Merinätkelmä © Terhi Ryttäri
Pohjoisen Itämeren avoimet hiekkarannat ja dyynit ovat vaarassa hävitä rehevöitymisen ja umpeenkasvun vuoksi. Myös rakentaminen, kuluminen ja ilmastonmuutos uhkaavat näitä karuja luontotyyppejä. Roskaaminen ja rannoille kerääntyvät haisevat levämassat puolestaan heikentävät rantojen virkistyskäyttöä — monella meistä on ikimuistoisia lapsuudenkokemuksia puhtaista hiekkarannoista. Suomen ympäristökeskus on julkaissut Itämeren hiekkarantojen ja dyynien hoito -oppaan, jolla pyritään turvaamaan näiden rantaympäristöjen säilyminen ja kesäinen virkistysarvo.
"Itämeren rantaluontotyypeistä eliölajistoltaan rikkaimpia ovat rantaniittyjen ohella hiekkarannat ja dyynit. Niillä elää lukuisa joukko juuri merenrannan suolapärskeisiin, hiekkaisiin ja paahteisiin elinympäristöihin sopeutuneita lajeja kuten kasveja, perhosia, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, pistiäisiä ja luteita", kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.
Hiekkarantojen ja dyynien eliölajiston elinympäristöt ovat sekä hiljalleen muuttumassa että häviämässä. Vuosikymmeniä jatkunut ravinnekuormitus on heikentänyt Itämeren vedenlaatua ja lisännyt rehevöitymistä – tämä näkyy rannoille ajautuvina levämassoina ja ruovikon leviämisenä hiekkarannoille. Ilmakehässä kulkeutuva typpilaskeuma lisää entisestään karujen rantaluontotyyppien rehevöitymistä. Tilannetta pahentaa ihmisen aiheuttama ilmaston muuttuminen. Runsastuvat talvisateet lisäävät valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa kiihdyttäen edelleen rantojenkin umpeenkasvua.
Myös laivojen peräaallot aiheuttavat rannoilla eroosiota eli kulumista. Merenrannat ovat haluttuja rakennuspaikkoja ja virkistysalueita. Se näkyy paitsi luonnontilaisten rantojen häviämisenä, mutta myös rantojen kulumisena ja roskaantumisena.
Kitkeminen, näännyttäminen ja levän korjuu hoitokeinoina
Monet hiekkaiset rannat kaipaavat kiireellistä hoitoa. neuvotaan, millaisin keinoin hiekkarantojen eliölajeja ja niiden elämisen edellytyksiä voi parantaa.
Niittäminen ja kitkeminen ovat tavallisimpia ruovikon ja muiden hiekkarannoille ja dyyneille juurtuneiden kasvien poistomenetelmiä. Rantavyöhykkeessä kasvava rihmainen viherlevä rehevöittää rantaa ja heikentää ranta-alueen virkistysarvoa. Rihmaleväpuuroa voi kerätä vedestä harvapiikkisellä haravalla. Kerätyn levän voi kompostoinnin jälkeen hyödyntää vaikka kukkapenkin lannoitteena.
Kurtturuusua puolestaan torjutaan pensaita leikkaamalla, jonka jälkeen juurakot kaivetaan maasta ylös. Kurtturuusun voi myös näännyttää hengiltä, jolloin kaikki pensaan uudet versot katkaistaan pois kolme, neljä kertaa kesässä muutaman vuoden ajan. Tällöin pensas hiljalleen näivettyy hengiltä.
"Oppaassa kerrotaan myös, millainen luonnontilainen hiekkaranta sinne kuuluvine eliölajeineen on – tuo jännittävä maailma on paljon muuta kuin puhtaaksi siistitty uimaranta." täydentää Terhi Ryttäri.
• Hiekkarantojen ja dyynien hoito-opas / Vård av Östersjöns sandstränder och dyner – Terhi Ryttäri, Katri Heiskala, Hannele Kekäläinen, Kasper Koskela, Leena Rinkineva-Kantola, Mikael von Numers, Kimmo Syrjänen
Lisätiedot
Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 692, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lehdistökuva: Vedagrundetin dyynimuodostelmia. Kuva Terhi Ryttäri
Lehdistökuva: Vedagrundetin dyynimuodostelma ja näkymä merelle. Kuva Terhi Ryttäri