Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa linjataan, että ”vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön joustavoitetaan”. Päämäärä kuulostaa varmasti hyvältä niiden mielestä, jotka haaveilevat mökille muuttamisesta. Tutkimuksen mukaan heitä vain on yllättävän vähän.
Pari vuotta sitten tekemämme kansalaiskyselyn vastaajista vain 0,4 % oli päättänyt muuttaa ja 2 % kertoi haluavansa muuttaa vapaa-ajan asunnolle pysyvästi seuraavan viiden vuoden aikana. Suurin osa vastaajista arveli käyttävänsä jatkossakin vapaa-ajan asuntoa samaan tapaan kuin tähän asti.
Siis miten? Monelle kesämökki on nykyisin pikemminkin mukavasti varusteltu kakkosasunto kuin askeettinen kesäretriitti. Ihmiset eivät pyri muuttamaan vapaa-ajan asuntoaan vakituiseksi, vaan haluavat asuttaa samaan aikaan kahta tai jopa useampaa asuntoa.
Suomessa monipaikkaisuus on ilmiönä yleistynyt. Silti asumisen monipaikkaisuuteen suhtaudutaan Suomessa kuin se olisi marginaalista ja ohimenevää. Se on yllättävää, sillä maassamme on noin puoli miljoonaa kesämökkiä ja maapinta-alastamme valtaosalla sijaitsee enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisia.
Tällä hetkellä kansalaisten muodolliset oikeudet ja velvoitteet ovat pääosin sidottuja vakinaiseen asuinpaikkaan eli yhteen kotikuntaan. Myöskään yhteiskunnan suunnittelu ja erilaiset järjestelmät eivät ota tarpeeksi hyvin huomioon monipaikkaista asumista. Yhdyskuntarakennetta ja palveluita suunnitellaan vakituisen asutuksen mukaan. Liikennejärjestelmätkään eivät huomioi hyvin kakkosasujia, jolloin liikkuminen jää henkilöautoilun varaan.
Jos keskitytään vain vapaa-ajan asunnon vakinaistamiseen, kokonaiskuva jää piirtämättä ja erilaiset ongelmat ratkaisematta. Vapaa-ajan asuntojen suunnittelua, rakentamista ja käyttöä sekä asuntojen välistä liikkumista on kehitettävä kokonaisuutena.
Matti Vanhanen tarjoaa yhdeksi ratkaisuksi kaksoiskuntalaisuutta.
Keitä Vanhasen ehdottama kaksoiskuntalaisuus koskisi? Todennäköisesti aika useaa. Kyselymme vastaajista 57 % kertoi käyttävänsä jotain vapaa-ajan asuntoa vähintään kerran vuodessa.
Vapaa-ajan asujia eivät ole vain asuntojen omistajat, vaan asuntoja käyttävät myös perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät, yhteisöt ja vuokralaiset. Osa vapaa-ajanasuntojen käyttäjistä asuu samaa kakkosasuntoa lähes läpi vuoden, osa piipahtaa vain viikonlopun kesässä.
Tämä tekee kaksoiskuntalaisuuden yhtälön hankalasti ratkaistavaksi. Voi olla vaikeata, jollei suorastaan mahdotonta määrittää oikeudenmukaisesti, kenellä olisi oikeus kahden kunnan asukkuuteen.
Kaksoiskuntalaisuudelle on kuitenkin olemassa myös joustavampia, osin vapaaehtoisia vaihtoehtoja.
Vapaa-ajan asujat voivat nimittäin osallistua päätöksentekoon ja suunnitteluun suoraan. Hyviä kokemuksia on jo nyt muun muassa mökkiläistoimikunnista, joissa kakkosasujat saavat osallistua paikallisyhteisön kehittämiseen.
Myös epämuodollisia osallistumisen kanavia on mahdollista tukea ja kehittää. Erilaisissa verkostoissa ja yhteisöissä syntyy luontevia yhteyksiä ja saadaan parhaimmillaan kumppaneita, jotka tarjoavat kokemuksensa ja näkemyksensä paikallisten käyttöön.
Koska mökille muutto ei näyttäisi koskettavan lopultakaan monia, voisivat tällaiset kevyet ja joustavat tavat osallistua paikalliseen päätöksentekoon olla raskaita hallintomuutoksia järkevämpiä.
Kaksoiskuntalaisuus ei siis ole helppo malli. Monipaikka-asumista tulee tarkastella kokonaisuutena. Tarvitaan lisää tietoa ja selvityksiä. Vain siten voidaan ratkaista yleistyneen asumismuodon vaikutuksia kuntien palveluihin, liikennejärjestelyihin ja myös ympäristönäkökulmiin.
Viitteet:
Adamiak, C., Vepsäläinen, M., Strandell, A., Hiltunen, M., Pitkänen, K., Hall, M., Rinne, J., Hannonen, O., Paloniemi, R., Åkerlund, U. (2015): Vapaa-ajan asuminen Suomessa – Asukas- ja kuntakyselyn tuloksia vapaa-ajan asumisen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2015. Sähköinen versio: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/155089
Rinne J., Kietäväinen A., Tuulentie S., Paloniemi R. (2014): Governing second homes – A study of policy coherence of four policy areas in Finland. Tourism Review International (Special issue on Second Homes) 18 (3): 223-236.
Rinne, J., Paloniemi, R., Tuulentie. S. & Kietäväinen, A. (2015): Participation of second-home users in local planning and decision-making – a study of three cottage-rich locations in Finland, Journal of Policy Research in Tourism, Leisure and Events, 7(1): 98-114.
http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/19407963.2014.909818#.VYqevWww-Uk
Olen dosentti Riikka Paloniemi ja työskentelen ryhmäpäällikkönä Suomen ympäristökeskuksessa. Ilokseni käytössäni on vapaa-ajan asunto kotiseudullani Kuusamossa. Siellä kuukkeli ja kuikka – kiertolainen ja vuodenaikamuuttaja – näyttävät mallia kahdesta erityyppisestä monipaikkaisesta asumisesta.
Puh. 0295 251 493
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.