© Ilkka Hurme
Suomen järvillä pesivien, pohjaeläinravintoa käyttävien tukkasotkien määrä on laskenut jyrkästi viime vuosikymmeninä, ja tukkasotka onkin otettu Suomen uhanalaisten lajien listalle erittäin uhanalaiseksi luokiteltuna. Tukkasotkan vähenemistä pidetään yhtenä merkkinä siitä, että pohjaeläimiä ravintonaan käyttävien särkikalojen määrä on kasvanut.
Vesilinnut vähenevät reheviltä järviltä
Lintuvesillä on toteutettu hoito- ja kunnostustoimenpiteitä jo vuosia, ja oikein kohdennetuilla toimilla on saatu hyviä tuloksia aikaan. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Lintuvesien kunnostus on ollut tärkeimpiä ympäristöhallinnon valtakunnallisia toimenpideohjelmia. Vesi- ja kosteikkolintujen suojelemiseen on panostettu Suomessa jo vuodesta 1982 alkaen, jolloin vahvistettiin lintuvesien suojeluohjelma. Natura 2000 -verkostoon kuuluu 468 EU:n lintudirektiivin tarkoittamaa erityissuojelualuetta (SPA), joista suuri osa on lintuvesiä ja 49 kuuluu myös kansainväliseen Ramsar-kosteikkotoimintaohjelmaan.
Suojelupäätökset ja kunnostustoimenpiteet eivät kuitenkaan ole riittäneet turvaamaan suojeluperusteena olleiden vesilintulajien kantojen säilymistä tai poikastuottoa etenkään rehevimmissä lintuvesissä. Näistä monissa on kunnostustarvetta myös vesien hyvään tilaan tähtäävän EU:n vesipuitedirektiivin kriteerein arvioituna. Pitkäaikaiset havaintosarjat muinoin hyviltä lintujärviltä osoittavat, että nopeasti uhanalaistuneiden lajien kuten sotkien, mustakurkku-uikun ja nokikanan kantojen heikkenemiseen liittyy usein kalaston särkikalavaltaisuuden ja biomassan kasvu. Niitä on alettu pitää umpeenkasvun rinnalla keskeisinä lintuvesien tilaa heikentävinä ja hoitotoimenpiteitä aiheuttavina tekijöinä.
Ravintoketjukunnostus parantaa lintuvesiä
Edellä mainittuja tekijöitä on käsitelty Linnut-vuosikirjassa ilmestyneessä artikkelissa Miksi suojelu ei auta lintuvesillä?. Artikkeli käsittelee lintujärvien ja -kosteikkojen tilaan ja lajiston kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä kuten hajakuormitusta, umpeenkasvua ja kalaston muutoksia, vesilintujen uhanalaisuuden muutoksia kuten myös hoitokalastusta ja muita keinoja, joilla lintuvesien menetettyjä suojeluarvoja voisi palauttaa. Särkikalojen merkitykseen lintuvesien tilan heikentymisessä viittaa se, että uhanalaistuneita lintulajeja esiintyy monissa kalattomissa kosteikoissa, jätevesien kuormittamista altaista uusiin riistakosteikkoihin.
Yksi johtopäätös kunnostajille on, että Natura 2000-verkostoon kuuluvilla järvillä, joilla on ongelmia sinileväkukinnoista, lintuveden suojeluarvon palauttaminen voi olla hyvä perustelu myös järven veden laatua parantavan ravintoketjukunnostuksen aloittamiselle. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden osakaskuntien, kuntien, riistaväen, järviensuojeluyhdistysten ja/tai luonnonsuojelijoiden uudenlaiseen yhteistyöhön. Natura-kohteissa on kuitenkin myös ELY-keskuksen kanssa arvioitava, miten otetaan huomioon kyseisen alueen suojeluperusteisiin liittyvät seikat esimerkiksi kalastuksen ajoittamisen ja käytettävien pyydysten osalta.
Lisätietoja:
Vanhemmat tutkijat Ilkka Sammalkorpi ja Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava tutkija Hannu Pöysä ja erikoistutkija Martti Rask, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi
Ramsar-kosteikkojen suojeluohjelma (Ympäristöministeriö)
Vesi- ja riistalintujen seurantatietoa (Luonnonvarakeskus)
Kotiseutukosteikko LIFE+ hanke 2010-2015