Sampo Soimakallio: Avaimia metsien käytön ilmastovaikutusten ymmärtämiseen

RSS
7.3.2017 Sampo Soimakallio
Sampo Soimakallio 172px
Sampo Soimakallio

Keskustelu metsien käytön hiilitaseista on käynyt kiivaana viime aikoina. Keskustelussa vilisee erilaisia käsitteitä kuten hiilivarastot, hiilen sidonta, hiilinielut ja substituutiot. Käsitteitä on välillä käytetty harkitsemattomasti ja epäjohdonmukaisesti. Tämä on hämärtänyt ymmärrystä metsien käytön ilmastovaikutuksista.

Kun keskustellaan päätöksistä ja niiden seurauksista on tärkeää, että tiedetään mistä puhutaan ja mistä päätetään. Myös EU-päätöksentekijät ovat nähneet tarpeen selkeyttää käsitteitä. Minut on kutsuttu puhumaan aiheesta EU-parlamenttiin 8.3. Muutaman avainkäsitteen avulla pystyy hahmottamaan sen mistä metsien käytön hiilitaseissa on kyse.

Metsät ovat suuri hiilivarasto. Puut sitovat kasvaessaan hiiltä, josta osa päätyy maaperään, osa vapautuu ilmakehään puun lahotessa ja osa korjataan hakkuissa pois metsästä. Pieni osa metsästä korjatusta hiilestä säilyy puutuotteissa pitkään.

Puuston kasvaessa tapahtuu hiildensidontaa. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin hiilinielu. Vasta kun metsien hiilivarasto kasvaa, metsät toimivat hiilinieluna. Tämä edellyttää, että puuston kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin mitä hakkuut ja lahoaminen vapauttavat. Jos nämä tekijät ovat tasapainossa, metsien hiilivarasto pysyy vakiona ja nielu on nolla. Hyvässä kasvuiässä olevissa metsissä hiilinielu on usein suurempi kuin vanhoissa metsissä, joissa kuitenkin hiilivarasto voi olla moninkertainen nuoriin metsiin verrattuna.

Jossain vaiheessa metsien hiilinielu väistämättä hiipuu joko metsien ikääntyessä tai puuston kasvun ja hakkuissa poistetun puuston määrän lähestyessä toisiaan. Hiilinielujen ylläpidolla voi kuitenkin olla erityistä merkitystä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehittymiseen lähivuosikymmenten aikana. Globaalisti nämä vuosikymmenet ovat ratkaisevia Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Jos metsät toimivat hiilinieluna ja tuottavat samalla yhteiskunnan eri tarpeisiin puuta, jota voidaan käyttää korvaamaan fossiilisia polttoaineita, niin eikö metsien käyttö silloin hillitse ilmastonmuutosta? Ei välttämättä.

Hiilinieluna toimiva metsä kyllä hillitsee ilmastonmuutosta poistaessaan ilmakehästä hiiltä. Sen sijaan puunpoltto ei koskaan poista hiiltä ilmakehästä, vaan puuhun sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään puun palaessa. Siksi puunpolton mahdollinen ilmastohyöty täytyy syntyä niin sanotun substituution ansiosta.

Puun käytössä substituutiolla tarkoitetaan sitä, että puulla korvataan muita materiaaleja tai energialähteitä. Jos esimerkiksi puun polton oletetaan korvaavan fossiilisia polttoaineita, vältetään tästä muuten syntyvät päästöt. Nämä päästöt olisivat syntyneet, jos puuta ei olisi poltettu ja puun tilalla olisi käytetty fossiilisia polttoaineita.

Substituutio tapahtuu siten aina suhteessa vertailutilanteeseen. Tässä vertailutilanteessa puun kohtalo olisi ollut toinen. Jos puu olisi jäänyt metsään kasvamaan tai lahoamaan, olisi metsien hiilivarasto ollut suurempi. Toisaalta puu olisi saatettu käyttää johonkin toiseen käyttötarkoitukseen, vaikkapa pakkausmateriaalien tuotantoon. Tällöin olisi voitu välttää vaihtoehtoisen pakkausmateriaalin tuotannossa syntyviä päästöjä.

Jotta voisimme ymmärtää, miten metsiä tulisi parhaiten käyttää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, on verrattava erilaisia vaihtoehtoja. Tällaisessa vertailussa puunkäytön ilmastovaikutukset riippuvat voimakkaasti siitä, miten puun korjuu muuttaa metsien hiilivarastoa ja siten hiilinielua, mitä puusta tehdään ja minkä verran puun käytöllä voidaan välttää fossiilisia päästöjä.

Koska puunkorjuun vaikutus metsien hiilivarastoihin muuttuu ajassa, ilmastovaikutukset ovat voimakkaasti riippuvaisia tarkasteluun valitusta aikajänteestä. Tarkoituksenmukainen aikajänne taas riippuu viime kädessä siitä, miten ilmastonmuutoksen hillintää halutaan priorisoida. Jos tavoitteeksi asetetaan ilmastonmuutoksen hillintä lähivuosikymmenten aikana, metsien käytön rajoittaminen hiilinielun kasvattamiseksi näyttää usein paremmalta vaihtoehdolta kuin metsien käytön lisääminen fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Tätä pidemmän aikavälin tarkasteluissa johtopäätös voi olla päinvastainen.
 

Olen erikoistutkija Sampo Soimakallio – pyrin auttamaan päätöksentekijöitä löytämään tehokkaita ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillintään. Olen ympäristötieteiden dosentti ja tekniikan tohtori energiatekniikan alalla. Erityisen kiinnostunut olen metsistä ja metsien käytöstä sekä erilaisista ympäristöväittämistä.
Puh. 0295 525 1830
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (3 kommenttia)
Hannes Tuohiniitty
7.3.2017
klo 14.31
Sinuahan ei ole parlamentti kutsunut puhumaan vaan tilaisuuden järjestää ympäristöjärjestöt.
Sampo Soimakallio
10.3.2017
klo 12.17
Totta. Tilaisuuden järjestäjät on kerrottu blogissa avautuvassa linkissä.Tilaisuuden järjestivät Suomen luonnonsuojeluliitto ja FERN yhteistyössä ja sen puheenjohtajana toimi MEP Paul Brannen. MEPien suunnalta on tullut viestiä, että käsitteitä pitäisi
selkiyttää. Saamieni tietojen mukaan tilaisuus sujui erinomaisesti ja siellä oli paikalla EU:n LULUCF-asetuksen kannalta avainhenkilöt, mm. pääraportoija, vararaportoija sekä komission esityksestä vastaava virkamies.
Lotta Björklöf
15.3.2017
klo 8.11
Kiitos valaisevasta kirjoituksesta! Nyt uskon ymmärtäväni paremmin miksi nykyinen metsäpolitiikka ei vastaa omia käsityksiäni kestävästä metsätaloudesta...