Topi Turunen: Onko jätteeksi luokittelu liian kattavaa?

RSS
5.4.2018 Topi Turunen
Topi_Turunen
 

Materiaalien sääntely jätteenä muodostaa pullonkaulan niiden järkevälle hyötykäytölle. Tällaisen väitteen kuulee usein kiertotaloudesta puhuttaessa. Esimerkiksi erilaisten rakennus- ja purkujätteiden jätestatusta pidetään haittana niiden hyödyntämiselle. Jätesääntelyä siis pidetään ylikattavana, eli se kattaa aineita ja esineitä, joita ei tulisi enää pitää jätteenä. Kuinka mittavasta ongelmasta on kyse, ja mitä sille voitaisiin tehdä?

Jätesääntelyn alkuperäisenä tarkoituksena on ihmisen terveyden ja ympäristön varjeleminen riskeiltä, joita pois heitetyt tavarat ja teollisessa toiminnassa syntyneet myrkyt ja ylijäämämassat aiheuttavat. Luonnonvarojen vähentyessä on kuitenkin mietittävä yhä tarkemmin voitaisiinko jätteitä pois heittämisen sijasta kierrättää tai käyttää uudelleen. On kuitenkin edelleen muistettava, että materiaali on jätettä siksi, että sen hallitsematon käsittely aiheuttaa terveys- ja ympäristöriskejä. Lienee kuitenkin turvallista sanoa, että joissain tapauksissa jätesääntely on ylikattavaa. Joihinkin jätemateriaaleihin ei liity sen kummempia riskejä kuin kaupan oleviin tuotteisiin.

Onko jätesääntelyn ylikattavuus suuri ongelma? Joissain tapauksissa jätteeksi luokittelu voi aiheuttaa sääntelytaakkoja, jotka vähentävät jäteperäisten materiaalien houkuttelevuutta neitseellisiin raaka-aineisiin verrattuna esimerkiksi tekemällä toiminnasta ympäristöluvanvaraista tai kokonaan estämällä sen. Muualla Euroopassa on saavutettu huomattavia hyötyjä sääntelyllä, jossa jätteeksi luokitellut materiaalit onkin luokiteltu sivutuotteiksi tai niiden jätteeksi luokittelu on päättynyt niiden tullessa End of Waste -tuotteiksi.

Suomessa ei ole vielä tartuttu näihin EU:n jätedirektiivin sallimiin mahdollisuuksiin. Jos yleistä sääntelyä ei ole, voidaan jätteeksi luokittelemisesta päättää tapauskohtaisesti. Suomessa on tehtykin muutamia tapauskohtaisia päätöksiä ympäristölupien yhteydessä. Näyttää kuitenkin siltä, että ympäristölupaprosessi on turhan jäykkä pelkän jätestatuksen arviointiin.

Kun aine tai esine ei enää ole jätettä, sitä säännellään samalla tavoin kuin vastaavia neitseellisiä aineita ja esineitä. Neitseellisenkin materiaalin käytölle on olemassa rajoja ja valvontamekanismeja. Lisäksi on otettava huomioon, että jätevirrat ovat usein neitseellisiin tuotteisiin verrattuna epäpuhtaita ja niiden koostumus vaihtelee. Siksi laadun takaaminen voi vaatia neitseellisiä materiaaleja laajempaa kontrollia ja tiukempia reunaehtoja. Jätteeksi luokittelun poistaminen voikin itse asiassa kasvattaa materiaalia koskevien säännösten määrä.

Kokemukset jätteeksi luokittelun poistamisesta ovat kuitenkin pääosin hyviä. Suomessa kansallinen sääntely kannattaa aloittaa jätevirroista, joiden ominaisuudet ja käytön edellytykset tunnetaan hyvin, kuten esimerkiksi betonimurskeesta. Lyhyessä juoksussa tapauskohtaisen päätöksenteon laatua ja tasapuolisuutta voitaisiin edistää hakijoita ja päätöksentekijöitä ohjeistamalla. Pitkässä juoksussa voitaisiin pyrkiä sujuvampaan päätöksentekomekanismiin.
 

Topi_Turunen_Bloginosto
 

Topi Turunen on tutkija SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksen systeeminen muutos -ryhmässä. Häntä kiinnostavat kiertotalouden kiemurat ja jätesääntelyn pykäläviidakko.
Puh. 0295 251 929
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (4 kommenttia)
Tero Väisänen
5.4.2018
klo 13.41
Mielenkiintoinen esimerkki tuo betonimurske tässä yhteydessä. Betonin valmistuksessa ei tuotteen kemiallisia ominaisuuksia Suomessa selvitetä. Alan tutkimus on edennyt lujuusominaisuudet, työstettävyys ym. rakennustekniset ominaisuudet edellä. Rakennusalalla
käydään parhaillaan keskustelua mm. betonin kemiallisten epäpuhtauksien vaikutuksesta rakennusten sisäilmaan. Perusperiaate lienee, että mitä enemmän betonissa on kierrätettyjä ainesosia sitä todennäköisemmin siinä on myös kemiallisia epäpuhtauksia. En siis
uskaltaisi väittää, että betonimurskeen ominaisuudet tiedetään hyvin. Aiheesta on kirjoiteltu v. 2017 mm. Rakennuslehdessä ja Betoniteollisuuden äänitorvessa, eli Betoni-lehdessä.
Jussi Mattila
6.4.2018
klo 10.38
Kiitos Topi Turuselle kiertotalouden ytimeen osuvasta blogitekstistä. Toivottavasti pääsemme yhdessä ympäristöviranomaisten kanssa purkamaan näitä fiksun kiertotalouden täysin tarpeettomia esteitä. Mitä tulee betonimurskeeseen, merkittävä osa siitä on
tehtailla syntyvää "neitseellistä" ylijäämäbetonia, noin 0,5 milj. tn vuosittain. Sen koostumus on täsmälleen sama kuin asiakkaille toimitettavien tuotteidenkin, olivatpa ne sitten olohuoneen seinää tai juomavesikaivon rengasta. Kaipa silloin voidaan sanoa,
että tuotteen koostumus tunnetaan, ainakin riittävällä tarkkuudella. Purkukohteissa kaikki vaaralliset aineet on pitänyt poistaa ennen rungon purkamista. On hieman vaikea siitäkään tavarasta mieltää, että se olisi kierrätyskäyttökohteissa sen vaarallisempaa
kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan esimerkiksi asuinkerrostalossa.
Timo Seppälä
9.4.2018
klo 11.15
Tässä on varmasti parantamisen varaa, mutta ei betonimurskeenkaan ominaisuuksia niin hyvin aina tunneta, että kierrätyskelpoisuuden arvioiminen olisi helppoa. Päätöksessä on otettava huomioon mahdollisen saumausmassojen PCB:n kulkeutuminen ympäröivään
betoniin, joka voi saastuttaa sen millimetrien paksuudelta. Toinen ja varmasti jätevirtana merkittävämpi este kierrätykselle on esim. sandwich-elementtimurska, jossa on eristeestä peräisin olevaan HBCD:llä palosuojattua EPS-eristettä. Käytännössä kaikki ennen
vuotta 2016 käytetty ns.- itsestäänsammuva EPS sisältää HBCD:tä, jonka kierrättäminen on yksiselitteisesti kiellety. Eriste pitäisi siis saada betonista kokonaan irti, jotta betonijätteen voisi kierrättää.
Topi Turunen
9.4.2018
klo 12.07
Hei, kiitos erittäin mielenkiintoisista kommenteista. Sikäli kun puhun betonimurskeesta, on otettava huomioon, ettei tulossa ole missään tapauksessa sääntelyä, jossa kaikki betonimurske lakkaisi olemasta jätettä. Jätteeksi luokittelusta poistavalla sääntelyllä
voitaisiin kuitenkin erotella tuotemainen betonimurske betonimurskeesta, joka sisältää merkittävästi epäpuhtauksia. Sääntelyssä olisi myös määriteltävä käyttötarkoitukset, joissa tämän betonimurskeen käyttö olisi mahdollista jätesääntelyn ulkopuolella. Kaikessa
sääntelyssä jätteeksi luokittelusta poistumisesta on pidettävä aina mielessä, ettei jätestatuksen lakkaaminen saa aiheuttaa haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle.