Maiju Lehtiniemi
Suomi teki historiaa
Riemulla ei meinannut olla rajaa kun sain tiedon liikenne- ja viestintäministeriöstä, että Suomi on vihdoin saanut kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n painolastivesiyleissopimuksen ratifioinnin päätökseen ja asiakirjat IMO:n päämajaan Lontooseen.
Jo tämä uutinen oli erittäin ilahduttava, mutta suuremmaksi riemastus muuttui ja hymy levisi, kun hetken perästä kuulin, että Suomen pieni osuus maailman kauppalaivaston tonnistosta oli riittävä saavuttamaan kansainvälisesti vaaditun 35 prosentin rajan. Sopimuksen ratifioineiden jäsenmaiden tonniston prosenttimäärä nousi nimittäin Suomen myötä 35,14 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että 12 kuukauden siirtymäajan jälkeen sopimus astuu maailmanlaajuisesti voimaan 8.9.2017.
Vieraslajien siirtyminen hidastuu
Sopimus tähtää alusten painolastivesien käsittelyyn ennen veden purkamista satamassa. Käsittelyllä poistetaan tai tapetaan vedestä kaikki eliöt, jolloin haitallisten vieraslajien siirtyminen salamatkustajina vaikeutuu ja niiden aiheuttamat haitat maailmalla vähenevät. Puhutaan ekologisesta ruletista: kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin erittäin haitallinen laji päättää hypätä laivaan. Sopimuksen avulla ekologisen ruletin pyöritys hidastuu ja riskit pienenevät.
Pitkä prosessi ja uusi mahdollisuus
Sopimusta valmisteltiin IMO:ssa noin 12 vuotta ennen kuin sen sisällöstä saatiin päätös vuonna 2004. Seuraavat 12 vuotta kului ratifiointiprosessissa. Ja vielä kuluu siirtymäaika 1 vuosi sopimuksen voimaantuloon ja sen jälkeen 5 vuotta, jonka aikana varustamot hankkivat käsittelylaitteistoja, asentavat niitä ja ottavat käyttöön tai anovat riskinarviointien kautta poikkeuslupia päästäkseen irti käsittelyvelvoitteesta.
Koko prosessi kaikkineen voi siis viedä 30 vuotta, jonka aikana sadat vieraslajit ovat siirtyneet laivoissa vesiekosysteemistä toiseen. Suomikin vetkutti ratifiointiaan pitkään. Olin vuosia mukana SYKEn ja meriympäristön edustajana kertomassa tutkimustuloksista, miksi vieraslajirulettia pitäisi hidastaa eikä vain odottaa kunnes mahdollinen katastrofi tapahtuu.
Tässä kohtaa voi todeta kliseisesti: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tärkeä työ, jolla suojellaan arvokkaita ja ainutlaatuisia vesistöjämme, on saapumassa pitkän valmistelun jälkeen päätökseen.
Seuraava askel voisi olla Suomessa kehitetyn painolastiveden puhdistusteknologian organisoitu kansainvälinen markkinointi. Sitä pitäisi luotsata yhteistyössä merentutkijoiden ja laivanrakentajien sekä Suomen ulkoasianhallinnon ja vienninedistämisorganisaatioiden kanssa. Maailman meret tarvitsevat suojelua. Samalla avaamme oven suomalaiselle huippuosaamiselle.
”Olen merikeskuksen erikoistutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Maiju Lehtiniemi. Olen meribiologi. Työni keskittyy ravintoverkkotutkimuksiin, joissa vieraslajien ja mikromuovien vaikutukset ovat tällä hetkellä keskeisiä. Vaikutan monissa kansallisissa ja kansainvälisissä vieraslajityöryhmissä. Vapaa-aikanani veneilen Porvoon saaristossa, juoksen, taitoluistelen ja treenaan koiria. Puh. 0295 251 356, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi”
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.