Tiedote 18.5.2015 klo 12.46
© Kuva: Ilmatieteen laitos, Elena Saltikoff
Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat
Ilmastonmuutos on jo tähän mennessä muuttanut Itämerta, paljastaa tuore kansainvälinen arviointiraportti. Jatkossa ilmaston lämpeneminen tulee entisestään vaikuttamaan muun muassa jääpeitteeseen, rannikoiden tulvaherkkyyteen sekä lajistoon. Raportin mukaan pahin uhkakuva on entisestään lisääntyvä rehevöityminen, jota vastaan on taisteltu vuosikymmeniä.
Juuri valmistunut BACC II -raportti (Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin) esittää tuoreita arvioita Itämeren valuma-alueen muutoksesta ja tulevaisuudesta. Kirja käsittelee Itämeren alueen ilmaston historian ja esittää ennusteita tulevalle sadalle vuodelle. Edellinen vastaava raportti julkaistiin vuonna 2008. Raportin kirjoittamiseen osallistui noin 140 tutkijaa kaikista Itämeren rantavaltiosta. Suomesta kirjoittajia oli 26, kahdeksasta eri tutkimuslaitoksesta.
Itämeri on jo lämmennyt, suurin muutos Pohjanlahdella
Ilman lämpötila on Itämeren pohjoisilla alueilla noussut yli asteen kymmenyksen vuosikymmenessä jaksolla 1871 - 2011. Suurin muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjanlahdella. Mikäli kasvihuonekaasujen kehitys jatkuu nykyisellään, tulevien sadan vuoden aikana Pohjanlahden vesi voi lämmetä jopa neljä astetta ja Itämeren jääpeite vähentyä 50 - 80 prosentilla, raportti ennustaa.
”Valuma-alueiden lumi- ja jääoloissa muutokset hyvin todennäköisesti jatkuvat samansuuntaisina”, kertoo Jyväskylän yliopistossa raporttia kirjoittanut geofyysikko Sirpa Rasmus. ”Lumen määrän vuosienvälinen vaihtelu on suurta, mutta useilla alueilla lumen vuosittaiset maksimisyvyydet ovat vähentyneet. Kölivuoriston jäätiköiden pinta-ala on pienentynyt ja roudan vuosittainen kesto lyhentynyt.”
Sateissa ja tulvissa uusia alueellisia piirteitä
Talven sademäärät tulevat raportin mukaan lisääntymään koko Itämeren alueella. Kesäsateet kasvavat vain pohjoisilla alueilla. ”Lämpenevien talvien myötä joet tulvivat yhä useammin myös talvisin. Kevättulvat vastaavasti pienenevät eteläisessä Suomessa lumipeitteen huvetessa. Puolassa ja Saksassa on syytä varautua lisääntyvään kuivuuteen kuumien ja kuivien kesien vuoksi. Erot Itämeren valuma-alueen eri osien välillä säilyvät suurina, mutta muutoksiin joudutaan varautumaan ja sopeutumaan kaikkialla”, toteaa maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta.
Maankohoaminen kompensoi valtamerten pinnan nousua vain osittain
Valtamerten pinnan arvioidaan nousevan 0,4 - 0,8 cm vuosivauhdilla. Pohjoisen Itämeren alueella maan kohoaa kuitenkin samalla nopeudella. Esimerkiksi Vaasassa maa kohoaa noin sentin vuodessa, mikä riittää kumoamaan valtameren pinnan nousun.
”Toisaalta Helsingissä kohoaminen ei riitä kumoamaan todennäköisintä valtamerien pinnan nousua. Eteläisellä Itämerellä maankohoamista ei tapahdu enää ollenkaan”, yksikön päällikkö Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta muistuttaa.
Maankohoaminen vaikuttaa rantaekosysteemeihin ja niiden biodiversiteettiin. ”Suurimmat vaikutukset tulevat esiintymään Itämeren pohjoisosan saaristoekosysteemeissä, joissa maankohoaminen muodostaa uusia elinympäristöjä. Samalla kuitenkin vanhoja rantaelinympäristöjä häviää”, kertoo Turun yliopiston professori Pekka Niemelä.
Vähemmän merilajeja, lisää tulokaslajeja?
Lämpeneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin monin tavoin. Kylmää suosivat lajit vähenevät, ja eteläisemmiltä alueilta saapuvat vieraslajit saavat todennäköisesti jalansijaa.
Lämpenemisen myötä Itämeren suolapitoisuus muuttuu. sateisuuden lisääntyessä mereen virtaa entistä enemmän suolatonta vettä, mikä haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja. ”Eräät lajit, kuten meriajokas[u4] voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta. Toisaalta osa uusista lajeista voi parantaakin Itämeren tilaa”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Markku Viitasalo.
”Huolestuttavaa on Itämeren ulappaekosysteemin herkkyys ilmastosäätelylle: avainlajien selviytymismahdollisuuksien heiketessä koko ekosysteemin toiminta voi muuttua”, Viitasalo jatkaa.
Ilmastonmuutos voi pahentaa rehevöitymistä
Ilmastonmuutoksen pahin uhkakuva Itämerellä on ravinteiden valunnan lisääntyminen ja sen aiheuttama rehevöityminen. Tämä johtuu talvisadannan lisääntymisestä ja siitä, että maaperä pysyy pitempään sulana. Veden lämpeneminen voi myös kiihdyttää hapenkulutusta ja pahentaa happikatoja. Toisaalta esimerkiksi Pohjanlahdella joista liukeneva orgaaninen aines samentaa vettä ja alentaa perustuotantoa, mikä vähentää rehevöitymistä.
Lisätietoja (raportin suomalaiset vastuukirjoittajat)
Yksikön päällikkö Jari Haapala, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 0295396406
Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295251742
Professori Jukka Käyhkö, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi [jukka kayhko], puh. 040 522 5212
Professori Pekka Niemelä, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi, puh. 0500 816 707
Tutkija Sirpa Rasmus, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi, puh. 040 528 2585
Linkki julkaisuun: