Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Suomen merimetsokanta viime kesän tasolla

Tiedote 3.8.2017 klo 9.21
Merimetsot kalliolla
© Kuva: Seppo Knuuttila

Kesällä 2017 merimetsojen pesiä laskettiin yhteensä noin 25 750 kappaletta. Merimetsokanta kasvoi Suomen merialueilla enää prosentilla eli vähän yli 200 pesää edellisvuodesta, vaikka lajin talvehtimisalueiden sääolot olivat keskimääräistä suotuisammat. Merimetsokanta on todennäköisesti saavuttamassa luontaisen lakipisteensä Suomessa. Merkittävin muutos oli suurehkon yhdyskunnan siirtyminen Merenkurkusta pohjoiselle Selkämerelle.

Merenkurkun Mustasaaren yhdyskunta, jota häirittiin laittomasti pesinnän alkuvaiheessa, siirtyi todennäköisesti valtaosin pesimään Närpiön kolmen vuoden ikäiseen yhdyskuntaan. Yhdyskunta lähes kolminkertaistui edellisvuodesta noin 2 610 pesään. Kokonaisuudessaan Pohjanlahden kanta pysyi viimevuotisella tasolla ja oli noin 11 630 pesää, joista Selkämerellä noin 7 120, Merenkurkussa 3 890 ja Perämerellä 620 pesää.

Suomenlahdella kanta pieneni hieman ja oli noin 8 340 pesää. Saaristomerellä kanta sen sijaan kasvoi kymmenen prosenttia 5 790 pesään, pääosin Uudenkaupungin ja Turun yhdyskuntien kasvun myötä.

Suurimmat yhdyskunnat Uudessakaupungissa ja Närpiössä

Merimetsoyhdyskuntia havaittiin Suomessa kaikkiaan 50 kappaletta, mikä on samaa luokkaa kuin kolmena edeltävänä kesänä. Yhdyskunnat pesivät yhteensä 79 luodolla 56 hehtaarin alalla, kymmenisen hehtaaria pienemmällä alalla kuin edellisenä kesänä. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsivat Uudessakaupungissa (2 840 pesää) ja Närpiössä (2 610). Muut yli tuhannen pesän yhdyskunnat sijaitsivat Virolahdella, Kirkkonummella, Turussa, Raumalla, Eurajoella, Porissa ja Vaasassa.

Kesän 2016 yhdyskunnista reilu kolmannes pieneni ja vajaa kolmannes kasvoi. Lisäksi kahdeksan yhdyskuntaa autioitui ja uusia yhdyskuntia havaittiin kuusi, joista pesinnät onnistuivat Hangossa, Raaseporissa ja Vöyrissä sekä osittain Raumalla. Hangon ja Raaseporin yhdyskuntien tulkittiin syntyneen siten, että mökkisaarelta poikkeamisluvalla häädetty yhdyskunta jakautui pesimään kahdelle lähiseudun asumattomalle saarelle.

Mustasaaren lisäksi pesintöjä häirittiin Maalahdella ja Mynämäellä. Raumalla ja Porissa havaittiin kesän aikana tuntemattomasta syystä autioituneet pesimäluodot.

Merimetson pesämäärät 2008–2017

Merimetson pesämäärät 2008-2017
Kuva SYKE

 

Merimetsokannan prosentuaalinen kasvu 2008–2017

Merimetsokannan prosentuaalinen kasvu 2008-2017
Kuva: SYKE

Merikotkan saalistus keskittää paikoin yhdyskuntia sisäsaaristoon

Merikotkan kasvava saalistus merimetsoyhdyskunnissa alentaa yhdyskuntien pesimätulosta ja vaikuttaa myös niiden sijoittumiseen.

 ”Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella merimetsoyhdyskunnat ovat lähentyneet rannikkoa 2000-luvun kuluessa. Esimerkiksi Raaseporin ulkosaaristossa ei ole havaittu pesintöjä enää vuoden 2014 jälkeen, ja tänä kesänä Paraisten ulkosaaristossa pesi enää muutamia kymmeniä merimetsopareja, kun vielä viisi vuotta aiemmin pesiä laskettiin lähes 2 500”, sanoo tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta.

Merimetsot pesivät entistä yleisemmin puissa Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella, mikä on todennäköisesti merikotkien vaikutusta. Koko maassa puupesintöjen osuus on kasvanut parin prosentin vuosivauhtia 2010-luvulla ja on nyt reilu neljännes kaikista pesistä. Puupesinnät aiheuttavat puiden kuolemisen muutamassa vuodessa, mutta metsäisten merimetsosaarten kokonaispinta-ala on pieni, alle 20 hehtaaria. Saarten ruohovartinen kasvillisuus elpyy nopeasti lintujen siirtyessä muualle pesimään.

Merimetsokanta on saavuttamassa lakipisteensä

Suomen merimetsokannan hidastunutta kasvunopeutta tarkastelemalla on arvioitu lakipistettä, jonka saavutettuaan kanta vakiintuu ja jonka ympärillä kanta tulee vaihtelemaan vuosittain. Luonnontieteellisessä keskusmuseossa tehdyn populaatiomallinnuksen mukaan lakipiste asettunee 22 000 ja 29 000 pesivän parin välille. Alueelliset vaihtelut pesien määrissä eri merialueilla voivat kuitenkin olla vuosittain merkittäviä. Mitä tiheämpi ja suurempi merimetsokanta on, sitä enemmän lajin sisäiset tekijät, kuten kilpailu, ja toisaalta lajiin kohdistuva merikotkan saalistus vaikuttavat kannan kokoon.

Merimetson seurannalla kerätään perustietoa lajin ekologiasta ja levittäytymisestä Suomessa. Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle.

Merimetson pesämäärät merialueittain vuosina 2008–2017

Merimetsokanta alueittain 2008-2017
Kuva: SYKE


Merimetsojen alueelliset pesämäärät (kpl) kesällä 2017

Merimetsokartta 2017

Lisätietoja

Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Merimetsokannan kehitys:

Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo
puh. 045 137 5732, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
 

Linkit

Kuvia median käyttöön

 


Kohderyhmä: