10.3.2016 Jari Koskiaho, Suomen ympäristökeskus SYKE
Säkylässä pohdittiin 10. maaliskuuta 40 hengen voimin elintarvikeketjun kiertotalousasioita monilta eri kanteilta. Tilaisuuden järjestivät Vesiviisas -hanke yhdessä Pyhäjärvi-instituutin, Ympäristötiedon foorumin ja Future Earth Suomen (FES) kanssa.
Avauspuheenvuorossaan Pyhäjärvi-Instituutin toiminnanjohtaja Teija Kirkkala esitteli lounaisen Suomen ainoan suuren järven, Säkylän Pyhäjärven historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Kirkkala totesi järven olevan nykyisin pääosin hyvässä ekologisessa tilassa. Järven hyvinvoinnille pahimman uhkan muodostava, jokien kuljettama ravinnekuormitus ei kuitenkaan ole valuma-alueella toteutetuista vesiensuojelutoimista huolimatta viime vuosikymmeninä vähentynyt. Viimeisten n. 15 vuoden aikana kuormituksessa on esiintynyt selvästi aiempaa suurempaa, sääolosuhteiden säätelemää vaihtelua. Esimerkiksi suurimman kuormittajan, Yläneenjoen korkeimmat ja matalimmat koskaan mitatut vuotuiset ravinnekuormitukset on havaittu vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kuormituksen suuri vaihtelu on seurausta ilmastonmuutoksen mukanaan tuomasta ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, mistä hyvänä esimerkkinä käy vuosi 2015. Viime kesänä järvi oli kirkasvetinen ja haitallisista levistä vapaa, mutta järven historiassa ensimmäistä kertaa niinkin myöhään kuin marraskuussa koettiin sinilevien massaesiintymä, jossa oli mukana Pyhäjärvessä ensimmäistä kertaa havaittua levälajia.
Säkylän Pyhäjärvellä toimii kuutisenkymmentä ammattikalastajaa, jotka hoitavat myös järven hoitokalastusta. Ammattikalastuksen tärkeimmät saaliskalat ovat muikku ja siika, joiden istutukset 1950-luvulla heikensivät järven tilaa, koska niiden ravintoon kuuluu leviä syöviä eläinplanktonlajeja. Järven hyvinvoinnin kannalta tärkeää eläinplanktonia niin ikään ravintonaan käyttävän vähempiarvoisen kalan (kiiski, särki, kuore ja pieni ahven) hoitokalastusta on tuettu taloudellisesti vuodesta 1995 lähtien. Kalastuksen kautta jopa neljäsosa järveen tulevasta fosforikuormituksesta saadaan poistettua, millä on ollut järven hyvän tilan säilymisen kannalta ratkaiseva merkitys. Hoitokalastus on perinteisesti toteutettu jään päältä talvinuottauksella, mutta tämän menetelmän käyttöä on haitannut keskimääräisen jääpeitteisen kauden lyheneminen 140:stä 40:een päivään ilmaston lämpenemisen myötä. Niinpä hoitokalastusta on ryhdytty toteuttamaan syysnuottauksella, mistä on Kirkkalan mukaan saatu hyviä kokemuksia.
Mielenkiintoisia esityksiä kiertotaloudesta eri toimialoilla kuultiin Hannamaija Fontellilta (Biolan Oy), Tauno Henttiseltä (Finnamyl Oy) ja Timo Kailalta (Apetit Oy). Biolan Oy:n kannalta lannan ym. biomateriaalien kierrättämiseen liittyvä lainsäädäntö on erittäin tiukkaa ja raaka-aineen toimitusvarmuusvaatimukset korkeat. Niinpä Biolanin ei ole kannattavaa ottaa vastaan pieniä, heterogeenisiä raaka-aine-eriä, vaan volyymien on oltava suuria ja hitaan tuotantoprosessin vuoksi sisään tulevien raaka-ainemäärien oltava tiedossa jopa vuoden eteenpäin. Biolan pyrkii tekemään vain kaupaksi käyviä tuotteita, joten yritys ei harrasta ”dumppausta” eikä perusta toimintaansa ns. porttimaksuihin. Jatkuvan tuotekehittelyn ja useita vuosikymmeniä kestäneen aktiivisen markkinoinnin avulla Biolan on onnistunut tekemään ”kanankakasta” ym. biologisista sivuvirroista kannattavaa liiketoimintaa.
Finnamyl Oy ottaa vuosittain syys-marraskuun välisenä aikana vastaan 100 000 tonnia tärkkelysperunaa, josta saadaan 24 000 tonnia yrityksen päätuotetta eli perunajauhoa. Finnamylin uutena tuotteena on niin elintarvike- kuin rehuteollisuudessakin käytettävä kasviproteiini, jota saadaan 1 500 tonnia tuotantokauden aikana. Perunaproteiinissa nähdään suuria kasvumahdollisuuksia ja yritys onkin investoinut sen tuotantoon 10 miljoonaa euroa. Tuotannon sivuvirroista perunankuorista valmistetaan eläinten rehua ja perunoiden solunesteestä lannoitetta. Finnamyl Oy:ssä ympäristöasiat on otettu huomioon muutoinkin esimerkillisesti. Kokemäen tuotantolaitoksen jätevedet käsitellään omassa biologisessa puhdistamossa, jonka typenpoistotehokkuus on erittäin korkea, jopa yli 90 %. Laitoksen lämmityksessä on siirrytty propaanista kierrätysmateriaalipohjaiseen energiaan.
Apetit Oy:llä on 110 sopimusviljelytilaa, jotka sijaitsevat 100 km:n säteellä Säkylän tuotantolaitokselta. Yritys kerää kaikilta sopimustiloilta erittäin kattavasti tietoa niin, että valmiiden tuotteiden alkuperä on jäljitettävissä aina peltolohkotasolle asti. Säkylän ruokatehtaalle otetaan vuodessa vastaan raaka-ainetta noin 30 milj. kg, josta saadaan noin 20 milj. kg pakastettuja kasviksia. Sivuvirroista kuori- ym. jäte kompostoidaan, koska mm. salmonellariskin vuoksi siitä ei voida valmistaa eläinten rehua. Sivuvirtojen parempia hyötykäyttömahdollisuuksia kuitenkin selvitetään yhteistyössä Pyhäjärvi-Instituutin kanssa. Finnamylin tapaan myös Apetitilla on oma jätevedenpuhdistamo, josta puhdistettua jätevettä ei johdeta viereiseen Pyhäjärveen, vaan siirtoviemäriä pitkin Eurajokeen järven alapuolelle.
Kotimaisen järvikalan hyödyntäminen elintarvikkeina on vesien tilan kannalta erittäin hyödyllistä ja monessa muussakin mielessä (työllisyys, vaihtotase, terveellisyys) kannatettavaa. Niin sanotusta vähempiarvoisestakin kalasta (kuten särki) saadaan tuotettua maistuvia ruokia esimerkiksi pihveinä. Suurimpina esteinä ja pullonkauloina vähempiarvoisen kalan laajemmalle teolliselle hyödyntämiselle ovat raaka-aineen toimitusvarmuus ja tuotteen laatu. Toimitusten on oltava luotettavia, toimitusmäärien riittävän suuria ja laadun tasaista, jotta valmistusprosessiin kannattaa ryhtyä. Apetit Oy on kuitenkin löytänyt ratkaisun näihin kysymyksiin, kun paikallinen yritys, Kolvaan Kala on sitoutunut toimittamaan Säkylän tehtaalle särjistä ja pienistä ahvenista koostuvaa kalamassaa. Tästä raaka-aineesta valmistettu kalapihvi on useiden vuosien tuotekehityksen tulos. Kalapihvejä on markkinoitu alkuun ammattikeittiöille, jatkossa mahdollisesti myös kuluttajille. Järvikalapihvejä on ollut tarjolla työpaikkaruokaloissa (mm. Suomen ympäristökeskuksessa) joissa ne on hyviksi havaittu.
Lannoitteiden ja eläinperäisten sivutuotteiden kiertotalouteen liittyy monia tuoteturvallisuuteen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä. Suomessa virallisen vastuun niistä kantaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, jota tilaisuudessa edusti ylitarkastaja Risto Retkin. Hänen mukaansa erityisesti lannoitteisiin liittyvä lainsäädäntö on monessa suhteessa hankalaa. Siihen odotetaan selvennystä kevään aikana uudistuvan EU-lain myötä. Kansallinen lainsäädäntö jää edelleen voimaan, mutta sen on oltava linjassa EU-säännösten kanssa. Esimerkiksi orgaanisen aineen vientikielto kaatopaikoille asettaa paineita sen lannoitekäytölle. Eläinperäiset sivutuotteet, kuten kuolleiden eläinten kokonaiset ruhot tai muut eläimistä saadut tuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, on jaettu kolmeen luokkaan niiden ihmisille ja eläimille aiheuttaman riskin perusteella. Eri luokkiin kuuluvat tuotteet on pidettävä erillään toisistaan ja hävitettävä tai hyödynnettävä asianmukaisesti ja lainsäädäntöä noudattaen. Periaatteena on, että elintarvikkeesta voidaan tehdä sivutuotetta, jota puolestaan ei voida enää palauttaa elintarvikkeeksi.
Evira hyväksyy ja rekisteröi orgaaniset lannoitevalmisteet sekä valmistavat laitokset. Näillä valmisteilla on oltava lannoitevaikutusta ja niiden tulee olla tasalaatuisia, turvallisia ja käyttötarkoitukseen soveltuvia. Ne eivät saa sisältää haitallisia aineita, tuotteita tai eliöitä eivätkä aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle tai kasvien terveydelle. Lisäksi niiden käytössä on huomioitava ympäristöasiat. Tavoitteena on löytää tasapaino turvallisen ravinnontuotannon, orgaanisen jätteen käsittelyn ja ravinteiden kierrätyksen kesken. Tehtävä ei ole helppo, koska orgaanisen raaka-aineen kirjo on valtava sisältäen mitä moninaisinta alkutuotannosta, teollisuudesta ja yhdyskunnista tulevaa jätettä. Suomen orgaanisia lannoitteita valmistavista laitoksista 135 on kompostointilaitoksia, 22 biokaasulaitoksia ja 14 teknisiä laitoksia.
Matti Luhtanen elinkeino- ja kehitysyhtiö Prizztech Oy:stä kertoi biokaasun mahdollisuuksista orgaanisten sivuvirtojen hyödyntämisessä ja fossiilisten polttoaineiden korvaajana. Orgaanisesta jätteestä saatavan raakabiokaasun metaanipitoisuus on 45–75 %, mutta jalostettuna se vastaa ominaisuuksiensa puolesta metaanipitoisuudeltaan 98 %:sta maakaasua. Kaasua poltettaessa ei synny pölyä, nokea eikä raskasmetalli- tai rikkipäästöjä, joten se sopii erittäin hyvin liikennepolttoaineeksi. Maailmassa onkin jo 20 miljoonaa kaasukäyttöistä ajoneuvoa ja esimerkiksi Ruotsissa joidenkin kaupunkien julkisen liikenteen bussit ovat kaasukäyttöisiä. Suomessa kasvupotentiaali on suuri, sillä kaasuautoja on vasta 1 800 kpl, eli käyttö on selvästi vähäisempää kuin Ruotsissa, jossa on jo yli 44 000 autoa. Kaasuautojen yleistymistä on estänyt paitsi raakaöljyn hinnanlasku, myös harva tankkausasemaverkosto. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, koska EU velvoittaa kaasutankkausasemaverkoston laajentamiseen. Suomen tavoite vuoteen 2020 mennessä on 20 000–40 000 kaasuautoa. Tankkauspisteitä tulisi olla taajamissa ja pääväylillä siten, että lisäys nykytilaan nähden olisi 10–20 -kertainen. Kaasuauton hinta ei ole hankinnan este, sillä esimerkiksi Skoda Octavia -mallistossa kaasukäyttöinen versio löytyy Matti Luhtasen mukaan hintahaitarin halvemmasta päästä. Satakunnassa on erinomaiset edellytykset Suomen biokaasutalouden kärkialueeksi, koska alueella on runsaasti alku- ja elintarviketuotantoa, joissa syntyy biokaasun raaka-ainetta. Lisäksi Porissa avataan syksyllä 2016 nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaali.
Jyrki Lammila Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta esitteli kehittämissuunnitelmaa, jonka mukaan pohjavedet otetaan aktiiviseen hyötykäyttöön eteläisessä Satakunnassa ja Laitilassa. Työtä koordinoi Varsinais-Suomen ELY-keskus ja siinä ovat mukana Satakuntaliitto, Varsinais-Suomen liitto, Pyhäjärvi-instituutti. Suunnittelualueen yhteistyötahot ovat Euran kunta, Harjavallan kaupunki, Kokemäen kaupunki, Köyliön kunta, Laitilan kaupunki, Rauman Vesi ja Säkylän kunta. Suunnittelu toteutetaan Sweco Ympäristö Oy:ssä yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun Vesi-Instituutti WANDERin ja Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n kanssa. Hankkeen tavoitteena on varmistaa alueen yhdyskuntien vedentarve tulevaisuudessa niin määrällisesti kuin laadullisestikin sekä lisätä hyvälaatuisen pohjaveden käyttöä alueella, korvata huonolaatuiset vesilähteet ja optimoida vedenotto. Lisäksi tavoitteena on hyödyntää alueen hyvät pohjavesivarat niin, että se antaa mahdollisuudet teollisuuden ja erityisesti biotalouden kehittämiselle koko suunnittelualueella. Lammilan näkemyksen mukaan pohjavesivarojen hyötykäyttö edistää biotalouden kehittymistä ja on yksi edellytys alueen biotalouden nostamiseksi uudelle tasolle. Omalta osaltaan tämä edistää Suomen biotalousstrategian päämääriä. Kehittyvä biotalous mahdollistaa vahvasti toimivan elintarviketeollisuuden liiketoiminnan lisääntymisen ja viennin kasvun sekä uusien liiketoimintamuotojen sijoittumisen alueelle. Jyrki Lammila sivusi esityksessään myös pohjavesivarojen hyödyntämistä mahdollisina vientituotteina. Vettä voitaisiin kaupata joko bulkkituotteena tai pullotettuna, mahdollisesti jopa brändituotteena. Tällaisia voisivat olla esim. jääpalat tai terveysvedet. Veden ulkomaille viennin mielekkyydestä on tosin esitetty alueella toisenkin suuntaisia näkemyksiä.
Päivän päättäneen työpajatyöskentelyn ja paneelikeskustelun teemana olivat Elintarvikeketjun kiertotalouden edistäminen Pyhäjärviseudulla – käytännön haasteet ja ratkaisut sekä osallistujien evästys päätöksentekijöille. Paneelikeskustelijoina olivat Risto Retkin (Evira), Matti Luhtanen (Prizztech Oy), Eero Tilsala (BioGTS Oy), Tauno Henttinen (Finnamyl Oy) ja Jani Salminen (SYKE). Keskustelussa nousivat esiin viranomaiskäytännöt, joiden koettiin kohtelevan kansalaisia ja toiminnanharjoittajia epätasa-arvoisesti, koska käytännöt ja käsittelyajat vaihtelevat turhan paljon. Panelistit peräänkuuluttivat käytäntöjen virtaviivaistamista, mutta toisaalta totesivat sen olevan haastavaa, koska viranomaisten ei ole helppoa pysyä vauhdilla etenevän teknisen kehityksen tahdissa.
Vaikka sääntely toisinaan koetaan kahlitsevaksi ja liiketoimintaa jarruttavaksi, sen todettiin myös olevan Suomen vahvuus, koska sillä taataan ympäristön ja elintarvikkeiden turvallisuus ja puhtaus. Esimerkiksi Pyhäjärvi-Instituutissa vierailleet kiinalaiset olivat Teija Kirkkalan mukaan erittäin vaikuttuneita juuri tästä. Heidän omassa maassaan on kosolti esimerkkejä siitä, millaisiin seurauksiin sääntelemätön markkinatalous voi johtaa ympäristön ja ihmisten terveyden, jopa hengen, kannalta. Erittäin tärkeänä keskustelijat pitivät kaikinpuolisen yhteistyön lisäämistä ja tiivistämistä, jotta eri toimijoiden vahvuudet saataisiin hyödynnettyä. Koska yritykset ovat pitkälti kiinni omassa perusliiketoiminnassaan, nähtiin erilaisten kehittämisorganisaatioiden (esim. Pyhäjärvi-Instituutti, Prizztech ja Satafood) olevan tärkeässä, yritysten yhteistoimintaa kokoavassa ja koordinoivassa roolissa.