Paremmat lannoituskäytännöt ja suorakylvön yleistyminen vähentävät nitraatin kulkeutumista vesistöön.
Suomen pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat alhaisia Keski- ja Etelä-Euroopan vesiin verrattuna. Suomen ympäristökeskus selvitti maataloudesta peräisin olevia vesien nitraattipitoisuuksia osana EU:n nitraattidirektiivin toimeenpanoa.
Raportointikaudella 2012–2015 nitraatin vuotuiset keskipitoisuudet eivät ylittäneet nitraattidirektiivin asettamaa raja-arvoa (25 mg/l) yhdessäkään joessa, järvessä tai rannikkovedessä. Yksittäisiä nitraatin maksimipitoisuuksien ylityksiä havaittiin kuitenkin yhdeksässä eteläisessä ja lounaisessa joessa. Vaikka pitoisuudet alittavat raja-arvon, on typellä ja nitraatilla merkittävä rooli pintavesien rehevöitymisessä.
”Kokonaisravinnepitoisuudet ja myös nitraattipitoisuudet ovat maatalouden kuormittamissa pintavesissä entuudestaan korkealla tasolla ja rehevöityminen on yleistä”, limnologi Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Pohjavesissä nitraattipitoisuuksien raja-arvo on 50 mg/l, mikä maksimissaan ylittyi neljällä kohteella Keski- ja Itä-Suomen alueilla.
Ilmastonmuutos vaikuttaa vesien laatuun
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa merkittävästi pinta- ja pohjavesien laatuun. Sateet ja tulvat lisääntyvät, vuotuinen valunta kasvaa ja talvet ovat lumettomia, mikä lisää nitraatin huuhtoutumista vesistöihin. Tulvien seurauksena pintavesiä voi kulkeutua myös pohjavesiin, mikä heikentää juomaveden laatua.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamaa nitraattikuormituksen lisääntymistä voidaan tasata lannoittamalla kasveja niiden tarpeen mukaan. Lisäksi talviaikaisen kasvipeitteisyyden on havaittu vähentävän kiintoaineksen kulkeutumisen lisäksi myös typpihuuhtoumia.
Koska veden kiertokulku vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen, maatalouden toimien vesistövaikutuksia on vaikea havaita. Kuormitusten muutosten havaitseminen ekosysteemissä voi myös kestää pitkään. Pohjanmaalla riski typpikuormituksen kasvulle on suurempi kuin Etelä-Suomessa luontaisesti runsaasti typpeä sisältävien orgaanisten maalajien vuoksi.
Kasvinviljelyn typpikuormitukseen vaikuttavissa käytännöissä on tapahtunut sekä suotuisia että epäsuotuisia muutoksia. Myönteisiä ovat muun muassa paremmat lannoituskäytännöt, suorakylvön yleistyminen sekä maatilojen suhteellisen kattava sitoutuminen ympäristökorvausjärjestelmään. Epäsuotuisten muutosten taustalla ovat muun muassa nurmialan lievä pieneneminen sekä eläinrehun kasvava tuonti ulkomailta sekä uusien peltojen raivaaminen erityisesti orgaanisille maille.
Kattava yleiskuva edellyttää toimivaa seurantaa
Tutkijoita huolestuttaa vedenlaadun seurannan vähentäminen, mikä heikentää tuloksien vertailtavuutta ja vaikeuttaa kattavan yleiskuvan muodostamista. Raportointikaudella 2012–2015 tietoa pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuuksista kerättiin poikkeuksellisen laajasti. Seuranta-asemaverkkoon kuului maatalouden vaikutusalueella olevia jokia, järviä ja rannikkovesiä 180 ja pohjavesiä 145. Tavallisesti pohjavesiseurantaa tehdään 19 kohteessa. Lisäksi taustapitoisuuksia seurataan noin 50 pohjavesiasemalla.
Vaikka Suomi on onnistunut verrattain hyvin nitraattidirektiivin toteutuksessa, ravinnekuormitusta täytyy edelleen vähentää vesistöjen rehevöitymisen hillitsemiseksi sekä hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Nitraattidirektiivin lisäksi Suomea velvoittavat EU:n vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmat.
Raportti
Kartat
Lisätietoja
Vesien tila
Limnologi Sari Mitikka, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1430, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Taustaa
Maataloudessa käytettävät typpilannoitteet sisältävät nitraatteja, jotka pilaavat vesiä. EU asetti vuonna 1991 nitraattidirektiivin, jonka tavoite on suojella Euroopan vesiä maataloudesta peräisin olevien nitraattien haitallisilta vaikutuksilta. Suomessa nitraattidirektiivi pantiin toimeen vuonna 2000 valtioneuvoston nitraattiasetuksella, joka sisälsi toimintaohjelman typpipäästöjen rajoittamiseksi sekä ohjeet hyvistä viljelykäytännöistä. Nitraattiasetus korvattiin uudella asetuksella vuonna 2014.