Tiedote 24.10.2016 klo 14.00
Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tiedottavat 24.10.2016
Metsäbiotalouteen liittyvän puun käytön lisääminen voi olla ekologisesti kestävää, jos metsien monimuotoisuutta turvaavia ohjauskeinoja ja toimintatapoja tehostetaan, arvioivat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tuoreessa raportissaan.
Keskeisiksi metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen nykyistä paremmin hakkuissa, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa sekä luonnonhoidollinen kulotus. Tärkeää on myös välttää puun korjuuta arvokkailta luontokohteilta sekä turvata Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tarkoituksenmukainen resursointi.
Säästöpuuryhmä talousmetsän uudistushakkuualalla. Kuva Riku Lumiaro.
”Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa metsiin perustuvan biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi”, toteaa johtaja Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta.
Johtopäätökset pohjautuvat skenaariolaskelmiin
Raportissa mallinnettiin metsien monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden muutoksia kolmella vaihtoehtoisella hakkuukertymäskenaariolla. Perusskenaariossa kotimaisen runkopuun hakkuukertymä nousi nykytasosta noin 65 miljoonasta kuutiometristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ja politiikkaskenaariossa lähes 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Kolmantena vaihtoehtona tarkasteltiin puuntuotannollisesti suurinta kestävää skenaariota, jossa runkopuun hakkuukertymä oli 88 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Perus- ja politiikkaskenaarioiden toteutuessa metsien monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet säilyisivät pääosin hyvin. Mikäli säästöpuita jätettäisiin hakkuualoille nykyistä enemmän, voisi järeän iäkkään puuston tilavuus jopa kasvaa nykyisestä. Tämä hyödyttäisi monia metsälajeja. Hakkuiden lisääminen puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle johtaisi etenkin Etelä-Suomen metsien nuorentumiseen, millä olisi kielteisiä monimuotoisuusvaikutuksia.
Puuston tilavuuden ja metsien ikärakenteen lisäksi raportissa tarkasteltiin metsiin kertyvän kuolleen puun määrää. Kuolleen, lahoavan puuaineksen vähäisyys on yksi merkittävimmistä metsälajien uhanalaisuuden syistä.
”Kaikilla tarkastelussa mukana olleilla hakkuutasoilla metsien kuolleen puuston lisääminen nykytasosta olisi mahdollista, mikäli kuollutta puuta pystyttäisiin säästämään hakkuissa”, kertoo johtaja Taneli Kolström Luonnonvarakeskuksesta.
Lisätietoja
Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016.
Johtaja Petri Ahlroth, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 054.
Johtaja Taneli Kolström, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 325 011.