Ruokaileva taviokuurna. Kuva Jorma Tenovuo.
Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoisten lintulajien levinneisyysalue on supistunut keskimäärin 27 prosenttia 1970–1980-luvuilta vuosiin 2006–2010 verrattuna. Havaittu levinneisyysmuutos on ilmastonmuutosennusteiden mukainen, sillä aiempien tutkimusten mukaan pohjoisten lintulajien levinneisyysalueen on ennustettu pienenevän 74–84 prosenttia vuoteen 2080 mennessä.
Pohjoiset lajit ovat vaarassa hävitä ilmaston lämpenemisen vuoksi, koska Jäämeri estää lajien siirtymisen pohjoisemmaksi. Pohjoisten metsien linnut, kuten taviokuurna, ja soiden lajit, kuten jänkäkurppa, ovat vaarassa hävitä, sillä niillä ei ole pesiviä populaatioita Jäämeren arktisilla saarilla. Metsänrajan nousu puolestaan uhkaa tunturikankaiden lajeja, kuten kiirunaa ja keräkurmitsaa. Linnustollisesti poikkeuksellisen monipuolisten palsa- ja aapasoiden kuivuminen taas uhkaa soiden lajistoa, erityisesti punakuiria ja jänkäsirriäistä.
Aiemmin julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 27 metsien, soiden ja tuntureiden lintulajien kannankehityksen muutoksia. Tutkimuksen perusteella näille lintulajeille ilmastollisesti suotuisa levinneisyysalue pieneni keskimäärin 74 prosenttia lievemmän ilmastoennusteen ja 84 prosenttia voimakkaamman ennusteen perusteella vuoteen 2080 mennessä.
Lintuseurannat todentavat jo tapahtuneet muutokset
Suomen lintuatlaskartoituksen tuloksia 1970–1980 -luvuilta verrattiin vuosien 2006–2010 seurantatuloksiin. Vertailussa kävi ilmi, että muutos on ollut nopea: vuosiin 2006–2010 pohjoisten lintulajien levinneisyys on supistunut keskimäärin 27 prosenttia. Yksittäisten lajien välillä on kuitenkin suuria eroja, sillä 21 lajilla levinneisyysalue supistui tai siirtyi pohjoisemmaksi ja viidellä lajilla ei todettu merkitseviä muutoksia levinneisyysalueessa tai levinneisyysalue siirtyi etelämmäksi. Yhdellä lajilla, tilhellä, levinneisyysalue laajentui vastoin ennusteita, mikä saattaa liittyä tilhen suosimien pihlajanmarjojen satojen runsastumiseen.
Tulokset osoittavat, että havaitut levinneisyysmuutokset ovat keskimäärin samansuuntaisia kuin ennustetut lajien levinneisyyden muutokset, jotka perustuvat kansainvälisiin ilmastonmuutosskenaarioihin. ”Yksittäisten lajien välillä on kuitenkin vaihtelua vasteessa ilmastonmuutokseen, sillä eri lajien ja niiden ympäristön väliset vuorovaikutussuhteet myös muuttuvat ilmaston muuttuessa”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.
-
Julkaisu: Virkkala, R., Heikkinen, R.K., Lehikoinen, A., Valkama, J. 2014: Matching trends between recent distributional changes of northern-boreal birds and species-climate model predictions. – Biological Conservation 172:124-127.
-
Aiempi julkaisu: Virkkala, R., Heikkinen, R. K., Leikola, L. & Luoto, M. 2008: Projected large-scale range reductions of northern-boreal land bird species due to climate change. – Biological Conservation 141: 1343-1353
Lisätietoja
Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 148 668, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, puh. 050 318 2340, etunimi.sukunimi@helsinki.fi