Argumenta-hanke

Tämä on ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys - Argumenta-hankkeen blogi. Blogiin kutsutaan eri alojen asiantuntijoita ja vaikuttajia kirjoittamaan omista mietteistään luonnon ja ihmisen terveyden välisistä suhteista.

23.6.2014

”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla virkistyt…”

Elvyttävyystakuuta ei sentään vielä luontoreissuille anneta. Eikä ihan vielä Käypä hoito -suositustakaan. Nopeasti lisääntyvä tutkimusnäyttö antaa kuitenkin yhä vahvempia perusteita miettiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käytäntöjä hieman uudelleen, luontoympäristön rooli huomioon ottaen. ”Luonnossa ulkoilun jälkeen on vain niin hyvä olo”. Hyvä olo. Usein kuultu toteamus antaa jo itsessään vankan perusteen kannustaa ihmisiä liikkumaan luonnossa. Osalle luonto tuottaa hyvää oloa siinä mittakaavassa, että asuinympäristö, arjen reitit sekä vapaa-ajan aktiviteetit valitaan mahdollisimman ”luontopitoisina”. Monelle luonto edustaa luontokuvaa ruudunsäästäjässä tai kodin seinällä, kenties satunnaisia mökkilomia. Lisäksi on kasvava joukko ihmisiä, joilla ei ole juurikaan kontaktia luontoon. Aina luontokontaktin puute ei kuitenkaan ole ihmisen – lapsen, nuoren, aikuisen tai ikääntyneen - oma valinta. 
 

Pitkäaikaistyöttömät osallistuivat aktiivisesti Lieksan sosiaaliviraston kanssa toteutettuihin luontopäiviin. Mielialan koheneminen oli keskeinen motiivi osallistumiselle.  Kuva: Kati Vähäsarja, Kolin kansallispuisto.

Elinvoimaisuus ja hyvä olo. Pehmeitä, mutta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta painavia käsitteitä. Kukapa ei haluaisi tavoitella näitä? Enemmistö suomalaisista aikuisista on ylipainoisia, lasten liikunta-aktiivisuus vähenee merkittävästi murrosiän kynnyksellä, ja työikäisten yleisin ennenaikaiselle eläkkeelle jäännin syy on mielenterveyshäiriöt. Kaikilla näillä tekijöillä on vahva kytkös tyypin 2 diabetekseen, terveydenhuollon kasvaviin kustannuksiin  ja ennen kaikkea ihmisen kokemaan elinvoimaan ja hyvään oloon. Mikä vaikutus olisi sillä, että ruudunsäästäjän luontokuva siirtyisikin aktiiviseksi osaksi arkipäivää?
 

Luonto edesauttaa myönteistä suhtautumista kanssaihmisiin. Savon ammatti- ja aikuisopistossa on havahduttu etsimään luonnosta keinoja ehkäistä opintojen keskeyttämistä. Kuva: Kati Vähäsarja, Tiilikkajärven kansallispuisto.

Tutkimukset tuottavat yhä perusteellisempaa tietoa siitä, mistä luonnon tuottamassa ”hyvän olon” tunteessa on kyse. Yksinkertaistetusti, luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa liikkuminen tuottavat ihmiselle fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Argumenta -hankkeessa tehdään parhaillaan arvokasta työtä kokoamalla monitieteistä verkostoa tarkastelemaan luonnon terveysvaikutusten mekanismeja eri näkökulmista.

Metsähallituksen koordinoima Luonto liikuttamaan -hanke pohjautuu tutkimustietoon luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. H ankkeen tavoitteena on viedä tutkimustieto käytäntöön ja kytkeä luonto ja luonnossa liikkuminen vahvemmin osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Lähtökohtana on tavoittaa ennen kaikkea niitä väestönosia, jotka nähdään terveyden edistämisen kannalta erityisen haasteellisiksi kohderyhmiksi. Näitä ryhmiä ovat mm. työikäiset ylipainoiset miehet, työttömät, maahanmuuttajat, ammattiin opiskelevat sekä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Kontakti luontoon voisi tarjota näille ryhmille väylän elinvoimaan ja hyvään oloon, ja kuin huomaamatta, myös parempaan terveyteen. On kuitenkin epärealistista odottaa, että pelkkä kehotus tai valistus saisi nämä ryhmät sankoin joukoin metsään. Luonto liikuttamaan -hankkeessa tehdään kovasti töitä sen eteen, että mahdollisimman monella toimialalla kynnys ryhmien luontoon viemiselle madaltuisi. Ohjaajille on tarvetta metsäpoluilla siinä missä sisäliikunnassakin. 

Somalinaisten hyvinvointihaasteita ovat ylipaino, vähäinen liikunta ja mielialaan liittyvät ongelmat. Yhteiset metsäkävelyt tuovat maahanmuuttajia ja kantaväestöä luontevasti yhteen. Kuva: Kati Vähäsarja
Mielialalla on suuri merkitys aktiivisen elämäntavan omaksumisessa – ja päinvastoin. Luonnossa liikkuminen ei aseta suuria paineita fyysisille, psyykkisille tai sosiaalisille ominaisuuksille tai taidoille. Sisätiloissa tapahtuvaan liikuntaan liittyy monen silmissä vaatimuksia, jotka voivat olla keskeinen este liikunnallisen elämäntavan omaksumiselle. Kävely on terveyden edistämisen kulmakivi. Luonto kävely-ympäristönä edistää monipuolisesti terveyttä ja hyvinvointia, joten harmillisen paljon potentiaalia jää hyödyntämättä, ja euroja säästämättä, mikäli terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen painottuu jatkossakin sisätiloihin. Käytäntöjen muuttaminen vaatii avointa mieltä ja nykyistä tiiviimpää sektorien välistä yhteistyötä.

Ravitsemusohjauksen voi toteuttaa näinkin – nuotiolla metsän siimeksessä. Motivaatio painonhallintaan voi löytyä oikeanlaisesta ympäristöstä. Kuva: Kati Vähäsarja.

13.12.2013

Luonnon hyötyjen hännillä

Mitä luonto meille tekee? Onko luonto mukava ja terveellinen vai ikävä ja vaarallinen? Kummallekin näkemykselle on perusteensa.

Viime vuosina on puhuttu paljon luonnon tarjoamista hyödyistä eli ekosysteemipalveluista. Käsite on kuitenkin vielä monille uusi ja outo.

Ihmiskunnan pitkän historian aikana luonto on useimmiten nähty pelottavana vastustajana, jota on keinoja kaihtamatta yritetty kesyttää ja kahlita. Tämä ajattelu elää vieläkin vahvana, vaikka Suomen kaltaisissa teollisuusmaissa ihmiset eivät enää kohtaa luonnon armottomuutta yhtä suoraan kuin entisaikoina.

Salovesi yöllä. © Auri Sarvilinna, YHA-kuvapankki

Tulvat, myrskyt, suurpedot ja ”tappajaetanoiden” kaltaiset vieraslajit riittävät silti aiheuttamaan paljon puhetta ja jos jonkinlaista harmia. Nämä luonnon tuottamat haitat ovat konkreettisia ja usein rahallisestikin helposti hahmotettavia. Sen sijaan luonnosta saamamme hyödyt jäävät useimmiten hinnoittelematta.

Monimuotoinen luonto tuottaa meille monenmoista hyötyä: ravinteiden kierrätystä, ravintoa, raaka-aineita, esteettisiä elämyksiä ja suojaa sään ääri-ilmiöiltä. Näitä ekosysteemipalveluita on tutkittu pontevasti, mutta myös avoimia kysymyksiä riittää rutkasti.

On hämmentävää, miten heikosti luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja ihmisten terveyden välisiä kytköksiä tunnetaan. Itseäni kiinnostaa eniten se, millaista hyötyä terveydellemme on pimeästä yöluonnosta. Monet ihmiset kokevat pimeän luonnon pelottavana. Pimeissä puskissa voivat vaania niin pedot, ryöstäjät kuin raiskaajatkin.

Luonto kuitenkin tarvitsee pimeyttä, ja niin myös ihmisen elimistö. Evoluutio on miljoonien vuosien aikana virittänyt kaikkien eliöiden elintoimintoja ja käyttäytymistä luontaisesti vaihtelevien valorytmien mukaan. Luonnonoloissa mikään eliö ei milloinkaan pääse kokonaan pimeyttä pakoon.

Viimeisen sadan vuoden aikana käytännössä kaikki vauraiden alueiden asutuskeskukset, monet liikenneväylät, teollisuusalueet, matkailukohteet ovat muuttuneet pysyvästi valaistuiksi. Suuren kaupungin ympäriltä pimeys katoaa satojen kilometrien säteeltä. Nyt monet eliöt eivät enää pääse pakoon valoa.

Eläinkokeissa valoaltistuksen on todettu lisäävän muun muassa hiirten lihomista. Yöllinen keinovalo voi lisätä ihmiselläkin lihavuutta, univaikeuksia, monia syöpiä, mielenterveyden ongelmia ja stressaantuneisuutta. Hormonijärjestelmämme kaipaa luonnonpimeitä öitä toimiakseen kunnolla.

Pimeyden puuttuminen voi heikentää terveyttämme myös välillisesti, kun ekosysteemipalveluiden tuotanto vaarantuu. Keinovalo vaikeuttaa monien yöeläinten liikkumista, häiritsee eliöiden käyttäytymistä, ravinnonhankintaa, suojautumista, lisääntymistä ja hormonaalisia järjestelmiä.

Valosaaste voi häiritä esimerkiksi yöperhosia ja heikentää siksi kasvien pölytystä. Toistaiseksi tiedämme vain vähän siitä, miten valon lisääntyminen vaikuttaa lajien välisiin suhteisiin ja kokonaisten ekosysteemien toimintaan.

Valosaasteen riskit kasvavat koko ajan. Ihmisen luontoon päästämä valo on ehkä nopeimmin viime vuosikymmeninä lisääntynyt ympäristökuormituksen muoto. Yölliset satelliittikuvat näyttävät vastaansanomattomasti, että kyseessä on maailmanlaajuinen ja pysyväluontoinen ympäristömuutos.

Lumettoman alkutalven aikana pimeyttä tuntuu riittävän loputtomiin, mutta tosiasiassa täysin rikkumatonta pimeyttä on vaikea löytää ainakaan Etelä-Suomesta. Harkitsemattomasti ulkovalaistusta lisäämällä teemme karhunpalveluksen sekä omalle terveydellemme että luonnolle. Pimeän luonnon palvelut ovat hyvä esimerkki siitä, miten monin säikein terveytemme on sidoksissa monimuotoiseen luontoon. Tärkeä osa monimuotoisuutta on valon ja pimeän vaihtelu.