Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Voiko metsiä käyttää ilmastoviisaasti?

vapaa toimittaja
Riku Cajander
Ympäristö-lehti 2/2016

Mitä Suomen metsien käytössä kannattaa ilmastonäkökulmasta ottaa huomioon? Oman näkemyksensä kertovat professorit Jari Liski ja Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta, professori Hannu Ilvesniemi Luonnonvarakeskuksesta sekä professori Olli Tahvonen Helsingin yliopistosta.

Metsaenergia_kuvaaja_Riku_Cajander
Suomen tavoitteena on lisätä metsähakkeen käyttö 8 miljoonasta kuutiosta lähes 15 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä. © Riku Cajander
Kansallisen ilmastostrategiamme mukaan metsäpohjaisella raaka-aineella tuotetaan uusiutuvaa energiaa vuosikymmenen loppuun mennessä lähes kaksinkertainen määrä kuin nykyisin. Tavoitteena on lisätä metsähakkeen käyttöä 8 miljoonasta kuutiosta lähes 15 miljoonaan kuutioon vuoteen 2020 mennessä.

Tämä on todennäköisesti kestävää metsiemme nykyiseen kasvuun nähden, mutta mitä vaikutuksia sillä on kasvihuonekaasupäästöihin?

Boreaalisen alueen lämpötila voi nousta 4–11 astetta seuraavan sadan vuoden aikana.

Suuri osa Suomen metsämaasta on turvepohjaista. Siinä on enemmän hiiltä kuin kivennäismaassa. Hakkuutähteiden korjaamisessa koneet rikkovat myös maaperää, jolloin hiiltä vapautuu ilmaan.

Euroopan unionissa puolet uusiutuvasta energiasta tuotetaan puun avulla. Komissio laatii tänä vuonna ehdotuksen biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä. Ehdotus kattaa myös hakkuutähteiden ja runkopuun käytön energiantuotannossa. Suomen virallinen linja on, että metsähakkeen käyttö energiantuotannossa ei vaikuta hiilitaseeseen ja on siten nollapäästöistä.
                   

Tutkimusprofessori Jari Liski,
Suomen ympäristökeskuksen luontoympäristökeskus:

Jos puubiomassan energiakäyttö hoidetaan fiksusti, sillä voidaan aidosti hillitä ilmastonmuutosta. Järkevintä on hyödyntää hakkuutähteet, muun muassa oksat, jotka eivät muuhun kelpaa ja lahoavat nopeasti muutenkin. Toiseksi parasta olisi käyttää energiana harvennuspuuta. Kannot tulevat vasta kolmantena. Kantojen käyttö on kuitenkin hiilinielun ja hiilivaraston kannalta parempi vaihtoehto kuin hakata etenkin järeää runkopuuta.

Kantojen oton yhteydessä maan pintamaan tilavuudesta mylläytyy laskujemme mukaan noin 5–25 prosenttia. Se ei ole kuitenkaan sen kummempaa kuin maan muokkaaminen tavanomaisten hakkuiden yhteydessä. Toisaalta kannoissa on lahopuuta, jolla on arvoa biodiversiteetin kannalta. Maaperän vaikutuksista hiilitalouteen tarvitaan vielä lisää selvityksiä.

Hiilen vapautumista turvepohjaisesta maaperästä voidaan hillitä hyvällä metsänkasvulla ja huolehtimalla vesitaloudesta. Suometsien kasvihuonekaasutaseessa on oleellista huomioida myös kasvihuonekaasut metaani ja typpioksiduuli.

Hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi lehtipuiden tähteiden käyttäminen energiaksi on hieman järkevämpää kuin havupuiden, koska ne lahoavat nopeammin. Tällä voi toisaalta olla epäedullisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.

Myös esimerkiksi metsien albedovaikutusta, eli sitä, miten auringonsäteily heijastuu metsästä takaisin ilmakehään, ja mikä on sen viilentävä vaikutus, pitäisi tutkia tarkemmin. Lehtipuilla albedovaikutus on suurempi kuin havupuilla. Toisaalta havupuista vapautuu enemmän aerosoleja, joilla on viilentävä vaikutus. Pelkästään albedovaikutuksen kannalta olisi hyvä, jos metsät olisivat sekametsiä eivätkä puhtaita havumetsiä. Metsien ilmastovaikutuksia laskettaessa on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutta, esimerkiksi puusta valmistetut tuotteet on otettava huomioon.

Jos biomassaa halutaan saada enemmän, kiertoaikaa on lyhennettävä nykyisestä. Suomen metsien vuosittaiseksi kasvuksi ennustetaan jopa 140 miljoonaa kuutiota. Laskelmissa on arvioitu, että ilmaston lämpeneminen nopeuttaisi kasvua huomattavasti. Jos näin ei käykään, hakkuita olisi vähennettävä 25–35 prosentilla.

Suomen kannattaisi lähteä rakentavasti mukaan EU:n bioenergian kestävyyskriteereihin. Ilmastonmuutoksen kannalta on keskeistä, miten hiilitalous nyt metsissä huomioidaan.

 

Professori Hannu Ilvesniemi, Luonnonvarakeskus:

Suomen metsien puuvarat riittävät, vaikka puun käyttö lisääntyy nykyisestä.

Valtakunnan metsien inventointitulosten perusteella metsämme kasvavat noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu 1960-luvulla oli puolta pienempi. Syy on metsien hyvässä hoidossa.

Myös suometsien kova kasvu ja ilmaston lämpeneminen ovat jonkin verran vaikuttaneet kasvuun. Kasvua voidaan vielä lisätä esimerkiksi nostamalla vuotuista metsänlannoitusta ja huolehtimalla maanmuokkauksen avulla siitä, että avohakkuun jälkeen syntyvä uusi puusto on tiheää.

Metsien käyttö on puuvarantojen kannalta kestävää, kun metsää käytetään vähemmän kuin se kasvaa. Tällöin myös metsien hiilitase pysyy positiivisena, eli metsät toimivat hiilen nieluina.

Puu on kasvaessaan sitonut ilmakehästä hiilidioksidia, joka puun palaessa vapautuu takaisin ilmakehään. Kiertoon ei siis tule uutta hiilidioksidia, vaan sama hiilidioksidi kiertää luonnon kiertokulun mukaisesti ilmasta elävien kasvien rakenteeseen ja hajoamisen tai palamisen kautta takaisin ilmakehään.

Vastakohtana tälle on fossiilisten energialähteiden käyttö. Öljy, kivihiili ja maakaasu ovat olleet poissa kierrosta satojen miljoonien vuosien ajan, ja niitä poltettaessa ilmakehän hiilidioksidin kokonaismäärä lisääntyy.

Suhtaudun EU:n tekeillä oleviin kestävyyskriteereihin varauksellisesti. Aikaisemman kokemuksen perusteella on mahdolliselta, että EU-maissa, joissa metsillä ei ole samanlaista keskeistä taloudellista roolia kuin Suomessa, ei ymmärretä metsien käytön kestävyyden periaatetta.

 

Professori Olli Tahvonen,
Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos
:

On jo aika tuttua, että kun Suomen kansantalous ajautuu vaikeuksiin, poliitikot ehdottavat risusavottojen tyyppisiä projekteja ja siihen valtion tukea. Viimeinen esimerkki tästä on biotalous ja siihen liittyvä puupohjaisen bioenergian voimakas lisäys. Aikaisempiin lama-aikoihin verrattuna tilanne on kuitenkin nyt toinen. Yksipuolisella metsien käytöllä on merkitystä erityisesti ilmastopolitiikan kannalta tässä ja nyt.

EU:n nykyiset metsien hiilensidonnan laskentaperusteet ovat virheellisiä. Suomi on kuitenkin niitä virallisesti tukenut. Nyt laskentatapa on se, että metsien kasvu lasketaan hiilinieluksi ja hakkuut heti päästöiksi. Lisäksi laskenta näyttää perustuvan puun käytön hiilineutraalisuuteen. Tämä ei kestä tutkimuskritiikkiä.

