Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Suomessa on pölyttäjäpula

Suvi-Anne Kinnunen
Ympäristö-lehti 3/2016

Eläinpölytteisten kasvien sadot kärsivät pölyttäjien vähentymisestä. Yksipuolistuva pölyttäjälajisto puolestaan verottaa luonnonkasvien lisääntymistä. Maatalous voisi parantaa pölyttäjähyönteisten olosuhteita.

Pölyttäjähyönteisten väheneminen on uhka paitsi kasveille myös niiden varassa elävälle ihmiskunnalle. Luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja arvioiva hallitusten välinen paneeli, IPBES, nosti asian esille tänä keväänä valmistuneessa raportissaan. Raportti pyrkii kertomaan päättäjille pölyttäjien tilanteesta ja sen vaikutuksista ruoantuotantoon. Raportti on IPBESiltä ensimmäinen laatuaan. Se perustuu noin 3 000 tieteelliseen artikkeliin ja kokemusperäiseen paikallistietoon.

Raportin mukaan monia pölyttäjälajeja uhkaa sukupuuttoon ajautuminen ja sen takia vaarantuvat myös eläinpölytteiset kasvit ja niistä hyötyvät eliöt. Yli 75 prosenttia maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on pölyttäjistä riippuvaisia tai hyötyviä. Ihmisen kannalta vaarana on etenkin ruokavalion yksipuolistuminen ja vitamiinien ja hivenaineiden väheneminen, sillä pölytyksen vähentymisen myötä erityisesti hedelmien, vihanneksien ja siemenien tuotanto kärsii.

Pölyttäjä_L_556px
Luonnonkasvien uhaksi voivat muodostua myös tuloskaslajit, jotka ovat pölyttäjille erityisen kiinnostavia. © Eija Putkuri

Satotilastot kertovat pölyttäjäpulasta

Miltä pölyttäjien tilanne Suomessa vaikuttaa? Helsingin yliopiston maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkasen mukaan pölyttäjäpalveluihin liittyvää tutkimusta ei Suomessa varsinaisesti tehdä.

Viimeisin pölyttäjien seurantatutkimus on kymmenen vuoden takaa. Hokkanen on kuitenkin itse varsinaisen työnsä ohessa tutkinut asiaa ELY-keskusten keräämien satotilastojen avulla.

Satotilastoista voidaan havaita, että viimeksi kuluneiden 15–20 vuoden aikana hyönteispölytteisten viljelykasvien sadot ovat maatalousvaltaisilla alueilla laskeneet selvästi. Samanlaista laskua ei näy pohjoisemmilla, vähemmän viljellyillä seuduilla eikä varsinkaan tuulipölytteisillä kasveilla. ”Aika yllättävää, että kun 10 vuotta on puhuttu pölyttäjäkadosta, niin se todella näkyy satotilastoissa”, Hokkanen ihmettelee.

IPBESin raportti puolestaan toteaa, että pelloilla villimehiläiset vähenevät selvästi, kun etäisyys pellon reunoista ja luonnonalueista kasvaa. Raportissa tuodaan lisäksi esiin havainto siitä, että pölyttäjäriippuvaisten viljelykasvien sadot eivät ole kehittyneet yhtä myönteisesti kuin muiden kasvien. Monissa tutkimuksissa niiden sadot ovat laskeneet, kun pölyttäjämäärät ovat pienentyneet.

Haittana torjunta-aineet, tulokaslajit ja ilmastonmuutos

Vaikka jollain pienelläkin lajimäärällä voitaisiin periaatteessa saada pölyttäjävaje täytettyä, se ei takaa, että pölytys olisi täydellistä ja kattaisi kaikki kasvilajit. Pienemmällä lajivalikoimalla kenties saataisiin pölytettyä viljelykasvit, mutta luonnon kukkakasveille, esimerkiksi metsämarjoille, kävisi huonommin.

Heikki Hokkanen on miettinyt syitä pölyttäjien kohtaloon. Hyönteispölytteisten viljelykasvien satojen laskevan trendin alkamiskohdan vaiheille hän paikantaa neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden käyttöönoton Suomessa. Maatalousympäristöissä ei ole 20 vuodessa tapahtunut erityisiä huononnuksia, joilla muutosta voisi selittää. ”On paljon tutkimuksia, joiden mukaan neonikotinoidit aiheuttavat pölyttäjäkatoa”, Hokkanen kertoo.

Luonnonkasveille uhkakuvaksi voivat muodostua myös tulokaslajit ja viljelykasvit, jotka ovat pölyttäjille erityisen houkuttelevia. ”Saksassa on voitu osoittaa, että jättipalsami on ryövännyt pölyttäjiä luonnonkukilta”, Hokkanen kertoo. Pölyttäjille voi puolestaan tulla ongelmia ulkomailta tuotujen kimalaisten ja mehiläisten loisten ja tautien mukana.

Ilmaston lämpeneminenkään ei vaikuta hyvällä tavalla. Jos talvet lämpenevät Suomessa skenaarioiden mukaiset viisi astetta, Hokkasen mukaan kimalaisten talvehtiminen epäonnistuu. Mahdolliset syksy- ja talviaikaiset viikkojen kaatosateet tarkoittavat maapesijöille hukkumisuhkaa.

IPBESin raportin mukaan tiedonpuutteen vuoksi pölyttäjämäärän laskua on vaikea suoraan yhdistää yksittäisiin selittäviin tekijöihin. Pölyttäjähyönteisiä uhkaavia tekijöitä on monia: maankäytön muutokset, maatalouden intensiiviset menetelmät ja torjunta-aineiden käyttö, ympäristön saastuminen, leviävät tulokaslajit, taudinaiheuttajat sekä ilmastonmuutos.

Pölyttäjät tarvitsevat pesä- ja talvehtimispaikkoja

Viljelyksille sijoitettavia tarhamehiläisiä käytetään Suomessakin pölytyksessä apuna. Niiden avulla on kyllä mahdollista varmistaa esimerkiksi hyvä herukkasato Kainuussa. Etelä-Suomen rypsipeltojen mittakaavassa täysimittainen pölyttäminen ei enää tällä tavalla onnistu, sillä mehiläispesiä tarvittaisiin kaksi yhtä hehtaaria kohden, Hokkanen kertoo.

Hokkasen mukaan maanviljelijät olisi pölyttäjien takia hyvä saada vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja ennen kaikkea luomaan isommille peltoaukeille pölyttäjille sopivia elinympäristöjä. ”Pelloille voisi tehdä 50 metrin välein kaistaleita, jotka olisivat hyviä elinympäristöjä pölyttäjille ja myös kasvituholaisten luontaisille vihollisille”, Hokkanen ehdottaa.

Samoja keinoja ehdottaa myös IPBES. Lisäksi paneeli nostaa esiin luonnonmukaisen viljelyn pölyttäjien mahdollisuuksia parantavana asiana.

Sekä IPBESin raportti että Hokkanen pitävät kansainvälisen pölyttäjäkaupan parempaa sääntelyä yhtenä hyönteispölyttäjien suojelukeinona. Kauppaa rajoittamalla ja varotoimenpiteitä parantamalla voitaisiin ehkäistä pölyttäjien loisten ja tautien leviämistä. Molemmat myös peräänkuuluttavat pitkäaikaisia seurantatutkimuksia ja Hokkanen lisäksi haastavampia ja olennaisempia tutkimuskysymyksiä, kun pyritään selvittämään torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin.

Julkaistu 27.6.2016 klo 13.25, päivitetty 27.6.2016 klo 13.25

Kohderyhmä: