Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Suomenlahden rannikkovesien seuranta jatkui vuoden tauon jälkeen – Itämeren pääaltaan syvävesi heikentää happitilannetta

Tiedote 1.9.2017 klo 11.08
Tutkimuskontti Miinalle
Rannikkoseurannassa jatkossakin käytettävät tutkimuskontit otettiin elokuisella seurantamatkalla käyttöön. © Kuva: Seppo Knuuttila

Suomen ympäristökeskus SYKE jatkoi elokuussa Suomenlahden rannikkovesien seurantaa vuoden tauon jälkeen. Suomenlahdelle virranneen Itämeren pääaltaan syväveden vaikutukset näkyvät pohjanläheisessä vedessä. Happipitoisuus oli alhainen ja suolaisuus syvillä havaintopaikoilla huomattavasti korkeampi kuin elokuussa 2015. Vaikutus näkyi myös uloimpien havaintopaikkojen pohjasedimenteissä. Niiden tila oli jonkin verran heikompi kuin viitenä edeltäneenä seurantavuotena. Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että pohjaeläimiä esiintyi keskimäärin yhtä monella havaintopaikalla kuin kesällä 2015.

Talven jälkeen Suomenlahdelle virranneen Itämeren pääaltaan syväveden vaikutuksesta pohjanläheisen veden suolaisuus oli syvillä havaintopaikoilla huomattavasti korkeampi kuin elokuussa 2015.  Suomenlahdelle virrannut syvävesi on myös ollut tavanomaista suolaisempaa. Tämä johtuu Itämereen joulukuussa 2014 tulleesta suuresta suolapulssista, joka Itämeren syvänteissä pohjoiseen päin edetessään työnsi vanhaa suolaista pääaltaan syvävettä Suomenlahden suulle.

Miina-aluksella tutkittiin Suomenlahden tilaa yhteensä 33 havaintopaikalla Hangosta Virolahdelle. Suomenlahden ulkosaaristossa pohjanläheisen veden ja merenpohjan happitilanne oli Itämeren pääaltaan vaikutuksen alaisilla syvimmillä havaintopaikoilla kehno. Pohjasedimetin tila oli näillä paikoilla jonkin verran heikompi kuin viitenä edeltäneenä seurantavuotena keskimäärin. Huonokuntoisia pohjia esiintyi aiempien vuosien tapaan myös niillä sisäsaariston matalammilla alueilla, joilla vedenvaihto on heikkoa ja pohjassa runsaasti happea kuluttavaa eloperäistä ainesta. Ulkosaaristossa muutos huonompaan suuntaan oli kuitenkin pelättyä vähäisempi. Hyvä uutinen oli myös se, että pohjaeläimiä esiintyi keskimäärin yhtä monella havaintopaikalla kuin kesällä 2015. Kokonaan vailla pohjaeläimistöä oli nyt vain noin 30 % havaintopaikoista, kun osuus on huonoimmillaan 2000-luvulla ollut lähes 90 %.

Pintasedimentin tila Suomenlahden 30 vakioasemalla

Pintasedimentin tila
© SYKE

Pohjaeläinten esiintyminen Suomenlahden 30 vakioasemalla

Pohjaeläinten esiintyminen
© SYKE

Itämeren pääallas pumppaa fosforia Suomenlahdelle

Itämeren pääaltaalta tulevilla virtauksilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Syvävesi on lähes hapetonta ja sen fosfaattifosforin pitoisuus on korkea. Viime vuoden marraskuussa tapahtui poikkeuksellisen voimakas syväveden virtaus Suomenlahdelle. Tuolloin Suomenlahteen virtasi huomattavan paljon fosforiravinnetta.

Talvimyrskyt sekoittivat Suomenlahden vesimassat pohjia myöten, jolloin pääosa pääaltaalta peräisin olleesta fosfaattifosforista sekoittui koko vesimassaan. Tämän seurauksena Suomenlahden pintakerroksen fosforipitoisuus nousi alkuvuodesta 2017 lähelle ennätystasoaan. Aiemmin vain talvella 2004 pintakerroksessa on mitattu yhtä korkeita pitoisuuksia. Tästä syystä laajojen sinileväkukintojen riski arvioitiin kuluneena kesänä edellisvuosia suuremmaksi.

Kesällä 2004 levien määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuudet nousivat itäisellä Suomenlahdella tähänastisen seurantahistorian korkeimmille tasoille. Tänä kesänä pitoisuudet ovat kuitenkin olleet edellisvuosien tasolla.

”Suomenlahden ulkoinen fosforikuormitus on puolittunut vuoden 2004 jälkeen lähinnä Venäjän päästövähennysten ansiosta. Ilman toteutettuja suuria päästövähennyksiä kuluneen kesän a-klorofyllipitoisuudet olisivat suurella todennäköisyydellä olleet havaittuja suurempia ainakin itäisellä Suomenlahdella”, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila sanoo.

Alkuvuoden poikkeukselliseen ravinnetilanteeseen johtaneet ilmiöt liittyvät pelkästään ilmastollisten tekijöiden määräämiin virtauksiin ja Itämeren yleistilaan. Myös jatkossa Itämeren pääaltaan tilan kehityksellä tulee olemaan ratkaiseva vaikutus Suomenlahden rehevöitymiskehitykseen. Tämä korostaa päästövähennysten tarvetta edelleen koko Itämeren valuma-alueella.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vuodesta 1999 toteuttama Suomenlahden rannikkovesien ja ulkosaariston tilan elokuinen seuranta katkesi kesällä 2016 tutkimusalus Muikun teknisiin ongelmiin. Tänä vuonna tutkimusmatka tehtiin vuokratun aluksen ja liikuteltavan, merikontteihin rakennetun tutkimuslaboratorion turvin. Järjestely osoittautui toimivaksi ja tutkimusohjelma vietiin läpi suunnitellusti ja ilman ongelmia.

Tutkimuskontti
Suomalaisen Morehouse-yrityksen rakentamissa tutkimuskonteissa pystyttiin tekemään näytteenottoa ja laboratoriotöitä kuten perinteisillä tutkimusaluksillakin. © Kuva: Seppo Knuuttila

Lisätietoja

Matkanjohtaja Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0295 251 286, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tekniset ratkaisut

Erikoissuunnittelija Panu Hänninen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0295 251 203, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön


Kohderyhmä: