Viljelyalueiden kiintoaine- ja ravinnekuormituksen hallintamallin käyttö ja laskentatulokset perustuvat työkaluun tuotettuihin ominaiskuormituslukuihin ja kullakin tarkastelualueella sijaitsevan peltoalan ominaisuuksiin.
Ominaiskuormitusluvut (kg/ha/v) kuvaavat ominaisuuksiltaan ja viljelykäytöltään erilaisilta pelloilta tulevaa keskimääräistä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vuodessa. Työkalussa on ominaiskuormituslukuja erilaisille pellon viljelymenetelmille viidessä kaltevuusluokassa, neljässä maalajiryhmässä ja kolmessa P-lukuluokassa (kasveille käyttökelpoisen, helppoliukoisen fosforin määrää muokkauskerroksessa kuvaava luku).
Luvut perustuvat suomalaisten huuhtoutumakoekenttien pitkäaikaisiin mittaustuloksiin sekä koekenttätuloksista laskennallisesti johdettuihin arvoihin. Ominaiskuormituslukujen minimi- ja maksimiarvot kuvaat hydrologisesta vuosityypistä riippuvaa pitkän aikavälin keskimääräistä minimi- ja maksimikuormitusta.
Peltojen kaltevuusluokat ovat:
- < 0,5 %
- 0,5 -1,5 %
- 1,5 -3,0 %
- 3,0-6,0 %
- > 6,0 %
Peltojen maalaji on luokiteltu neljään ryhmään: savet, siltit, karkeat kivennäismaat ja eloperäiset maalajit. Peltojen P-lukuluokat ovat:
- < 6 mg/l (maata),
- 6-9,9 mg/l
- 10-14,9 mg/l
- 15-25 mg/l
- > 25 mg/l.
Peltojen viljelymenetelmien luokittelu perustuu muokkauksen jättämään talviaikaiseen pellon pinnan laatuun:
- syyskyntö
- matala sänkimuokkaus (syvyys < 10 cm)
- syvä sänkimuokkaus (syvyys 10 -15 cm)
- syysvilja (perinteinen kyntö ja kylvömuokkaus)
- syysviljan suorakylvö
- talviaikainen sänki
- kevätviljan suorakylvö
- pysyvä nurmi
Työkalu toimii valuma- ja vesistöaluetasolla. Ensisijaisesti työkalu soveltuu erilaisten maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden ja toimenpidekokonaisuuksien vaikutusten sekä erilaisten skenaarioiden vaikutuspotentiaalin arviointiin. Käytännössä työkalulla arvioidaan maatalouskuormituksen tavoitetasoon tarvittavien toimenpiteiden määrä. Tarvittavia lähtötietoja ovat em. tarkasteltavien kohdealueiden peltojen pinta-ala, maalaji-, kaltevuus- ja P-lukujakaumat sekä toteutetut maanmuokkaustoimenpiteet ja mahdollisuudet toteuttaa suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja.
Suojavyöhykkeiden vaikutukset lasketaan VIHMAssa pinta-alaltaan keskimääräiselle peltokuviolle perustetulle suojavyöhykkeelle. Suojavyöhykkeen vaikutukset perustuvat eri kaltevuusluokissa ja erilaisissa muokkaus-, kasvipeitteisyyskäsittelyissä suojavyöhykkeettömän ja suojavyöhykkeellisen peltolohkon kuormituksen eroihin. Kosteikkojen vaikutukset lasketaan yläpuolisen valuma-alueen peltohehtaaria kohden, johon vaikuttaa kosteikon suhteellinen koko ja valuma-alueen peltoisuusprosentti.
Julkaisuja
Puustinen, M., Turtola, E., Kukkonen, M., Koskiaho, J., Linjama, J., Niinioja, R., Tattari, S. 2010. VIHMA—A tool for allocation of measures to control erosion and nutrient loading from Finnish agricultural catchments. Agriculture, Ecosystems & Environment
Puustinen, M., Tattari, S., Väisänen, S., Virkajärvi, P., Räty, M., Järvenranta, K., Koskiaho, J., Röman, E., Sammalkorpi, I., Uusitalo, R., Lemola, R., UusiKämppä, J., Lepistö, A., Hjerppe, T., Riihimäki, J. and Ruuhijärvi, J. 2019. Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutuksen vesien tilaan. KiertoVesi-hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019. http://hdl.handle.net/10138/304956
Lisätietoa
Tutkija, Sari Väisänen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi