Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Meriroskat

Poimintoja tutkimuksesta

Vuonna 2015 Suomen yhdyskuntajätevesiin päätyi arviolta 5,5 tonnia mikromuovia käytön jälkeen pois huuhdeltavasta kosmetiikasta. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät tilastotietojen ja laboratoriotutkimuksen avulla Suomessa markkinoilla olevien hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden mikromuovin määriä. Esimerkiksi tutkittujen kuorintatuotteiden painosta mikromuovi muodosti kahdeksan prosenttia. Työ on osa kaksivuotista RoskatPois! -hanketta. Lue lisää

SYKE selvittää meriroskan määrää, levinneisyyttä ja vaikutuksia Itämeressä sekä roskan lähteitä ja reittejä mereen. Kehitämme toimenpiteitä, joilla roskaantumista voidaan vähentää. Tavoitteenamme on tukea merenhoitoa ja pyrkiä kohti meriroskavapaata tulevaisuutta.

Mikromuovitutkimukset ovat erikoisalaamme. Keräämme tietoa mikromuovista ja sen määristä avomerellä, sedimentissä sekä erilaisissa merieliöissä planktonista kaloihin. Lisäksi teemme kokeellista laboratoriotyötä, jonka avulla tutkimme mikromuovien kulkeutumista ja vaikutuksia Itämeren ravintoverkossa. Tutkimme myös jätevedenpuhdistamojen mahdollisuuksia poistaa mikroroskia jätevedestä.

Meren roskaantuminen on merkittävä ympäristöongelma

Merten roskaantuminen on viime aikoina yhä suurempaa huomiota saanut ympäristöongelma. Merten roskat voivat koostua useista erilaisista kiinteistä materiaaleista kuten muovista, kumista, metallista, paperista ja tekstiileistä. Kelluvasta roskasta valtaosa on muovia ja se on pääasiassa peräsin maalla tapahtuvista toimista.

Maailmanlaajuisesti merkittävimpiä roskien päästölähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot, roskaaminen sekä laiton roskien dumppaus. Myös jokien rooli roskien kuljettajana voi olla merkittävä. Mereltä peräisin olevat roskat syntyvät lähinnä liikenteestä, kalastuksesta ja vesiviljelystä.

Meriroskaa
Rannoille huuhtoutuva näkyvä roska muodostaa vain noin 15 % kaikesta meriroskasta. © Maiju Lehtiniemi

Meressä roskat voivat kellua pinnalla, vajota syvempiin vesikerroksiin tai pohjalle, kulkeutua virtausten mukana pitkiäkin matkoja, huuhtoutua rannalle, tai pahimmassa tapauksessa päätyä osaksi ravintoverkkoa.

Roskaantumisella on haitallisia vaikutuksia sekä meriekosysteemille että ihmisille. Merieläimistä etenkin nisäkkäät, linnut ja kalat voivat takertua roskaan. Roskien syömisestä puolestaan saattaa koitua haittaa monenlaisille merieliöille. Rannalla lojuvat roskat, kuten lasi tai metalli voivat vahingoittaa rannoilla liikkujia, minkä lisäksi roskat vaikuttavat viihtyvyyteen. Roskien poistosta aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suuri osa roskista hajoaa meriympäristössä hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, kuten esimerkiksi muovi, metalli ja lasi.
 

Muoviroskat erityisen haitallisia

Äyriäinen
Mikroroska voi nieltyinä aiheuttaa mekaanisia vaurioita esimerkiksi ruoansulatuskanavassa sekä siirtää haitallisia aineita eliöihin. Muovikuulia myrsidiäyriäisen mahassa. Kuva laboratoriokokeesta. © Maiju Lehtiniemi

Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Merissä olevan roskan ja tuotetun muovin määrät kulkevat käsi kädessä. Muoviroskan osuus kaikesta Itämeren rannoilta kerätystä roskasta vaihtelee 30 – 80 % välillä. Muoviroska on luonnossa erityisen ongelmallista, sillä muovit ovat pitkäikäisiä, hajoavat pienemmiksi hiukkasiksi ja voivat sisältä haitallisia kemikaaleja.

Osa meriroskasta on niin sanottua mikroroskaa, jota on ihmissilmin mahdotonta havaita. Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Hajoavasta muoviroskasta lähtöisin oleva mikroroska on erityisen haitallista, koska se soveltuu kokonsa puolesta monien merieliöiden, kuten lintujen, kalojen ja selkärangattomien ravinnoksi. 

Mikromuovit saattavat lisäksi toimia kuljettajina mm. erilaisille vieraslajeille ja taudinaiheuttajille.
 

SYKEn meriroskateeman tutkimusryhmä

Ryhmän johtajat, dosentit, erikoistutkijat:

Outi Setälä
puh. 0295 251 635, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Maiju Lehtiniemi
puh. 0295 251 356, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Väitöskirjatyöntekijät:

Julia Talvitie
Pinja Näkki

Pro Gradu -työntekijät:

Saana Railo
Kaisa Pikkarainen
Erika Zidbeck
Anna-Riina Mustonen

Tutkimusavustaja:

Stjepan Budimir

Julkaistu 28.9.2017 klo 15.03, päivitetty 9.10.2017 klo 16.35
Aihealue:
Kohderyhmä: