Uutinen 22.5.2014 klo 13.42
”Osallistamisessa vähemmän on enemmän, kun sitä harjoitetaan harkiten ja hyödynnetään huolella”, sanoo SYKEssä ulkopuolisena tutkijana työskentelevä Maija Faehnle. Hänen vuorovaikutteista suunnittelua käsitellyt aluetieteen väitöstutkimuksensa tarkastettiin viime perjantaina Helsingin yliopistolla.
”Osallistuminen suunnitteluun turhauttaa asukkaita ja kuormittaa suunnittelijoita. Päätöksiä parjataan ja verorahoja kuluu. Tieto asukkaiden kokemuksista on kuitenkin välttämätöntä, kun suunnittelulla halutaan saada aikaan toimivaa, turvallista ja terveellistä elinympäristöä”, Maija kertoo.
Tietoa hankitaan asukkailta usein mittavasti jo nyt, mutta sen tehokas hyödyntäminen eri suunnittelu- ja päätöksentekovaiheissa ontuu. Ratkaisuksi tähän ongelmaan Maijan tutkimuksessa kehitettiin välineitä, kuten arviointi- ja suunnittelukriteerejä ja luokitteluja, joiden avulla kerätyn tiedon analysointi ja hyötykäyttö helpottuvat.
Asukkaiden näkemykset erityisen tärkeitä kaupunkiluonnon suunnittelussa
Maija keskittyi väitöstyössään maankäytön ja alueiden kehittämisen suunnitteluun erityisesti kaupunkiluonnon näkökulmasta. Kaupunkiluontoa koskevassa suunnittelussa tarve asukkaiden kokemusperäiselle tiedolle korostuu muun muassa siksi, että usein päätöksillä voi olla osin peruuttamattomia vaikutuksia. ”Räjäytettyä kalliota ei saada takaisin eikä suuria puita saati suota synny hetkessä”, Maija konkretisoi.
Kun osallistaminen suunnitellaan alusta asti tiedon hyödyntämisen näkökulmasta, paranevat mahdollisuudet tunnistaa, missä esimerkiksi luontoalueiden ottaminen rakentamiskäyttöön voi saada asukkailta kannatusta tai millaisia yhteistyömuotoja hyvän ympäristön kehittämisessä kannattaisi hyödyntää.
Kaupunkiluonnon suunnittelussa ekologinen asiantuntijatieto on usein merkittävässä asemassa. Esimerkiksi uhanalaisten lajien esiintymät on lain puolesta pakko ottaa huomioon. Ekologiset indikaattorit eivät kuitenkaan kerro siitä, miten hyvää tai huonoa ympäristö on erilaisten asukkaiden kannalta.
Tieto asukkailta politiikkatasolle
Asukkailta kerättyä paikallista tietoa voitaisiin analysoida nykyistä perusteellisemmin myös siltä kannalta, millaisia arvoja hyvään elinympäristöön yleisemminkin liittyy. Näiden arvojen ja käytännön politiikan yhteensovittaminen voisi vähentää suunnitteluhankkeiden osallistamisissa koettuja ongelmia.
”Luottamushenkilöt voisivat esimerkiksi ottaa tavaksi arvioida osallistumisessa hankitun tiedon avulla, miten kansalaisten arvot näkyvät politiikassa ja miten päätöksentekoa tulisi demokratian toteutumiseksi suunnata”, Maija toivoo.
”Mikään laki ei turvaa asukkaiden näkemysten huomioon ottamista – vaikka heidän osallistamisensa kaavoituksessa pakollista onkin”, Maija kertoo nurinkurisesta lainsäädäntötilanteesta. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus onkin hyvä tilaisuus täsmentää osallistumisen nykyisellään epäselvää roolia ja korjata epätasa-arvoista tilannetta, jossa asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet riippuvat yksittäisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden ratkaisuista.