Itämeren pohjanläheinen happitilanne 2013 ja 2014.
Itämeren pääaltaan etelä- ja keskiosan happitilanne on parantunut, mutta Suomenlahden avomeren syvien pohjien happitilanne on edelleen heikentynyt alkukesästä. Näin kertovat tutkimusalus Arandan havainnot elokuulta. Tutkimusalus Muikun havainnot Suomenlahdelta osoittavat Suomen merialueen itäosan levämäärien edelleen alentuneen.
Arandan havainnot Itämeren pääaltaalta vahvistavat Saksan Itämeritutkimuslaitos IOW:n elokuun alussa julkistamat havainnot sitä, että helmi-maaliskuussa länsituulten ajamana Itämeren eteläosiin, Gotlannin syvänteelle asti on virrannut Pohjanmerestä suurehko vesimäärä kohtalaisen suolaista ja hapekasta vettä ensimmäisen kerran sitten vuoden 2003. Näin happitilanne eteläisellä ja keskisellä Itämerellä on parantunut, mutta vaikutus ei ole ulottunut ainakaan toistaiseksi Itämeren pääaltaan pohjoisosaan tai Suomenlahdelle. Joka tapauksessa ja Itämeren pääaltaan happitilanteen pitkään jatkunut heikkeneminen on nyt katkennut. Tilanteen kehittymistä seurataan Arandan syksyn ja tulevan talven tutkimusmatkoilla.
Happipitoisuus Gotlanti-Suomenlahti elokuussa 2013 ja 2014.
Happipitoisuus Gotlanti-Perämeri elokuussa 2013 ja 2014.
Arandan elokuun loppupuolella tekemien mittausten mukaan Gotlannin syvänteen fosforipitoisuus on alentunut voimakkaasti ja rikkivedyn pitoisuus on laskenut. Itämeren keskusaltaan syvänteiden rikkivetypitoisen veden tilavuus on kuitenkin niin suuri, ettei tapahtunut suolaisen veden sisään virtaus luultavasti ole riittävä hapettamaan koko pääaltaan hapetonta vesimassaa. Lyhytaikainenkin happitilanteen paraneminen kuitenkin alentaa ns. sisäistä fosforikuormitusta ja parantaa mm. turskan lisääntymismahdollisuuksia eteläisellä Itämerellä.
Liuennut fosfori Gotlannin syvänne-Suomenlahti 2013 ja 2014.
Suomenlahden avomeren syvien pohjien happitilanne heikentynyt, Pohjanlahden tilassa ei suuria muutoksia
Suomenlahden avomeren syvien pohjien happitilanne on heikentynyt edelleen alkukesästä. Tämä kehitys on johtunut Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren välisistä virtausoloista. Pintavirtaus on suuntautunut Suomenlahdelta ulos ja vastaavasti pohjan lähellä on virrannut sisään hapetonta ja suolaista pääaltaan vettä. Happitilanne voi edelleen huonontua nykyisestä, jos nyt Pohjanmereltä Itämerelle sisään virranneen veden määrä ja suolapitoisuus riittävät työntämään edellään Suomenlahdelle vanhaa hapetonta ja fosforipitoista vettä Itämeren pääaltaan pohjoisosasta.
Elokuun tutkimusmatkalla todettiin hapen kuluneen loppuun pohjan läheisissä vesikerroksissa koko läntisellä Suomenlahdella. Rikkivetyä esiintyi laajalti yli 70 metriä syvillä alueilla. Läntisen ja keskisen Suomenlahden syvillä alueilla myös fosfaattifosforin pitoisuudet olivat elokuussa korkeampia kuin kymmeneen viime vuoteen.
Pohjanlahden happipitoisuuksissa ja ravinnemäärissä ei Arandan tulosten perusteella havaita suuria muutoksia viime vuoden tuloksiin verrattuna. Selkämeren syvän veden happipitoisuus oli kuitenkin jonkin verran alhaisempi kuin viime vuonna samana aikaan.
Suomenlahdella Suomen merialueen itäosan levämäärät 2000-luvun alhaisimmalla tasolla
Muikun havaintopaikoilla Suomenlahden ulko- ja sisäsaaristossa happitilanne oli valtaosin hyvä. Pohjien ja pohjaeläinyhteisöjen tila oli pääpiirtein samanlainen kuin kolmena edellisenä vuonna. Huonokuntoisia pohjia esiintyy sisäsaaristossa alueilla, joiden vedenvaihto on heikkoa sekä ulkosaariston syvimmillä paikoilla, jotka ovat ajoittain Itämeren pääaltaalta virtaavan vähähappisen syvän veden vaikutuspiirissä.
