Viime talven ja tämän talven suolapulssit ovat hivenen parantaneet Itämeren pääaltaan pohjien happitilannetta. Täysin hapettoman pohjanläheisen vesikerroksen laajuus on pienentynyt. Happipitoisuus on silti monin paikoin kriittisen alhainen, eikä riittäne esimerkiksi pohjaeläinten leviämiselle takaisin pääaltaan pohjille.
Merentutkimusalus Aranda Perämeren jäissä 2016. © Ilkka Lastumäki
Joulukuussa 2014 Itämereen tullut suolavesipulssi pysähtyi Itämeren pääaltaan keskivaiheille kevätkesällä 2015, eikä se ole sen jälkeen enää merkittävästi edennyt kohti Suomenlahtea. Tänä talvena on tullut uusi, huomattavasti pienempi pulssi Itämerelle tuoden lisää suolaista ja happipitoista vettä pääaltaalle. Tiedot perustuvat SYKEn merentutkimusalus T/A Arandalla suoritettavan, SYKEn sekä Ruotsin meteorologian ja hydrologisen laitoksen (SMHI) yhteisen Itämeren seurannan tuloksiin.
Joulukuun 2014 suolavesipulssi on hieman elvyttänyt Itämeren pääaltaan happitilannetta. © SYKE
Läntinen Suomenlahti haukkoo henkeään
Joulukuun 2014 suolavesipulssi on työntänyt edellään Itämeren pääaltaan suolaista, vähähappista ja runsasravinteista syvävettä Suomenlahden länsiosaan, jossa se on sekoittunut pohjanläheiseen veteen. Tämän seurauksena Suomenlahden länsiosan pohjanläheisessä vedessä on happea erittäin vähän tai ei ollenkaan. Eliöstölle haitallista rikkivetyä esiintyy Suomenlahden keskiosan syvimmillä pohjilla Tallinnan tasalle asti.
Suolaisuusprofiilit eteläiseltä Itämereltä Suomenlahdelle. © SYKE
Läntisellä Suomenlahdella fosforiravinteen määrä on suurempi kuin samaan aikaan viime vuonna, sillä fosforia on osin kulkeutunut alueelle Itämeren pääaltaalta ja myös vapautunut alueen sedimenteistä huonon happitilanteen seurauksena. Paikoin fosforia on vedessä enemmän kuin vuosikymmeniin. Merkittävämpää on kuitenkin alueen typpi- ja fosforiravinteen suhde, joka on selkeästi alhaisempi kuin talvella 2015. Tätä kuvaa ns. ylijäämäfosforin määrä.
Ylijäämäfosforia esiintyy Suomenlahdella huomattavasti enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. © SYKE
Keväisen leväkukinnan jälkeen vesimassaan jäävää fosforia eli ylijäämäfosforia on nyt huomattavasti enemmän kuin viime talvena tähän aikaan. Ylijäämäfosfori tukee erityisesti kesän sinilevien kasvua, joten nykytilanne mahdollistaa Suomenlahdelle viimevuotista pahemman leväkesän. Arandan keväisten tutkimusmatkojen tulokset tarkentavat tilannetta. Leväkesän voimakkuuteen vaikuttaa ratkaisevasti kesän säätila.
Itämeren pääaltaalta tuleva vesi ei vaikuta yhtä voimakkaasti Suomen rannikon läheisten vesialueiden tilaan kuin Läntisen Suomenlahden tilaan. Esimerkiksi Helsingin rannikkoalueen tila on kohtuullisen hyvä ja keskimäärin samaa tasoa kuin viime vuosikymmeninä.
Pohjanlahdella tilanne ennallaan
Pohjanlahden tilassa on tapahtunut vain vähän muutoksia viime vuosina. Itämereen tulevat suolavesipulssit eivät suoraan vaikuta Pohjanlahden tilaan, sillä merenpohjan harjumuodostumat eristävät Ahvenanmeren ja Pohjanlahden Itämeren pääaltaasta. Pohjanlahden ravinnetilanne on pysynyt kutakuinkin ennallaan, vaikka ylijäämäfosforin määrä on ollut hienoisessa nousussa. Lisäksi viime vuosina Selkämerellä on esiintynyt kesäisiä sinileväkukintoja. Mitään suuria muutoksia Pohjanlahden ulapan rehevyystilaan ei lyhyellä aikavälillä ole kuitenkaan odotettavissa.
Lisätietoja
Kehittämispäällikkö Juha Flinkman, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 0295 251 115
Suolapulssista:
Johtava tutkija Kai Myrberg, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimiymparisto.fi
Puh. 0295 251 441
Viestintäasiantuntija Aira Saloniemi
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 0295 251 615
Suurikokoiset kuvatiedostot