Karjalan tasavallassa on vielä jäljellä erityisen arvokas Maksimjärvensalon erämaa-alue

11.10.2012 klo 10.00

Kuva: Olli Manninen

Kostamuksen suojelualueen eteläpuolella sijaitsee hakkaamaton Maksimjärvensalon erämaa-alue, joka on tärkeä osa Fennoskandian vihreätä vyöhykettä. Sitä on esitetty suojeltavaksi Luoteis-Venäjän suojelualueverkon kehittämishankkeessa sen ainutlaatuisen luonnon johdosta. Alueelta on tehty runsaasti havaintoja Suomessa uhanalaisista käävistä, jäkälistä ja sammalista. Osa näistä lajeista on luokiteltu uhanalaisiksi myös Karjalassa. Yhtenäinen metsäerämaa on tärkeä myös Karjalassa nopeasti vähentyneen metsäpeuran elinympäristönä. Maksimjärvensalon luonnonarvoista tarvitaan enemmän tietoa, jotta hakkuiden seurauksena ei menetetä vielä luonnontilaisena säilynyttä metsäluontoa.

Maksimjärvensalon erämaa-alueen vaikeapääsyisyyden vuoksi tarkat tiedot sen luonnonoloista ovat aikaisemmin puuttuneet. Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa suomalais-venäläisessä hankkeessa on tehty kartoituksia ja tutkimuksia yhteistyössä Venäjän tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskuksen ja Karjalan tasavallan alueellisten suojelualueiden direktoraatin kanssa. Työhön on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen lisäksi Kostamuksen luonnonsuojelualueen, Karjalan tutkimuskeskuksen ja Karjalan luonnonsuojeludirektoraatin edustajia sekä luontokartoittajia Suomesta ja Ruotsista.

Alustavien kartoitusten mukaan suuri osa alueen metsistä on täysin luonnontilaisia tai kaskitalouden muovaamia. Metsien vanhin mäntysukupolvi on peräti 400–500 vuotta vanhaa, eikä kaskeaminenkaan ei ole katkaissut metsien historiallista jatkuvuutta. Laajoissa ja yhtenäisissä vanhoissa metsissä esiintyy runsaasti luontaisten metsäpalojen jälkeisiä kehitysvaiheita ja soiden reunamaiden korpia, joita ei juuri ole säilynyt luonnontilaisina Suomen lähialueilla.

Suuri osa alueesta on ollut venäläisten luontojärjestöjen ja metsäyhtiöiden välisellä sopimuksella hakkuutoiminnan ulkopuolella. Sopimus on muutama vuosi sitten osittain purettu, ja alueelle on tehty teitä sekä käynnistetty laajoja hakkuita Maksimjärven etelä- ja pohjoispuolella.

Maksimjärvensalon alueelta tarvitaan enemmän ja tarkempia tietoja alueen suojelun ja käyttöpaineiden yhteensovittamiseksi. Tutkimuksia on tarkoitus jatkaa ensi kesänä, jotta hakkuiden seurauksena ei menetetä korvaamattoman arvokasta metsäluontoa.

Lisätietoja

Johtava tutkija Raimo Heikkilä, Suomen ympäristökeskus, 
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 050 352 0888

Johtava asiantuntija Tapio Lindholm, Suomen ympäristökeskus, 
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 040 740 1598

Johtava luontoinventoija Olli Manninen, Luonto-Liitto, 
puh. 050 594 0429

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön

Lahovikaista mäntykeloa ja haapaa metsätien varressa Maksimjärven pohjoispuolella. (.jpg, 484 kt. Kuva: Olli Manninen) 

Metsälampi Maksimjärvensalolla. Lammen takana täysin luonnontilaista aarniometsää. (.jpg, 579 kt. Kuva: Olli Manninen)

Satoja vuosia vanhat ja järeät aihkipetäjät ovat tyypillisiä Maksimjärvensalolla. (.jpg, 591 kt. Kuva: Olli Manninen)

Metsäpalon jäljet näkyvät aihkipetäjien kyljissä. Palaneesta metsänpohjasta nousee uusi mäntysukupolvi. 
(.jpg, 561 kt. Kuva: Olli Manninen)


Aihealue: