Uutinen 14.11.2016 klo 16.39
© Riku Lumiaro / SYKE
Itämeren vesi on viimeisen sadan vuoden aikana samentunut. Esimerkiksi avoimella Suomenlahdella kesäaikainen näkösyvyys on laskenut keskimäärin kahdeksasta metristä alle viiteen metriin.
"Veden sameneminen on niin tuntuvaa, että pidempään vesillä liikkuneet ovat sen itsekin havainneet", vanhempi tutkija Vivi Fleming-Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta toteaa.
Tutkimus perustuu runsaan sadan vuoden ajalta kerättyyn ainutlaatuiseen havaintoaineistoon. Itämeren samentuminen ja näkösyvyyden heikkeneminen on yhteydessä rehevöitymiseen, mutta myös muut tekijät vaikuttavat siihen. Esimerkiksi maalta valuneet vettä värjäävät aineet vähentävät veden kirkkautta.
”Pitkäaikaismuutoksien syyt vaihtelevat alueittain. Niin Suomenlahdella kuin Saaristomerelläkin levämäärän lisääntymisellä ja veden kirkkauden muutoksilla on vahva yhteys. Sen sijaan Perämeren rannikolla vesi on kirkastunut käsi kädessä pintavedessä esiintyvän raudan vähenemisen kanssa, eivätkä raudan pitoisuudet liity suoraan rehevöitymiseen tai ravinnekuormitukseen”, kertoo Fleming-Lehtinen.
Näkösyvyys kertoo vesiympäristön muutoksista kokonaisvaltaisesti
Vaikka näkösyvyyteen vaikuttavat tekijät ovat moninaisia, Fleming-Lehtinen puoltaa jatkossakin näkösyvyyden käyttöä rehevöitymisen tilanarvioissa. Se on menetelmällisesti yksinkertainen, seurauksiltaan helposti johdettavissa, vahvasti historiaan sidottu ja helposti miellettävissä oleva osoitin. Tulkinnan yhteydessä on kuitenkin tärkeää erotella vesiympäristöön vaikuttavien paineiden roolit aluekohtaisesti.
"Tilanarvioissa hyödynnetään useita osoittimia, joista jokainen kertoo omaa tarinaansa - näkösyvyys ilmaisee vesiympäristön kokonaisvaltaisia muutoksia, heijastaen ominaisuuksia joihin muut osoittimet eivät välttämättä reagoi", Fleming-Lehtinen summaa.
Näkösyvyys, jota mitataan valkoisella Secchi-levyllä, yhdellä vanhimmista edelleen käytössä olevista hydrologisista instrumenteista, kertoo veden kirkkaudesta. Sitä käytetään laajasti rehevöitymisen tilan ja vedenlaadun osoittimena niin merellä kuin sisävesissä.
SYKEn merikeskuksen vanhempi tutkija Vivi Fleming-Lehtinen väittelee Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta 18.11. aiheenaan ”Itämeren näkösyvyys rehevöitymisen osoittimena”. Vastaväittäjänä Suomessa vierailee Professori Mike Elliott Hullin yliopistosta Iso-Britanniasta.
Väitöstyö on syntynyt osana monivuotista tutkimusta, jolla on taustoitettu Itämeren suojelukomission rehevöitymisen tilanarviota Itämerellä.
Lisätietoja
Vanhempi tutkija Vivi Fleming-Lehtinen, Suomen ympäristökeskus (SYKE)
vivi.fleming-lehtinen@ymparisto.fi, puh. 0295 251 879