Haitallisten aineiden kartoituksia Suomessa
Suomen kansallinen ympäristökartoitus on ollut lähinnä reaktiivista – tunnettujen aineiden tunnistamista ja riskinarviota. Kansallisesti kemikaalien kartoitustoiminta ympäristössä on ollut erityisesti vesiympäristöön kohdistunutta. Näin on pystytty erottelemaan aineet, joita olisi syytä seurata jatkossakin ja toisaalta ne, joilla ei ole vesiympäristössä laajempaa merkitystä. Kartoitus sedimenteistä nosti esille mm. sen, että organotinoja löytyy myös sisävesistä; TBT:tä metsäteollisuuden alapuolisista vesistä (biosidikäyttö) ja mono- ja dibutyylitinoja (mm. muovit) kaupunkipuhdistamojen alapuolelta. Havainto metsäteollisuuden aiemmasta TBT:n biosidikäytöstä huipentui erittäin korkeiden pitoisuuksien löytöön Varkauden alapuolisista vesistä.
Maataloudessa käytettävien torjunta-aineiden kartoitus on paljastanut, että aineiden havaitsemisfrekvenssi kertoo laajasta käytöstä, mutta sillä ei voida arvioida vaikutuksia, koska esiintyminen vesissä on pulssimaista. Torjunta-aineiden osalta tieto on seurantojen jatkuessa tarkentunut myös pienannos herbisideihin, ja tarkentuu alueellisesti kuin aineiden käytöstä on tarkempaa maantieteellistä tietoa.
Laajin vesiympäristön haitallisten aineiden päästöjen kartoitus on ollut Vesilaitosyhdistyksen koordinoima ja kunnallisten puhdistamojen (64 kpl) toteuttama kartoitus 2013-2014. Tämä on erinomainen pohja vesipuitedirektiivin aineiden päästöjen ja ympäristöseurannan tarpeen arvioinnille. Varsinaisesti uusien aineiden löytöjä suomalaisissa kartoituksissa on tehty melko vähän. Lääkeainekartoituksia on ylipäänsä tehty paljon vähemmän kuin muissa pohjoismaissa. Avauksia riskikommunikaation suuntaan on kuitenkin tehty ja eräitä muualla vähemmän havaittuja lääkkeitä, mm. verenpainelääkkeitä on löytynyt.
Kartoituksen strategia DPSIR-mallin muodossa.
NORMAN verkosto – apua priorisointiin
Eurooppalaisten vertailulaboratorioiden, tutkimuslaitosten ja vastaavien organisaatioiden muodostama NORMAN network tuottaa paljon hyödyllistä tietoa uusien ympäristölle potentiaalisesti haitallisten aineiden tutkimuksesta ja edistää voimakkaasti menetelmien harmonisointia. Verkosto on myös priorisoinut ja luokitellut aineiden seurantatarvetta. Suomen omien priorisointien kannalta voidaan esimerkiksi tarkastella Ruotsin laajojen kartoitusten tuloksia, NORMAN-verkoston listoja, Tukholman POP-sopimuksen ehdokkaita ja Suomessa käytössä olevia kemikaaleja. Näin saadaan käsitys meille oleellisista kemikaaleista. Tällaisen alustavan, noin sadan aineen listan kärkipää sisältää paljon lääkeaineita ja useita palonestoaineita sekä pintakäsittelyaineita (PFAS yhdisteitä) joilla on korvattu aiemmin kiellettyjä ja säädeltyjä aineita.
Viitteet
- Brozinski, J.-M., Kronberg, L. & Mannio, J. 2012. Mihin lääkeaineet päätyvät ympäristössä? Duodecim 128 (13): 1376-1380.
- Karjalainen A.K., Siimes K., Leppänen M.T. & Mannio J. (toim.) 2014. Maa- ja metsätalouden kuormittamien pintavesien haitta-aineseuranta Suomessa. Seurannan tulokset 2007–2012. SYKEn raportteja 38/2014.
-
NORMAN network
-
Ruotsin kartoitusten kokoomasivu (IVL)
-
Vieno N. 2014. Haitalliset aineet jätevedenpuhdistamoilla -hanke. Vesitalous 3/2014, s. 10-15.
-
Vieno N. 2014. Haitalliset aineet jätevedenpuhdistamoilla -hankkeen loppuraportti. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 34. (pdf, 10 Mt)
-
Äystö, L., Mehtonen, J. & Kalevi, K. 2014. Kartoitus lääkeaineista yhdyskuntajätevedessä ja pintavedessä. Suomen ympäristökeskus. (pdf, 4 Mt)