Työpaketin tavoitteena on selvittää ilmastonmuutoksen vaikutusta suuren järven ekosysteemipalveluihin sekä sopeutumiskeinoja muutoksiin. Päijänne on Suomen syvin järvi ja sen ympärillä asuu yli 300 000 ihmistä, joille järven tuottamilla ekosysteemipalveluilla on suuri merkitys. Vuosittain Päijänteellä on arvioitu esim. kalastavan 35 000 henkilöä ja kalansaaliin olevan 925 tonnia. Lisäksi yli miljoona pääkaupunkiseudun asukasta saa talousvetensä Päijänteestä.
Päijänteen pohjois- ja keskiosa on ollut teollisuuden voimakkaasti kuormittamaa aluetta 1960-luvulta alkaen. Vesiensuojelutoimenpiteiden myötä tilanne on kuitenkin merkittävästi parantunut eikä teollisuudella ole nykyään merkittävää roolia järven kuormittajana. Pääosa nykyisestä kuormituksesta johtuu hajakuormituksesta. Pohjoisosa järvestä on rehevähkö ja eteläosa puolestaan karu ja kirkasvetinen.
Ilmastonmuutoksen oletetaan vaikuttavan suoraan järven lämpötiladynamiikkaan ja jääpeitteen muodostumiseen. Välillisesti muutos vaikuttaa myös valuma-alueeseen ja sieltä tulevaan kuormitukseen, jotka puolestaan säätelevät osittain järven vedenlaatua Nämä muutokset vaikuttavat puolestaan järven biologisiin prosesseihin ja ekosysteemipalveluihin.
Työpakettia koordinoi Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos ja se perustuu Päijänne LTER-alueella tehtävään tutkimukseen (http://www.paijanne.org/). Yhteistyökumppaneina ovat mm. Pääkaupunkiseudun Vesi Oy, RKTL ja SYKE. Työpaketti jakaantuu kahteen osaan, joissa selvitetään erikseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia järven hydrologiaan ja vedenlaatuun sekä kalatuotantoon ja kalastukseen. Sopeutumiskeinoja muutokseen pohditaan yhteisesti.
Tavoitteet
Työpaketissa pyritään selvittämään Päijänteen alueella ilmastonmuutoksen vaikutusta seuraaviin seikkoihin:
- Päijänteen hydrologia ja vedenlaatu
- valuma-alueelta tuleva kuormitus
- kalakannat ja kalakantojen tuotanto
- kalastus
Ennustetut muutokset luovat tarpeita sopeutumiskeinoille. Näitä pohditaan yhdessä sidosryhmien kanssa. Työpaketin tuloksista pyritään tiedottamaan mm. paikallistason päättäjille päätöksenteon pohjatiedoksi.
Järviveden lämpötila ja jääpeite
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Päijänteen veden lämpötiloihin, happipitoisuuteen ja jääpeitteeseen arvioidaan MyLake-mallityökalun ja lineaarisen interpoloinnin avulla. Ilmatieteen laitoksen tuottamiin ilmastoskenaarioihin (työpaketti 3) perustuen lasketaan päivittäiset veden lämpötilat eri syvyyksille 30 vuoden jaksoissa. Laskelmat tehdään erikseen päästöskenaarioille A1B, A2 ja B1.
Päijänteen Ristinselällä vuosina 1971 jääpeite on tullut keskimäärin joulukuun puolessavälissä ja jäänlähtö on ollut toukokuun alkupäivinä. Tämän vuosisadan lopulla päästöskenaarion A1B mukaan arvioituna Ristinselkä ei enää jäädy keskimääräisenä vuotena.
Kesäaikaan pintavesi on pysytellyt yleensä alle 20 °C:ssa. Tämän vuosisadan lopulla pintavesi lämpiää keskimääräisenä vuotena yli 20 °C:seen ja lämpimimpinä vuosina yli 25 °C:seen. Pintaveden lämpötilan kohoamisen lisäksi myös pintaa syvemmällä olevien vesikerrosten lämpötila nousee nykyisestä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset kaloihin ja kalastukseen
Muutosten vaikutuksia kaloihin arvioidaan mm. bioenergeettisellä mallilla. Lämpötila vaikuttaa kalojen kasvuun ja ravinnonkulutukseen sekä useilla lajeilla syntyvän vuosiluokan vahvuuteen. Ahvenen ja kuhan optimilämpötila on korkeampi kuin nykyiset Päijänteen lämpötilat, joten lämpeneminen kiihdyttää näiden lajien kasvua.
Kokeellisella tutkimuksella selvitetään, kuinka muikun ja siian mäti sekä poikaset menestyvät tulevaisuuden lämpötiloissa (esitelmä Suurjärviseminaarissa 2010 (pdf, 17191 kt)). Syksyllä hedelmöitettyä mätiä on haudottu talven ajan Konneveden tutkimusasemalla. Lämpötilaa on muutettu vastaamaan eri tulevaisuusskenaarioita. Ensimmäisen ryhmän kevät alkoi jo helmikuun alussa, mikä vastaa vuosisadan lopun tilannetta. Eri skenaarioissa selvitetään mädin selviämistä ja kuoriutuvien poikasten latua, mm. kasvatuskokein. Samoin selvitetään lämpötilamittauksin tämänhetkistä mädin ja poikasten lämpötilaympäristöä vertailukohdaksi tulevaisuusskenaarioihin.
Kalastuksen kannalta suurimpia muutoksia on jääpeitteen heikkeneminen ja katoaminen. Myös potentiaalisten saaliskalojen kantojen runsaus saattaa muuttua. Ammattikalastuksen tärkeimmät saalislajit ovat tällä hetkellä muikku ja siika, vapaa-ajankalastuksen puolestaan ahven, kuha ja hauki. Lämpötilojen muutokset voivat aiheuttaa muutoksia kasvun ja ravinnonkulutuksen lisäksi myös kalojen oleskelualueisiin. Tulokaslajina Päijänteellä leviää täplärapu, joka runsastuessaan lisää ravustusmahdollisuuksia, mutta voi välillisesti vaikuttaa myös verkkokalastuksen suosioon.
Yhteystiedot
Juha Karjalainen, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi