Digitalisaatio. Mikä sanahirviö, jonka sisältökin jää usein epämääräiseksi. Se on kuitenkin nyt nostettu valtakunnan yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi. Pyrkimyksenä on rakentaa nykyistä parempia julkisen ja yksityisen sektorin palveluita. Tuottavasti.
Yksi onnistuneimmista ja tunnetuimmista digitalisoinnin esimerkeistä on verohallinnon palvelut. Meidän tavallisten palkansaajien ei tarvitse enää tammikuun lopussa kaivella laatikon pohjalta apteekki- ja lainankorkokuitteja, vaan postiluukusta kolahtaa esitäytetty veroehdotus. Ei ole ainakaan itse tarvinnut vuosiin tehdä siihen muutoksia.
Verottaja ei aikoinaan muuttanut pelkästään veroilmoitusta digitaaliseksi, vaan keräsi automaattisesti tietoja yli 90 eri lähteestä. Näin uudistui koko prosessi. Toiminta tehostui ja mikä parasta: asiakkaat olivat tyytyväisiä.
Olisiko sama mahdollista byrokraattiseksi parjatulla ympäristösektorilla?
Yritykset, kunnat ja muut toiminnanharjoittajat tekevät vuodessa yli 800 ympäristölupa- tai vesitalouslupahakemusta. Ennen lupakäsittelyä arvioidaan vuosittain keskimäärin 80 hankkeen ympäristövaikutukset.
Lupahakemusta tai YVA-arviointia varten toiminnanharjoittaja tai usein hänen tilaamansa konsultti tekee mahdollisimman tarkan selvityksen vaikutuksista. Sitä varten pitää koota tietoa lähiympäristöstä: vesien määrä, laatu ja ekologinen luokitus, luonnonsuojelualueet, uhanalaiset eliöt, maaperä, maankäyttö, lähimmät kiinteistöt jne.
Kaikki tiedot ovat onneksi saatavilla digitaalisesti. Valitettavasti ne ovat kuitenkin eri tietojärjestelmissä, eri palvelimilla ja eri käyttöliittymien takana. Tietojen kokoaminen on aikamoinen työ ja mitä suurempi hanke, sitä mittavampi työ.
Tämän jälkeen lupahakemus lähetetään aluehallintovirastoon, jossa viranhaltija tarkastaa hakemuksen. Sitten hän lähettää lupahakemuksen lausunnolle ja mahdollisia muistutuksia varten ELY-keskukseen sekä muille viranomaisille ja asianosaisille. Tiedot siirtyvät osin paperilla, osin sähköisesti. Asiakirjat tallentuvat sirpaleisesti eri järjestelmiin.
Kyllä. Kestää. Ja kauan. Ei ole järkeä.
Ympäristölupahakemuksen keskimääräinen käsittelyaika on 17 kuukautta. YVA-selvitykset kestävät niin ikään myös noin 17 kuukautta. Pisimmillään käsittelyaika on useita vuosia.
Entä jos kaikilla olisi käytössään sama käyttöliittymä, joka automaattisesti kokoaisi tarvittavan tiedon eri tietolähteistä? Tiedot jalostettaisiin sellaiseen muotoon, että ne voisi suoraan käyttää osana lupahakemusta tai YVA-arviointia. Koko prosessi digitalisoitaisiin. Tältä osin on onneksi työ jo tekeillä.
Muutos tuottaisi laadultaan nykyistä parempia ja laadukkaampia hakemuksia sekä päätöksiä.
Aikaa säästyisi rutkasti toiminnanharjoittajalta ja konsultilta. Asian käsittely viranomaisten, hakijan, lausunnon ja muistutusten tekijöiden välillä tulisi sujuvammaksi. Jos käsittelyaika lyhenisi vaikka vain muutaman kymmenen prosenttia, vaikutus olisi melkoinen. Ajatelkaapa vaikka isoa biotuotetehdasta: tuottavaa toimintaa paljon aikaisemmin!
Eurohyötyjä on vaikea laskea, mutta joka tapauksessa puhutaan miljoonista. Laskutavasta riippuen parhaimmillaan kymmenistä tai sadoista.
Aikamoinen tuottavuusloikka.
Mitä enemmän ajattelen tätä, sitä enemmän alan pitää sanahirviötä ystävänäni.
Olen johtaja Seppo Rekolainen SYKEn vesikeskuksesta ja lähden tänään kesälomalle odottelemaan mustikoiden kypsymistä.
Puh. 0295 251 554
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.