Kunnat saavuttaisivat merkittäviä kustannussäästöjä ja lisäisivät materiaalitehokkuutta, jos uusia raaka-aineita korvattaisiin kierrätetyillä ja uudelleenkäytettävillä materiaaleilla tai niissä hyödynnettäisiin teollisuuden sivuvirtoja. Tämä käy ilmi Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamassa hankkeessa, jossa pohjoismaisten esimerkkien kautta selvitettiin, miten kiertotalous toteutuu julkisissa hankinnoissa.
Kiertotalouden toteutuminen kustannustehokkaasti edellyttää materiaalivirtojen koordinointia alueellisesti, materiaalien käytön ja kustannusten tarkastelua elinkaaripohjaisesti sekä kiertotalouden tavoitteiden toteuttamista laajemmin kuin vain yhden toimijan kannalta. Olennaista on ymmärrys kiertotaloushankintojen strategisesta merkityksestä kunnalle tai hankintayksikölle sekä liiketoiminnalle.
Suomen julkisten hankintojen arvo noin 30 miljardia euroa
Julkisin varoin tehtyjen hankintojen ja investointien arvo yltää Suomessa vuosittain noin 30 miljardiin euroon, josta kuntien osuus on lähes kaksi kolmasosaa. Tehdessään rakennus-, tavara- ja palveluhankintoja julkinen sektori luo mahdollisuuksia kiertotaloudelle.
”Julkiset hankinnat voivat edistää kiertotaloutta ja vauhdittaa alan tuotekehitystä, innovaatioita ja uusien liiketoimintaratkaisujen käyttöönottoa. Mahdollisuuksia on erityisesti rakentamisessa, jätehuollon palveluissa, uusien biopolttoaineiden käyttöönotossa, elintarvikehuollossa sekä ravinteiden talteenotossa materiaalikierrosta. Myös tuotehankintoihin, kuten tekstiilien, huonekalujen ja toimistolaitteiden hankintoihin, kiertotalousnäkökulma sopii hyvin”, erikoistutkija Katriina Alhola Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Kiertotalouteen innovaatioita ja uutta liiketoimintaa
Kiertotaloudessa tavaroiden sijaan hankitaan palveluita. Tuotteiden tehokkaampi käyttö ja materiaalien kierto toteutuvat paremmin jo nyt leasing- ja vuokrauspalveluiden yleistyessä tekstiili-, huonekalu-, kuljetuskalusto- ja toimistolaitehankinnoissa, mutta voisivat laajentua myös uusiin tuoteryhmiin, kuten valaistukseen ja rakennuksiin.
”Palveluiden tuottamisen tueksi tarvitaan kuitenkin uusia liiketoimintamalleja, jotka tekevät julkisen hankkijan käytöstä poistuvien tuotteiden jälkimarkkinat ja jatkohyödyntämisen myös palvelun toimittajalle kannattavaksi”, Alhola sanoo.
Jakamistalouden mahdollisuudet
Myös jakamistalouden tarjoamat mallit, kuten tuotteiden yhteiskäyttö tai kuluttajien välinen vaihdanta parantaisivat tuotteiden käytön intensiteettiä ja vähentäisivät tarvetta uusien hankintojen tekemiseen. Julkisella sektorilla mielenkiinto on kohdistumassa erityisesti yhteiskäyttöautojen toimintamalleihin.
”Kiertotaloushankintoja voi hidastaa se, että markkinoilla ei välttämättä ole hankkijan tarvetta vastaavia kiertotaloustuotteita tai näistä puuttuu käyttökokemuksia. Uudet tuotteet ja innovaatiot syntyvätkin usein rohkeiden kokeilujen kautta”, Alhola sanoo.
Tutkimushanke toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Ruotsin IVL ympäristötutkimuslaitoksen sekä Kööpenhaminan CRI tutkimuslaitoksen kanssa.
Raportti