Suojelualueiden lintutiheydet ovat pienentyneet ja lajit siirtyneet kohti pohjoista ilmaston lämmetessä

Tiedote 29.8.2018 klo 8.50

Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus tiedottavat 29.8.2018

Keltavästäräkki. Kuva Jorma Tenovuo.
Soilla ja kosteikkojen tuntumassa pesivä keltavästäräkki on taantunut etenkin eteläisessä Suomessa. Se muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan. Kuva Jorma Tenovuo.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suojelualueiden kokonaislintutiheys on pienentynyt noin 10 prosenttia ja lintulajien populaatiot ovat siirtyneet keskimäärin 28,5 km pohjoista kohti noin 1,8 km vuosivauhdilla. Ilmaston lämmetessä voisi kuitenkin olettaa lintutiheyksien kasvavan, sillä lintuyhteisöjen kokonaistiheydet kasvavat etelää kohti.

”Linnut reagoivat ilmaston lämpenemiseen kuitenkin viiveellä eli lajit siirtyvät hitaammin kuin ilmasto muuttuu, ja pohjoiset lajit ovat taantuneet nopeammin kuin eteläiset ovat runsastuneet”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lintulajien populaatioiden tiheyden ja tiheyden painopisteen muutoksia vuosista 1981–1999 vuosiin 2000–2017 perustuen lintulaskentoihin 254 suojelualueella. Näiden jaksojen välillä Suomen keskilämpötila nousi yli asteen.

Laajat suojelualueiden verkostot tärkeitä paikkalinnuille

Erityisesti muuttolinnut ovat vähentyneet suojelualueilla. Afrikassa tai Etelä-Aasiassa talvehtivat pitkän matkan muuttajat, kuten pajulintu, metsäkirvinen, keltavästäräkki ja pohjansirkku, ovat vähentyneet merkittävästi. Pitkänmatkan muuttajien tiheydet suojelualueverkossa pienenivät noin 20 prosenttia. Muuttolinnut vähenivät voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomen suojelualueilla, mutta selvästi vähemmän Pohjois-Suomessa.

Toisin kuin muuttolinnut, ympäri vuoden elinalueillaan esiintyvät paikkalinnut olivat jopa hieman runsastuneet suojelualueilla. Monet metsien paikkalinnut ovat taantuneet metsien hakkuiden vuoksi, mutta suojelualueilla lajien kannat ovat säilyneet samansuuruisina (esim. kuukkeli, lapintiainen, hömötiainen) tai jopa kasvaneet (metso, pohjantikka, töyhtötiainen).

Suojelualueiden avulla voidaan merkittävästi parantaa taantuvien ja metsien hakkuista kärsivien lajien populaatioiden säilymistä. Paikkalinnut runsastuivat erityisesti laajimmilla suojelualueilla, joiden suojeleminen on tärkeää metsälajiston monimuotoisuuden turvaamisessa. Suojelualueiden tulisi olla toisiinsa mahdollisimman hyvin kytkeytyneitä, mikä edesauttaa lajien populaatioiden siirtymistä ilmaston lämmetessä.

Tutkimus perustuu Metsähallituksen organisoimiin lintujen linjalaskentoihin, joita tehtiin suojelualueilla lähes 20 000 kilometriä.

”Lintuharrastajat ovat tehneet korvaamattoman työpanoksen suojelualueiden lintujen laskennassa jo vuosikymmenten ajan”, toteaa suojelubiologi Ari Rajasärkkä Metsähallituksen Luontopalvelut.

Tutkimus on tehty osana ympäristöministeriön rahoittamaa Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) -hanketta sekä Strategisen tutkimuksen neuvoston IBC-Carbon-hanketta.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Biological Conservation –tiedesarjassa

Pohjantikka. Kuva Jorma Tenovuo.
Suojelun johdosta maamme pohjantikkakanta on vähitellen elpynyt. Pohjantikan ruokailee vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä sekä tuulenkaatoalueilla, joissa on runsaasti kuollutta puuta. Kuva Jorma Tenovuo.


Lisätietoja

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Suojelubiologi Ari Rajasärkkä, Metsähallitus Luontopalvelut, puh. 0400 867 829, etunimi.sukunimi@metsa.fi


Linkit




 


Kohderyhmä: