Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Pietarin Vodokanal pelkää yksityistämistä

vapaa toimittaja
Ismo Tuormaa
Ympäristö-lehti 1/2017

Pietarissa – ja viimein myös Kaliningradissa – tehdyt jätevedenpuhdistushankkeet ovat kiistämätön menestystarina. Hienoa kehitystä varjostavat nyt Vodokanalin yksityistämispuheet ja synkkä taloudellinen tilanne.

Talvinen päivä Nevan rannoilla Pietarin jätevesien puhdistuksesta vastaavan Vodokanal-yhtiön alueella on tuulinen, kostea ja kylmä, kuten Pietarissa usein, mutta jätevesien puhdistus etenee suotuisassa säässä. Viime vuosikymmeninä se on kehittynyt itse asiassa paremmin, kuin kukaan edes uskalsi ajatella. Pietarista ei tullutkaan ympäristöhankkeisiin käytettyjen eurojen ja ruplien suuri musta aukko, vaan rahoilla on saatu oikeasti aikaan paljon hyvää.

Kun vielä 1970-luvun lopulla käytännössä kaikki Pietarin jätevedet menivät puhdistamattomina mereen, käsitellään niistä länsimaisten kriteerin mukaisesti nyt liki kaikki.

Felix_Karvazinov_kuvaaja_Tuormaa_556px
Ex-pääjohtaja Felix V. Karmazinov kertoo, että puolenkymmenen Helsingin seudulle tehdyn reissun jälkeen Vodokanalin väki alkoi pohtia, miksi vesiasiat on Suomessa niin hyvin hoidettu, mutta Pietarissa ei.

© Kuva: Ismo Tuormaa

Suomi saanut rahansa takaisin

Länsimaista ”lahjarahaa” Pietarin suurkaupungin vesien puhdistukseen on itse asiassa kulunut suhteellisen vähän, toisin kuin yleisesti luullaan. Jätevesien puhdistushankkeisiin menneistä noin miljardista eurosta Pietari ja Venäjä ovat maksaneet itse puolet ja muusta rahoituksesta liki 40 prosenttia on ollut lainaa. Suomi on saanut antamistaan tukirahoista melkoisen osan – ellei jopa kaikkia – takaisin laitteiden ja urakoiden myötä, jotka Pietariin on myyty.

Niinpä on suorastaan pakko lähteä tapaamaan Pietarin Vodokanalin entistä pääjohtajaa ja nykyistä kuvernöörin kunnallisen sektorin erityisneuvonantajaa Felix V. Karmazinovia hänen työpaikalleen. Karmazinov, joka on titteliltään myös strategisten projektien johtaja Vodokanalissa, ehti jo lähteä yhtiöstä eläkkeelle, mutta hänet pyydettiin väliaikaisesti takaisin. Syy on perivenäläinen: Vodokanalin uusi pääjohtaja Jevgeni Tselikov lähti väliaikaisesti valvomaan Pietarin jalkapallostadionin rakennustöitä, joiden pitäisi valmistua kesäkuuhun mennessä.

Olen tavannut Karmazinovin vuosien varrella useasti. Ehkäpä osin siksi – tai eläkeasemansa turvin – hän vastailee kysymykseeni siitä, miten urakka sai alkunsa, hyvin rentoutuneesti ja avoimesti. Kertomuksen mukaan Pietarin jätevesien puhdistuksen alku oli suorastaan hupaisa.

”Pietariin tuli vuoden 1980-luvun lopulla suomalainen delegaatio, jota alueen puoluekomitea isännöi. Vastapäätäni hotelli Leningradin suuressa juhlasalissa istui pieni ja hoikka mies. Hän kysyi minulta huonolla venäjällä, olisinko mahdollisesti halukas ottamaan vastaan apua jätevesien puhdistamisessa. Viiden lasillisin jälkeen sanoin tietysti kyllä.”

”Ajattelin, että tuollaisia vieraita ja ehdotuksia tulee joka päivä.”

Karmazinov unohti koko jutun, kunnes mies soitti hänelle kuukauden jälkeen. ”Siitä sai alkunsa yhteistyömme Suomen ympäristöministeriön kanssa. Tuo mies oli ympäristöministeriön virkamies Timo Mäkelä.”

Bussiretkueista tositoimiin

Ex-pääjohtaja kertoo laveasti ja humoristisesti tämän tärkeän projektin jatkosta. Vodokanal osti Suomesta saamillaan starttirahoilla vanhan, rämän volkkaribussin, jonne ahdettiin kerralla melkoinen joukko, 40–50 yhtiön työntekijää. Sitten lähdettiin tutustumaan Suomen pääkaupunkiseudun puhdistamoihin ja Helsingin vesilaitoksen organisaatioon.

”Pietariin palatessamme bussin ovet eivät aluksi auenneet ja kun ne lopulta sen tekivät, kaikki kymmenet matkalta hankitut paketit vyöryivät kadulle. Kun joku kysyi silloin, että mitä te siellä Suomessa näitte pakettienne lisäksi, niin minä vastasin, ettei paljon mitään.”

”Viiden, kuuden reissun jälkeen aloimme kysellä toisiltamme, miksi nämä asiat on Suomessa niin hyvin hoidettu ja meillä ei. Yritimme miettiä vastausta, ja rakensimme Suomen ympäristöministeriön varoilla yhteistyöohjelman Vodokanalin vesilaitoksen saneerauksesta. Ne olivat ensimmäiset askeleet”, Felix Karmazinov sanoo rehellisesti.

Timo Mäkelän seuraaja Suomen ympäristöministeriössä, nykyisin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD:n asiantuntijana työskentelevä Jaakko Henttonen näyttää minulle myöhemmin Helsingissä esitteen, jossa kuvataan puhdistustoimien ja niihin tarvitun rahoituksen jakautuminen eri toimijoiden kesken viimeisten 30 vuoden aikana. Puhdistusasteesta nolla ollaan lukuisten vaiheiden jälkeen päästy jo lähelle 99 prosentin käsittelyastetta. Siihen on tarvittu suur- ja pienpuhdistamoita, siirtoviemäreitä, yhdystunneleita ja fosforinpoistojärjestelmiä.

”1990-luvun yhteistyö Suomen ja Pietarin välillä avasi tien muulle kansainväliselle rahoitukselle ja nosti Pietarin jätevesien puhdistuksen Suomen kansalliseksi kärkihankkeeksi Itämeren toimintaohjelmassa,” Henttonen muistuttaa.

Yksityistämispuheet varjostavat

Viime aikoina Vodokanalin toiminnan ylle on noussut synkempiä pilviä. Heikentyneet talousnäkymät pakottivat yhtiön karsimaan viime vuonna roimasti henkilöstöään, ulkomaisista fosforinpoistokemikaaleista on säästösyistä siirrytty kotimaisiin, eikä edes Vodokanalin asema julkisena yhtiönä ole enää turvattu.

Puheet yksityistämisestä ovat kasvamistaan kasvaneet. Jos se toteutuu, lopputuloksena voi olla ns. raadonsyönti, eli Venäjän oloissa harvinaisen hyvin toimivan yhtiön paneminen lihoiksi. Homma voidaan hoitaa monella tavalla, mutta ne kaikki pelottavat.

Felix V. Karmazinov on yksityistämistä koskevasta kysymyksestä selvästi kiusaantunut ja asettelee sanansa tarkasti. ”Toistaiseksi ei ole olemassa rehellistä tietoa siitä, mitä yksityistämiselle tehdään. Asiasta ei ole olemassa alueen kuvernöörin päätöstä. Se on monimutkainen kysymys.”

Penään yksityistämishankkeista lisää tietoa. Haluan tietää, kuka sitä ajaa ja koska asia ratkaistaan tai haudataan. Näissäkin asioissa Karmazinov on varovainen: ”En sanoisi, että tässä hankkeessa ovat mukana monet tahot. Se on vaikea kysymys. Luulen, että asiasta puhutaan aktiivisesti alkaneen vuoden 2017 aikana.”

Karmazinov toivoo asiassa tehtävän ”järkevän päätöksen” ja sanoo, että nykyisin on hankalaa ennustaa, mitä tapahtuu vaikkapa kolmen vuoden päästä. Kaupungin ja valtion rahahanojen kiristymisestä hän sanoo, ettei Vodokanalkaan ”elä avaruudessa, vaan tavallisessa kaupungissa”. Sitä koskevat samat lainalaisuudet kuin muutakin toimintaa.

Karmazinov luo samalla uskoa tulevaisuuteen sanomalla, että kaikesta huolimatta Pietarin alueella on myös alkamassa uusia hankkeita vesi- ja jätevesihuollossa. ”Kokoojatunneli rakennetaan loppuun saakka, muutamia suoria päästöjä suljetaan ja juomavesilaitosten saneeraus aloitetaan.”

Hänen mukaansa näin päästään jo 99 prosentin puhdistusasteeseen, ”mikä ei ole vähän”.

Vesiakatemiasta koulutuskeskus

Lisäksi Felix V. Karmazinov mainostaa Vodokanalin avustuksella avattavaa koulutuskeskusta, jossa on tarkoitus kouluttaa yhtiön omien työntekijöiden lisäksi myös muita Venäjän vesilaitosten työntekijöitä heidän ammattitaitonsa kohentamiseksi.

”Tämä Vesiakatemia ei ole osa Vodokanalia, vaan erillinen organisaatio, josta on tarkoitus saada tavallinen alan korkeakoulu muutaman vuoden kuluttua.”

Lähtiessäni törmään yhtiön info-, museo- ja näyttelykeskukseen tulviviin lapsiin. Vanha vesitorni ympäristöineen on kunnostettu upeasti, eikä infokeskuksessa ole muutenkaan säästetty varoja. Muutos on huikea, kun vertaan näkymää ensimmäiseen käyntiini samalla alueella joskus 1980-luvulla.

Paljon on myös edetty niistä ajoista, kun Pietarin jätevesien puhdistuksen fosforinpoistosta vasta puhuttiin. 1980-luvun lopulla järjestetyssä suuressa seminaarissa eräs arvovaltainen, paikallinen kemisti piti pitkän esitelmän siitä, että ”koko Suomenlahti happamoituu, jos fosforia saostetaan kemikaaleilla kuten Länsi-Euroopassa”. Tällainen höpinä olisi nykyisin jo mahdotonta.

Ecovod konsultoi ja ohjaa

Usein Pietarin jätevesien puhdistamisessa huomio on keskittynyt vain suurten puhdistamoiden ja runkoviemäreiden valmistumiseen. Samalla on jäänyt piiloon pienten puhdistamoiden karsimisessa ja yhdistämisessä tapahtunut myönteinen kehitys.

Myös tämän toiminnan konsultointi, valvonta ja suunnittelu on ollut paljolti suomalaisten asiantuntijoiden varassa.

Pietarissa on jo pitkään toiminut suomalaisten asiantuntijoiden miehittämä Ecovod-niminen venäläinen konsulttiyritys, jonka toimitusjohtajana on Esa Ovaskainen ja teknisenä johtajana aiemmin Helsingin Vedessä työskennellyt Seppo Kiiskinen.

Ovaskainen kertoo Pietarissa olleen vielä kymmenen vuotta sitten peräti 17 puhdistamoa, jotka on nyt saatu karsittua kahteen hyvin suureen, yhteen suureen ja yhdeksään pienempään puhdistamoon.

Vaikka rahapula Vodokanalissa on nykyisin krooninen, Ovaskainen uskoo myönteisen kehityksen jatkuvan. ”Nykyisellä tasolla toiminta jatkuu ja tavoitteet toiminnan parantamiseksi ovat ennallaan. Useat ulkomaiset tavaratoimittajat ovat tulleet Venajälle, ja ne voivat toimittaa tarvittavia varaosia taloustilanteesta ja -pakotteista huolimatta.”

”Pohjoisen Olginon puhdistamon ykkösvaihe valmistuu pian. Suuria haasteita on lietteenkäsittelyn puolella. Niinpä myös polttolaitosten saneerausohjelmat ovat tämän hetken prioriteetteja”, Ovaskainen kertoo.

Venäjällä jätevesien fosforinpoisto perustuu pääasiassa biologisiin prosesseihin ja kemikaaleja käytetään ainoastaan apuna parempaan tulokseen. Tähän on syynä ennen kaikkea raha. Saostuskemikaalina aiemmin käytetty ferrisulfaatti on myös jouduttu vaihtumaan alumiinisulfaattiin, koska sitä on saatavissa maassa paikallisesti.