Metsänomistajalla pitäisi olla taloudellisia kannustimia lisätä metsän nieluvaikutusta ja toisaalta intressi käyttää puuta siten, että hiili olisi sitoutuneena puuhun mahdollisimman kauan ennen kuin se palautuu ilmakehään. Puun poltosta aiheutuvat päästöt pitäisi laskea päästöiksi silloin, kun ne syntyvät.

Olisi Suomelle vahinko, jos metsien hiilinieluvaikutusta ei oteta täysimittaisesti huomioon, kun EU:n komissio harkitsee muutoksia metsien huomioimiseen ilmastopolitiikassa. Hiilinielun kasvattaminen näyttäisi olevan maallemme halvin tapa vähentää kansantalouden nettopäästöjä.

Yhden puulajin homogeenisiin metsiin liittyvät riskit voivat ilmastomuutoksen edetessä lisääntyä voimakkaasti. Riskien minimoimiseksi olisi perusteltua monipuolistaa metsänhoitoa ja lisätä usean puulajin metsien osuutta. Sillä olisi myös myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle ja metsien muille käyttömuodoille. Monimuotoisempien metsien tuottama taloudellinen tulos voi olla täysin kilpailukykyinen nykyisen yksitotisen metsänhoidon kanssa.

On itsepetos kuvitella metsien käyttö hiilineutraaliksi ja suunnata metsien energiakäyttöön paljon julkisia tukia.

 

Professori, johtaja Jyri Seppälä,
Suomen ympäristökeskuksen tuotannon ja kulutuksen keskus:

Puupohjaisen energian lisääminen on realistista, sillä puun kasvu on selvästi poistumaa suurempi. Toisaalta puun riittävyys riippuu paljolti siitä, miten teollisuuden muu puunkäyttö kehittyy.

Puun polton ilmastovaikutuksia pitää arvioida suhteessa siihen, kuinka metsiä hyödynnetään kokonaisuudessaan. Jos puupohjainen energia syntyy sivutuotteena, kun varsinainen puutuote korvaa suuripäästöisiä tuotteita, kuten betonia ja terästä, niin tilanne on eri kuin jos kasvavaa puuta hakataan yksinomaan polttotarkoitukseen.

On parempi ottaa hakkuutähteitä energiantuotantoon kuin jättää ne metsään lahoamaan. Kantojen korjuun suhteen pitäisi noudattaa varovaisuutta. Kannot lahoavat hitaammin, ja kun niitä revitään maasta, voi vapautua merkittäviä määriä hiiltä. Se on vähän sama kun kynnettäisiin metsämaata.

Hyvin harvassa maassa on yhtä hyviä valmiuksia arvioida metsien käytön hiilitaseen muutoksia kuin Suomessa. Mikäli EU määrää Suomen kasvattamaan hiilinieluja, niin keskeinen kysymys on, miten jatkossa painotamme hiilinielujen kasvattamista ja fossiilienergian päästöjen vähentämistä.

Jatkossa puu joutuu kilpailemaan yhä tiukemmin myös muiden uusiutuvien energiamuotojen kanssa.

Jos aurinko- ja tuulienergian kustannustehokkuus kehittyy nykyvauhtia, niin puu jää heikompaan asemaan. Esimerkiksi tuulienergian tuottaman sähkön arvo ylittää tuulivoimalan rakentamiskustannukset jo10 vuodessa.

Metsäteollisuutemme pitäisi uudistua niin, että tuotettaisiin yhä enemmän korvaushyötyä antavia tuotteita, kuten muovia korvaavia tuotteita. Puun energiakäyttö on perusteltua vain, jos sillä pystytään oikeasti korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä eikä vain tyydytetä lisäenergian tarvetta.

 

 

Julkaistu 19.4.2016 klo 14.54, päivitetty 10.2.2017 klo 18.11

Kohderyhmä: