Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten juttu siitä, miten Etelä-Afrikan Kapmaan viininviljelijät olivat selättäneet tuholaisongelman. Viljelyksille pystytettiin tolppia, joille jyrsijöitä metsästävät petolinnut saattoivat istua. Petolinnut tekivät tehtävänsä ja jyrsijäkanta saatiin kontrolliin ilman kemiallisia torjunta-aineita.
Mikä parasta, viinin laatu parani. Viljelijät alkoivat suojella alueitaan vapaaehtoisesti. Viini sai luomumerkinnän, sen menekki kasvoi, myyntihinta nousi ja turismi alueella vilkastui.
Juttu herätti toivomaan, että kaupunkien kestävyyden ongelmiin löydettäisiin yhtä nokkelia ratkaisuja.
Kaupungistuminen kiihtyy maailman kaikilla kulmilla. Vuoteen 2030 mennessä 70 prosenttia maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan eikä kehitykseen voi merkittävästi vaikuttaa, ei ehkä pitäisikään. Nopeasti kehittyvät kaupungit ovat asuinympäristöjä, jotka näyttävät usein suunnan kehitykselle - niin kestävälle kuin valitettavasti myös kestämättömälle.
Miten ohjata kaupungit nykyistä fiksummalle polulle? Ratkaisuja on. Osaan niistä riittää maalaisjärki, osaan tarvitaan tietoa, kokemusta, oivallusta ja työkaluja. Ja tahtoa.
Asuinympäristönä kaupungit ovat yksipuolisia ja epäterveellisiä ilman luonnon vihreyttä ja siitä saatua iloa ja hyötyä. Luonnolla on tunnetusti tärkeä vaikutus ihmisten hyvinvointiin, jopa immuunipuolustukseen. Luonto lisää yhteisöllisyyttä, mutta toisaalta auttaa myös rauhoittumaan. Luontoympäristössä voi lenkkeillä, leikkiä tai harrastaa pienimuotoista viljelyä.
SYKE on kehittänyt kunnille työkaluja, joiden avulla voidaan tunnistaa ihmisten hyvinvoinnille tärkeitä luontoalueita. Digitaalinen Harava-työkalu auttaa keräämään kaupunkilaisten näkemyksiä mieluisista viheralueista. Ekosysteemipalveluiden paikannusta onkin jo hyödynnetty kaavoituksessa. Edelläkävijöitä ovat olleet Uusimaa, Lahti, Tampere, Sipoo ja Järvenpää.
Kaupunkien kestävyyteen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin luonnonmukaisia ratkaisuja.
On laitettava toimivat ideat, tavarat ja energiat kiertoon. Elinkeinojen ja ammattien rajoja ylittämällä voi rakentaa uudenlaista, kiertotaloutta edistävää liiketoimintaa. Kaupunkeihin on rakennettava älykkäästi toimivia hajautettuja energiajärjestelmiä, joissa eri ratkaisut täydentävät toisiaan.
Älykkäisiin kaupunkeihin tarvitaan myös hyvä liikenne- ja yhdyskuntarakenteen kokonaisuus. Kävely ja pyöräily edistävät terveyttä sekä pienentävät päästöjä. Siksi niille on oltava laadukkaat väylät ja muut puitteet kuten pyöräparkit ja -lainaamot. Kevytliikenteen tueksi on rakennettava toimiva julkinen liikenne niin että yksityisautoja tarvitaan mahdollisimman vähän. Yksityisautoilun vyöhyke on silloin kaukana kaupungin keskustasta ja alakeskuksista.
Metropolialueen liikennejärjestelyjen suunnittelussa on fiksua katsoa lahden yli Tukholmaan. Siellä on onnistuttu Helsinkiä paremmin suunnittelemaan ja toteuttamaan tiivis ja toimiva kaupunkirakenne.
Myös vuoden 2015 asuntomessut Vantaan Kivistössä tarjoavat kotimaisen esimerkin hyvistä ratkaisuista. Alue on aimo askel asumiseen, missä ilmastolliset, liikenteelliset sekä ekologiset tavoitteet saavutetaan modernilla ja asukkaita miellyttävällä tavalla.
Kestävän kaupungin rakennuspuut ovat siis luonnonmukaisissa ratkaisuissa, kiertotaloudessa ja älykkäässä suunnittelussa. Mutta miten varmistetaan, että ne ovat kestäviä?
Ensinnäkin, uusia ratkaisuja on kokeiltava todellisissa tilanteissa riittävän pitkän ajan.
Toiseksi, toivottu kehitys on varmistettava selkeillä kriteereillä ja indikaattoreilla.
Kolmanneksi, vaikuttavuus on arvioitava kriittisesti, jotta ymmärretään niiden merkitys kestävälle kehitykselle.
Ja sitten pitäisi ehkä kilauttaa kekseliäille viininviljelijöille. Jos vaikka löytäisivät kestävän, luonnonmukaisen ratkaisun pääkaupunkimme lokki- ja hanhiongelmaan. Silloin voisi istua rauhassa rantakahviloissa ja nauttia meren tuoksusta sekä siemailla hyvällä omallatunnolla Kapmaan viinejä.
Viitteet:
Oinonen, Kari, Vesala, Satu, Ristimäki, Mika, 2013. Rakennetun ympäristön kehityspiirteitä. Alueidenkäytön muutokset 1990- ja 2000-luvuilla. Ympäristöministeriön raportteja 12/2013.
Leena Kopperoinen. Pekka Itkonen, Janne Rinne. 2014. Suunnittele maakunnalle toimiva viherrakenne. SYKE Policy briefs. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136454
Mickwitz, Per; Seppälä, Jyri; Kauppi, Lea; Hildén, Mikael. 2014. Kohti hiilineutraalia kiertotaloutta - tutkimus vauhdittamaan muutosta. SYKE Policy Briefs https://hdl.handle.net/10138/135242
Helminen, Ville; Kosonen, Petteri; Kalenoja, Hanna; Ristimäki, Mika; Tiitu, Maija; Tiikkaja, Hanne 2014. Helsingin metropolialueen yhdyskuntarakenne – Alakeskukset ja liikkuminen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2014. http://hdl.handle.net/10138/135230
Söderström, Panu; Schulman, Harry; Ristimäki, Mika. 2014: Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. SYKEn julkaisuja 2. http://hdl.handle.net/10138/135233
Olen professori Eeva Furman ja johdan SYKEn ympäristöpolitiikkakeskusta. Vapaa-aikanani en shoppaile, mutta suppailen mielelläni!
Puh. 0295 251 123
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.