Jauhekaarnahiippo on yksi lajeista, joita metsistämme on löytynyt asiantuntijoiden yhteistyön myötä. © Kuva: Panu Halme
Kun puhutaan tuntemattomista lajeista, viitataan yleensä trooppisiin sademetsiin tai valtamerten syvänteisiin. Kotoiset metsämmekin ovat edelleen täynnä tuntemattomia suuruuksia. Suomalaiset luonnon monimuotoisuuden tutkijat ovat viime aikoina yhdistäneet voimansa selvittääkseen juuri näitä kaikkein vähiten tunnettuja lajeja, niiden elintapoja ja uhanalaisuutta. Työssä tarvitaan lajiasiantuntijoiden ja metsäympäristöihin ja niiden muutokseen erikoistuneiden tutkijoiden yhteistyötä.
”Tutkijoiden välinen yhteistyö on yksi kriteeri ympäristöministeriön myöntämässä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan liittyvässä tutkimusrahoituksessa”, sanoo projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta. ”Tällä pyritään siihen, että tutkimustulokset auttavat samanaikaisesti sekä tunnistamaan metsälajistomme tuntemattoman osan, että ymmärtämään lajien mahdollista uhanalaistumista ja sen syitä.”
Kuusela on yhdessä Jyväskylän yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tutkijoiden kanssa kannustanut vastaavanlaiseen yhteistyöhön julkaisussa, joka ilmestyi hiljattain Biodiversity and Conservation -lehdessä.
Yhteistyön hedelmiä sienitutkimuksessa
Yksi tutkimusrahoitusta saaneista ryhmistä on Jyväskylän yliopistossa toimiva Interventioekologian tutkimusryhmä, jossa toimivat luonnonsuojelubiologit tekevät tiivistä yhteistyötä Luomuksen, Turun yliopiston kasvimuseon ja Suomen ympäristökeskuksen lajiasiantuntijoiden, eli taksonomien, kanssa.
”Ensisijainen tavoitteemme on selvittää lajien elintapoja ja uhanalaisuutta, mutta taksonomien avulla saamme selville myös lajistoa, jota kukaan ei ole osannut edes etsiä. Mukana on lajeja, joita ei ole kuvattu tieteellisesti tai ainakaan havaittu koskaan lähialueilta”, toteaa tutkimusta johtava Panu Halme Jyväskylän yliopistosta.
”Esimerkiksi Etelä-Suomen vähissä luonnontilaisissa metsissä makaavalla koivulahopuulla näyttää elävän hämmentävän runsas joukko pienikokoisia lahottajasieniä, joista osaa ei ole edes kuvattu tieteellisesti ja monia muita havaittu maastamme koskaan aiemmin. Parhaillaan selvitämme pystyvätkö nämä lajit elämään myös talousmetsiin jäävällä lahopuulla ja miten energiapuun korjuu niihin vaikuttaa”.
Muutama iso ja paljon pieniä uutuuksia
Suurin osa tutkijoiden löytämistä tuntemattomista lajeista on ollut todella pieniä kotelosieniä ja muita lähes paljaalle silmälle näkymättömiä lajeja. Myös muutama uusi, isokokoinen sienilaji on tullut vastaan. Isojärven kansallispuistosta ja Jämsän Hallinmäen suojelualueelta tutkijat löysivät hiippolajin (Mycena clavata), jota ei Suomesta ole aiemmin tavattu.
”Yhdessä Luomuksen asiantuntija Tea von Bonsdorffin kanssa varmistimme lajin ja mietimme, että jauhekaarnahiippo sopisi sille suomenkieliseksi nimeksi. Laji kun kasvaa lahopuiden kaarnalla ja sen jalka on kuin valkoisen jauheen peitossa”, kertoo Halme.
Jauhekaarnahiippo on löydetty aiemmin harvinaisena Norjasta ja Ruotsista. Selvää on, että Suomessakin laji on harvinainen ja hyvin todennäköisesti uhanalainen.
Lisätietoja
Tutkija Panu Halme, Jyväskylän yliopisto, panu.halme(at)jyu.fi, p. 040 8054945
Projektipäällikkö Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, saija.kuusela(at)ymparisto.fi, p. 0295 251 647
Linkit
Kuva tiedotusvälineiden käyttöön