© Kuva: Päivi Tahvanainen
Jokien vedenkorkeudet ovat lämpimän sään myötä nousussa pohjoisessa. ”Ounasjoki nousee voimakkaasti ja sen pinta yltänee Kittilässä vahinkorajan tuntumaan viikon loppupuolella. Tulvavahingot ovat mahdollisia”, kertoo tutkija Kalle Sippel Suomen ympäristökeskuksesta. Ounas- ja Kemijoen kevättulvista ennustetaan keskimääräistä suurempia.
Simojoki sekä Iijoen vesistöalueen Livojoki ovat jo saavuttaneet keskimääräisen kevättulvan suuruisen huippunsa. Jongunjärvellä vesi on noussut paikallistielle, mutta suuremmilta tulvavahingoilta Iijoella vältyttäneen. Ivalojoen huippu ajoittunee viikon loppupuolelle ja Tornionjoen tulvahuippu toukokuun puoliväliin tai loppupuolelle. Sulamiskauden säällä on suuri vaikutus kevättulvien suuruuteen.
Jäät ovat lähteneet paikoitellen Simojoelta. Tornionjoki on jo jäätön Tornion kaupungin kohdalta, ja Torniosta Pelloon jäiden ennustetaan lähtevän ensi viikon loppupuolella. Lapissa jäiden heikkous pienentää jääpatoriskiä.
Suurten järvien pinnat korkealla
Järvi-Suomen suurista järvistä Saimaan, Päijänteen, Keiteleen ja Pielisen vedenkorkeudet ovat 40–60 cm tavallista korkeammalla. Saimaan vedenpinnan ennustetaan nousevan 5–10 cm ja Päijänteen 20 cm kesäkuun alkuun mennessä. Koska vedenkorkeus on ns. normaalivyöhykkeen yläpuolella, aloitetaan Saimaalla tällä viikolla lisäjuoksutukset. Näin myös pienennetään tulvariskiä touko-kesäkuussa.
Vesitilanne huhtikuussa 2016
Sadanta
Huhtikuu oli sateinen suuressa osassa maata. Eniten, noin 60–80 mm, satoi Kymijoen, Vantaanjoen ja Kokemäenjoen vesistöalueilla sekä Tornionjoen alajuoksulla. Näillä alueilla sademäärä oli kaksinkertainen keskimääräiseen huhtikuuhun verrattuna. Vähiten sadetta saatiin Pohjois-Lapissa ja itäisimmässä Suomessa, missä huhtikuun sadesumma oli 15–30 mm eli hieman keskimääräistä pienempi.
Lumi
Maan etelä- ja länsiosat olivat suurelta osin lumettomia jo huhtikuun alussa, ja loputkin lumet sulivat kuukauden ensimmäisellä viikolla. Myös Itä-Suomessa ja Perämeren rannikolla lumipeite hupeni huhtikuun alkupuolella vauhdilla, ja kuukauden puolivälissä lumettoman alueen raja kulki Oulu–Kuopio–Joensuu-linjan paikkeilla. Kainuussa, Koillismaalla ja suuressa osassa Lappia sulaminen oli jo huhtikuun alussa alkanut, mutta kylmät säät pysäyttivät sen välillä. Valtaosassa Lappia ja Koillismaalla merkittävin sulamisjakso oli huhtikuun viimeisellä viikolla. Tuolloin säät olivat todella lämpimiä ja lumen vesiarvo pieneni paikoitellen jopa 30 mm päivässä.
Vappuna lunta oli Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaan keskiosissa vielä pieniä määriä. Lapissa ja Koillismaalla lumen vesiarvo oli pääosin 50–100 mm mutta Luoteis-Lapissa selvästi enemmän. Käsivarressa lunta oli vesiarvona mitattuna monin paikoin vielä yli 200 mm. Lumet sulivat lähes koko maassa keskimääräistä aikaisemmin, ja huhtikuun lopussa lunta oli siksi tavallista vähemmän.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Etelärannikolta Pohjois-Pohjanmaalle järvien vedenpinnat olivat huhtikuun ajan selvässä nousussa lumien sulamisen ja vesisateiden seurauksena. Jokien vedenkorkeudet ja virtaamat kävivät melko suurina kuun alussa ja lopussa, mutta kuun puolivälin kylmemmällä jaksolla virtaamat olivat pienempiä. Kuukauden lopussa vesi oli tällä alueella useimmissa järvissä selvästi korkeammalla kuin vappuna tavallisesti. Suurimpia erot keskiarvoihin olivat Järvi-Suomen isoimmissa järvissä ja Kainuussa. Lapissa talviset säät jatkuivat pidempään ja vedet pysyivät alhaalla huhtikuun viimeiselle viikolle asti. Tuolloin lumen sulamisvedet alkoivat nostaa vedenpintoja ja kasvattaa virtaamia nopeasti erityisesti joissa.
Huhtikuun keskivirtaamat olivat päävesistöissä pääosin keskimääräistä suurempia, mutta joissakin Etelä-Suomen rannikkojoissa vettä virtasi huhtikuussa tavallista vähemmän. Kymijoen, Kokemäen joen ja Paatsjoen vesimäärä oli lähellä keskimääräistä.
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnankorkeudet ovat suuressa osassa maata 10–35 cm yli ajankohdan keskiarvojen. Maan eteläosia lukuun ottamatta pinnat ovat nousussa sulamisvesien vaikutuksesta. Rannikkoalueilla pohjaveden korkeudet ovat keskiarvojen paikkeilla tai hieman niiden alapuolella lumen aikaisen sulamisen takia. Maan pohjoisosissa pohjavedet ovat ajankohtaan nähden korkealla, mikä saattaa lisätä tulvariskiä.
Routa
Huhtikuun lopussa routa on pitkälti sulanut rannikkoalueilla ja maan eteläosissa. Maan keski- ja itäosissa routaa esiintyy 10–20 cm, mutta sulaminen on alkanut sekä ylä- että alapuolelta. Maan pohjoisosissa routaa on 30–80 cm, ja se sulaa jo alhaaltapäin.
Jäänpaksuus
Jäät lähtivät maan eteläosasta huhtikuun alkupuolella ja maan länsi- ja keskiosasta huhtikuun loppupuolella. Jäiden lähtö oli pari viikkoa pitkänajan keskiarvoa varhaisempi. Maan eteläosassa tämä oli jo kolmas peräkkäinen selvästi tavallista aikaisempi jäänlähtökevät. Maan itäosassa ja Kainuussa jäät ovat pian lähtemässä tai hyvin heikkoja eikä jäillä tule enää liikkua.
Huhtikuun lopun mittauksissa jäätä voitiin mitata enää Pohjois-Lapin havaintopaikoilla, ja sielläkin jäät alkoivat ohentua kuun loppupuolella. Kuukauden viimeisten 10 päivän aikana jäät olivat ohentuneet Lapin pohjoisosassa 5–15 cm. Vappuaattona jäätä mitattiin näillä alueilla 50–80 cm. Lukemat ovat ajankohdan keskimääräistä ohuempia.
Jokijäät ovat jo heikkoja maan pohjoisosassa, eikä jokijäillä ole turvallista liikkua enää Lapissakaan. Viime päivien nopea lumen sulaminen on kasvattanut virtaamia ja alkanut heikentää jääkantta.
Pintaveden lämpötila
Vesistöjen pintaveden lämpötilan mittauskausi käynnistyi maan etelä- ja länsiosassa jäiden sulettua huhtikuun loppupuolella. Vedet lämpenivät jäiden lähdön jälkeen varsin maltillisesti. Huhtikuun lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja länsiosan järvillä pääosin 6–9 astetta. Maan keskiosassa jäät ovat juuri lähteneet ja vedet olivat vappuna vielä pääosin alle 6-asteisia. Toukokuun alkupäivien lämpimän sään myötä pintaveden lämpötilat kohosivat selvästi. Alkuviikolla 10 astetta ylittyi muutamilla havaintopaikoilla maan etelä- ja länsiosassa.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Kalle Sippel, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 646, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.