”Tämä on ollut hyvä ratkaisu”, Esa Ovaskainen sanoo.

”Ecovodin toiminta on jatkunut Pietarissa 11 vuotta Venäjän rahoituksella. Viime aikoina maksut yhtiölle ovat tökkineet, mutta tähän on nyt löytymässä ratkaisu”, Esa Ovaskainen uskoo.

Toimitusjohtaja Ovaskainen kumoaa myös huhut, joiden mukaan esimerkiksi ravinteiden saostuskemikaaleja käytettäisiin Pietarissa säästösyistä lähinnä näytösluonteisesti. ”Meillä on oma tilanneseuranta täällä, ja tiedämme heti, jos jotain on pielessä. Autamme aina tilanteen korjaamisessa, jos tarvetta on. Poikkeustilanteita näin suuressa kokonaisuudessa toki on, mutta ei mitään pysyviä ongelmia. Mörköjä ei siis kannata maalata seinille.”

Vielä paljon tehtävää

Kaikki jätevesiasiat eivät Pietarin ympäristössä suinkaan ole vielä kunnossa. Pietarin ydinalueen ulkopuolella puhdistamoita tarvitaan vielä roimasti lisää, lietteenkäsittely on saatava kuntoon, jätevesiputkistoja on uusittava ja rakennettava.

Muualla alueella kehitys ei ole ollut läheskään yhtä suotuisaa kuin Pietarissa. Esimerkiksi fosforinpoiston aloitusta juhlittiin viime syksynä Viipurissa vähintäänkin ennenaikaisesta, sillä kaupungin jätevesiputket ovat hajoamistilassa eikä fosforinsaostuskemikaaleja juuri ole.

Seutu odottaa yhä Krasnyi Borin kaatopaikan ongelmajätepommin purkamista, ja jättikanaloiden ja -sikaloiden jäteongelmat ovat oma lukunsa. Lisäksi Laatokkaan tulee valtavasti ravinteita ja muita haitta-aineita siihen laskevien jokien kautta, ja nämä aineet jatkavat kulkuaan Nevan kautta Suomenlahteen.

Venäjällä raakavetenä ei juurikaan käytetä pohjavettä, kuten Suomessa, vaan vesihuolto perustuu pintavesien käyttöön. Tämä outo käytäntö voi lopulta vauhdittaa myös vesiensuojelua.

 

Kaliningrad kuntoon

Vaikka kiihkein vaihe Pietarin jätevesien puhdistamisessa onkin jo ohi, on myös muualta Venäjän Itämeren alueelta kuulunut viime aikoina hyviä uutisia.

Paras uutinen on ollut Kaliningradin pitkään odotetun jätevedenpuhdistamon valmistuminen loppuvuonna 2016. Kaliningradissa täytetään nyt Itämeren suojelukomissio Helcomin normit. Puhdistamon rakentamista vauhdittivat tiettävästi lähestyvät jalkapallon MM-kisat, mutta suuri merkitys loppukirissä on ollut myös Vodokanalilla ja Pietarissa sovelletuilla länsimaisilla tuki- ja konsulttipalveluilla.

Kaliningradin puhdistamo on koko Itämerelle suuri saavutus, joka parantanee eteläisen Itämeren tilaa entisestään. Puhdistamon valmistuminen vähentää Itämereen tulevaa fosforikuormaa 120 tonnia, biologista hapenkulutusta 7 800 tonnia ja typpipäästöjä 300 tonnia vuodessa. Määrät ovat suuria, sillä aiemmin kaupungin jätevedet pääsivät sellaisenaan mereen.

Kaliningradin hiekkasuodatuslaitos valmistui viime vuoden elokuussa ja fosforin saostus otettiin käyttöön lokakuussa. Puhdistamon varsinaiset avajaiset pidetään kuitenkin vasta tämän vuoden keväällä, kun toimimattomat lietelingot saadaan uusittua ja sää suosii juhlimista.

Julkaistu 9.2.2017 klo 16.58, päivitetty 10.2.2017 klo 18.14

Kohderyhmä: