Kuva: Essi Myllyniemi
Suurten rakennusten kattojen lumikuormia on edelleen tarkkailtava maan keski- ja pohjoisosissa, sillä vaikka etelässä ja lounaassa rannikko on melkein lumeton, muualla maassa lunta vielä riittää. Esimerkiksi Kainuussa ja Tornionjokilaakson eteläosissa lunta on selvästi enemmän kuin maaliskuun alussa keskimäärin ja lumikuorma ylittää paikoitellen 200 kg/m2.
Vesistöjen jääpeitteet sen sijaan ovat valtaosassa maata ohuempia kuin yleensä tässä vaiheessa talvea. ”Etelässä järvien jäät alkoivat sulaa jo helmikuun lopulla, vaikka tavallisesti sulaminen alkaa vasta maaliskuun lopulla. Myös viime talvena jäiden sulaminen tosin alkoi samoihin aikoihin kuin nyt”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Johanna Korhonen. ”Kohvan ja teräsjään suhteellisessa määrässä on suuria alueellisia vaihteluja, eikä jään kokonaispaksuuden perusteella tule tuudittautua uskomaan jään kestävyyteen. Jokijäät ovat heikkoja koko maassa ja sulaneet etelässä monin paikoin jo kokonaan. Jokijäillä ei ole syytä enää liikkua ja järvijäitäkin on varottava Etelä-Suomessa”, Korhonen varoittaa.
Myös routaa on vähän suuressa osassa maata. ”Tänä talvena routaa ei ole juurikaan esiintynyt muualla kuin Pohjois-Suomessa, mikä on haitannut etenkin puunkorjuuta. Paksu, eristävä lumipeite ja kostea maaperä sekä vesisateet ovat hidastaneet ja estäneet roudan muodostumista. Mikäli kovaa, pitkää pakkaskautta ei tule maaliskuussa, jää routakausi lähes olemattomaksi”, toteaa hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.
Viilenevä sää saa jokien virtaamat laskuun
Lauhasta säästä johtuva lumien sulaminen ja mahdolliset sateet kasvattavat vielä maaliskuun ensimmäisinä päivinä virtaamia hieman etelärannikolla ja länsirannikolla Vaasan eteläpuolisissa vesistöissä. ”Tämän jälkeen sään ennustetaan pakastuvan ja jokien virtaamien kääntyvän laskuun”, kertoo hydrologi Miia Smolander Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvien vedenkorkeudet ovat koko Suomessa lähellä ajankohdan keskitasoja tai hieman keskimääräistä ylempänä, ja luonnontilaisten järvien ennustetaan pysyvän melko lähellä nykyisiä korkeuksia maaliskuussa. Päijänteen vedenkorkeuden ennustetaan laskevan maaliskuussa 10–15 cm ja Saimaan pysyvän nykytasollaan.
Vesitilanne helmikuussa 2015
Sadanta
Helmikuun sademäärä vaihteli Pohjanmaan rannikkoseudun ja Lapin keskiosien 10–20 mm:stä etelärannikon, Kainuun ja Käsivarren sateisimpien alueiden yli 50 mm:iin. Lapissa sadanta jäi paikoin vain puoleen kuukauden pitkän ajan keskiarvosta, kun taas suuressa osassa Kainuuta sadetta saatiin selvästi keskimääräistä helmikuuta enemmän. Muualla maassa kuukauden sadanta oli pääosin lähellä keskiarvoa tai vähän sitä pienempi.
Lumi
Helmikuun alkupuolella lunta saatiin vielä lisää lähes koko maahan, mutta kuukauden lauha loppupuoli oli Etelä- ja Länsi-Suomessa jo kokonaan sulamiskautta. Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa lumikuorma kasvoi kuukauden aikana reilusti, Kainuussa paikoitellen yli 40 kg/m2.
Helmikuun lopussa lumikuorma oli Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa sekä Lapin lounaisosissa yleisesti 150–200 kg/m2 mutta paikoitellen vähän enemmänkin. Muualla Oulu–Joensuu-linjan pohjoispuolella lunta oli pääosin 100–150 kg/m2, maan keskiosissa 50–100 k/m2. Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Vaasan ympäristössä lunta oli vähemmän, aivan rannikolla ei monin paikoin lainkaan. Maan runsaslumisimmilla alueilla lunta on enemmän kuin helmi-maaliskuun vaihteessa keskimäärin, kun taas Etelä- ja Länsi-Suomessa lumimäärä on pitkän jakson keskiarvoon verrattuna selvästi pienempi.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Etelä- ja Lounais-Suomessa jokien virtaamat ja monen järven vedenkorkeus kääntyivät lauhasta säästä johtuneen lumien sulamisen sekä sateiden seurauksena nousuun helmikuun puolivälin jälkeen. Kuun viimeisinä päivinä nousu taittui monin paikoin. Virtaamat eivät vielä yltäneet tavanomaisten kevätylivirtaamien tasolle mutta olivat ajankohtaan nähden suuria. Myös Pohjanmaalla virtaamat kääntyivät kuun lopulla hitaasti nousuun, mutta muualla maassa säät pysyivät helmikuussa enimmäkseen talvisina ja vedenkorkeudet ja virtaamat olivat talvelle tyypilliseen tapaan hitaassa laskussa.
Kuukauden keskivirtaamat olivat eteläisen Suomen vesistöissä yleisesti hiukan keskimääräisiä helmikuun lukemia suurempia mutta muualla Suomessa pääosin tavanomaisia. Järvien pinnat olivat helmikuun päättyessä Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Kainuussa monin paikoin tavanomaista korkeammalla, muualla maassa enimmäkseen lähellä ajankohdan keskiarvoja.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden korkeus on koko maassa pääosin laskussa. Etelä- ja Länsi-Suomessa pohjaveden pinnat ovat 0–30 cm ja Keski-Suomessa 0–15 cm ajankohdan keskiarvoa korkeammalla. Maan itäosissa pohjavedet ovat suurelta osin 10–40 cm keskimääräisen tason alapuolella. Etelä-Lapissa pinnat ovat 5–30 cm yli ajankohdan keskiarvon, kun taas Pohjois-Lapissa 5–25 cm alle keskimääräisen.
Suurissa pohjavesimuodostumissa pohjavesien pinnat ovat kääntyneet nousuun. Pinnankorkeudet vaihtelevat 0–5 cm keskimääräisen molemmin puolin.
Routa
Lappia lukuun ottamatta routaa on niukasti koko maassa. Lapissa routakerroksen paksuus on 20–90 cm, mikä pitkälti edustaa helmikuun keskiarvoja, mutta muualla maassa routaa on pääosin vain 0–10 cm eli 10–25 cm ajankohdan keskiarvoja vähemmän.
Jäätilanne
Vesistöjen jäänpaksuudet olivat helmikuussa suurimmassa osassa maata keskimääräistä ohuempia. Pohjoisessa jäät vahvistuivat vielä kuukauden alkupuolella, mutta eteläisimmässä Suomessa järvijäät alkoivat jo sulaa kuun lopulla lauhan sään myötä. Maan keskiosassa paksuuksissa ei tapahtunut kuukauden aikana suuria muutoksia. Helmikuun lopussa maan eteläosassa mitattiin noin 30 sentin lukemia, keskiosassa pääosin 30–45 cm ja pohjoisosassa 45–60 cm. Kilpisjärvellä jää oli kuitenkin selvästi paksumpaa. Maan etelä- ja keskiosassa poikkeamat ajankohdan keskiarvoon olivat 5–15 cm. Maan pohjoisosassa lukemat ovat lähellä ajankohdan keskiarvoa, mutta paikoin myös siellä on mitattu selvästi tavanomaista ohuempia jäitä.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Miia Smolander, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 652, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.