Saaristomeren eteläosissa pohjien happitilanne oli hyvä ja pohjat ja pohjaeläinyhteisöt terveitä. Sisempänä saaristossa tilanne oli paikoin heikompi. Levien määrää kuvaavan a-klorofyllin -pitoisuus oli itäisellä Suomenlahdella elokuussa selvästi viime vuotta alhaisempi; läntisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä vastaavasti edellisvuotta suurempi. Heinä-elokuun keskimääräiset klorofylliarvot olivat Suomenlahden itäisimmillä havaintopaikoilla 2000-luvun alimmalla tasolla. Korkeimmillaan merialueen levämäärät olivat vuosikymmen sitten, jolloin pohjien tila oli heikoimmillaan ja fosforin sisäinen kuormitus suurta.
Viime vuosina pohjien tilassa ei ole enää tapahtunut paranemista. Itäiseen Suomenlahteen kohdistuva ulkoinen fosforikuormitus on alentunut voimakkaasti. Pietarin kaupungin jätevesistä ja Luga-joen kautta Fosforitin lannoitetehtaan kipsivuoresta peräisin olleiden päästöjen merkittävän vähenemisen seurauksena Suomenlahden fosforikuormitus on vuodesta 2012 lähtien ollut vuositasolla jopa 3000 tonnia pienempi kuin vuosikymmen sitten. Malliarvioidenkin perusteella näin suuren vähenemän on odotettu näkyvän merialueen levämäärien, erityisesti kesäisten sinileväkukintojen vähenemisenä.
Koko Suomenlahden elokuun 2014 levämääristä ja ravinnetilanteesta mukaan lukien Venäjän ja Viron aluevedet saadaan kattava käsitys lokakuussa, jolloin julkistetaan maiden yhdistettyihin seuranta-aineistoihin perustuva tiedote.
Vaikka tämän kesän havainnot itäiseltä Suomenlahdelta ovat ilahduttavia, kehitys ei jatkossa välttämättä etene suoraviivaisesti parempaan suuntaan. Happitilanteeseen ja fosforipitoisuuksiin vaikuttaa keskeisesti Itämeren pääaltaan syväveden ajoittainen virtaaminen pitkälle Suomenlahden itäosiin asti. Pintakerrokseen sekoittuessaan hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori voi nostaa rehevyystasoa väliaikaisesti merkittävästikin, kuten aiemmin kesällä nähtiin Suomen lounaisilla merialueilla.
Koko Suomenlahden merialueelta tarkka kartoitus
Aranda osallistui myös Suomenlahti-vuoden kolmen maan yhteiseen, koko Suomelahden kattavaan monitorointiin elokuussa. Tämä noin 100 mittauspistettä sisältänyt fysikaalis-kemiallis-biologinen tilan seuranta suoriteltiin elokuussa 2014 ensi kertaa Suomen, Viron ja Venäjän yhteisenä, samanaikaisena seurantatutkimuksena kunkin maan tutkimusaluksilla. Tuloksena saadaan kattava tieto merialueemme nykytilasta. Tulokset julkaistaan lokakuussa.
Lisätietoja:
Aranda
Matkanjohtaja, erikoistutkija Maiju Lehtiniemi, SYKE
puh. 040 7255 085,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Suolapulssit, Suomenlahti-vuosi:
Projektikoordinaattori, johtava tutkija, Kai Myrberg, SYKE
puh. 0295 251 441
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Muikku
Matkanjohtaja erikoistutkija Seppo Knuuttila, SYKE
puh. 040 7609 232,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
SYKEn viestintä
Viestintäasiantuntija Aira Saloniemi
puh. 0400 1488 75
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuvia mediakäyttöön
Itämeren pohjanläheinen happitilanne 2013-2014 (1800 px)
Happipitoisuus Gotlanti-Suomenlahti elokuussa 2013-2014 (1945 px)
Happipitoisuus Gotlanti-Perämeri elokuu 2013-2014 (1945 px)
Liuennut fosfori Gotlanti-Suomenlahti elokuu 2013-2014 (1945 px)