Uutinen 8.12.2016 klo 12.53
Vesi on ollut Suomenlahdella matalalla. © Seppo Knuuttila
Suomenlahdelle on virrannut marraskuun alkupuolella poikkeuksellisen paljon varsinaisen Itämeren altaan voimakassuolaista ja ravinnerikasta vettä, kertovat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Ilmiötä voimistivat varsinaisen Itämeren syväveden korkea suolapitoisuus, Suomenlahden alhainen vedenkorkeus ja pitkä voimakkaiden idänpuoleisten tuulten jakso. Vesimassojen mukana tulleet ravinteet ovat kasvattaneet Suomenlahden ravinnevarantoja. Tämä saattaa voimistaa ensi kevään ja kesän leväkukintoja.
Suomenlahdella vallitsee kaksisuuntainen virtauskenttä, jossa pintakerroksen vähäsuolaisempi, jokivesiä sisältävä vesi kulkeutuu varsinaiselle Itämerelle länteen suuntautuvana pintavirtauksena ja vastaavasti sieltä virtaa suolaisempaa syvävettä lahden pohjanläheiseen vesikerrokseen. Nämä virtaukset ovat ilmaston säätelemiä ja kohtuullisen pysyviä, mutta sääilmiöt saattavat voimistaa niitä.
Marraskuun alussa alkanut voimakkaiden idänpuoleisten tuulten jakso lisäsi pintavirtausta Suomenlahdelta ulos ja vastaavasti syväveden sisäänvirtaus voimistui. Virtauksen voimakkuutta lisäsi Suomenlahden alhainen vedenkorkeus, sillä lahden pinta oli virtauksen voimistuessa selkeästi keskimääräistä tasoa alempana. Täten lahdessa oli tilaa uusille vesimassoille. Sisäänvirtaus jatkui voimakkaana marraskuun puoliväliin asti, jolloin etelän ja lännen puoleiset tuulet muuttuivat vallitseviksi.
Varsinaiselta Itämereltä virranneet vedet havaittiin meren tilan seurannoissa; läntisellä Suomenlahdella SYKEn ja Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen (SMHI) toimesta sekä itäisellä Suomenlahdella Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimesta.
Ilmiö on poikkeuksellinen, muttei ainutlaatuinen: näin voimakkaita varsinaisen Itämeren veden sisäänvirtauksia tapahtuu muutama vuosikymmenessä. Näillä virtauksilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilalle ja eliöyhteisölle erityisesti merialueen syvännealueiden happitilanteen kautta. Tällä hetkellä ei tiedetä, kuinka pitkälle itään Suomenlahdelle syväveden virtaus on ulottunut, mutta on oletettavaa, että vesimassat ovat levinneet vähintään koko Suomenlahden syvälle alueelle eli Viipurinlahden tasalle asti. Asiaan saadaan lisävalaistusta SYKEn Arandan seuraavalla matkalla ensi tammikuussa.
Suolapulssit lisänneet Itämeren suolapitoisuutta
Sisäänvirtaus oli poikkeuksellinen paitsi voimakkuudeltaan, myös kuljettamansa suolan määrässä. Korkeat suolaisuusarvot selittyvät Pohjanmereltä Itämerelle tulleella suolaisen veden sisäänvirtauksella. Joulukuussa 2014 saapuneen merkittävän suuren suolapulssin ja marraskuussa 2015 saapuneen kohtalaisen pulssin yhdysvaikutuksena pääaltaan vanhaa syvävettä on työntynyt pohjoiseen ja varsinaisen Itämeren altaan pohjoisosan syväveden suolapitoisuus on noussut merkittävästi. Suomenlahdelle tuleva syvävirtaus koostuu tyypillisesti tästä vedestä. Nyt havaittu voimakas veden sisäänvirtaus ei riipu suolapulsseista, mutta niiden vaikutus kuitenkin näkyy sisään virranneen veden poikkeuksellisen korkeana suolapitoisuutena.
Keskisellä Suomenlahdella Helsingin ja Tallinnan puolivälissä mitattiin 50 metrin syvyydeltä pohjaan (102 m) asti suurimmat suolaisuusarvot viimeisen 20 vuoden aikana. Suomen itäisellä rannikkoalueella Haapasaaren mittauspisteellä mitattiin 40 metrin syvyydeltä pohjaan (68 m) asti suurimmat arvot seurannan 50-vuotisen historian aikana.
Suomenlahdella on runsaasti fosforia
Varsinainen Itämeri vaikuttaa voimakkaasti Suomenlahden rehevyystilaan. Sieltä tuleva vesi kuljettaa jo itsessään merkittävän määrän fosforia Suomenlahdelle, mutta vesi on myös suolaisempaa kuin Suomenlahden vesi. Tästä johtuen Suomenlahden vesipatsaan kerrostuneisuus voimistuu, synnyttäen pohjanläheisessä vedessä happiongelmia. Hapen puute puolestaan johtaa paikalliseen fosforin vapautumiseen pohjasedimentistä. Varsinaisen Itämeren vaikutuksen vuoksi Suomenlahden tilan paraneminen ei ole edennyt niin nopeasti, kuin maalta tulevan ravinnekuormituksen vähentyminen olisi antanut olettaa.
SYKE ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus arvioivat, että tällä hetkellä keskisen Suomenlahden vesi sisältää noin puolitoistakertaisen määrän fosforia sisäänvirranneen veden alueella verrattuna normaaliin vuodenajan tilanteeseen. On vielä epäselvää, mikä vaikutus tällä ravinnevarannolla on ensi vuoden leväkukintojen voimakkuuteen. Osa sisään virranneesta vedestä ja ravinteista kulkeutuu takaisin varsinaiselle Itämerelle, kun taas osa jäljelle jäävästä fosforivarannosta sekoittuu pintakerrokseen ja ruokkii ensi kevään ja kesän leväkasvua. Alkaneen talven sää ja varsinkin vesimassoja sekoittavat talvimyrskyt ovat tässä ratkaisevassa asemassa.
Lisätietoja:
Erikoistutkija Mika Raateoja, Suomen ympäristökeskus (SYKE)
p. 0295 251 536, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrobiologi Jouni Törrönen, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
p. 0295 029 296, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi