Ympäristön ja ihmisen altistuminen elohopealle arktisella alueella

© Jaakko Mannio

Tausta

Elohopea on Suomen sisävesiluonnon ongelmallisin ympäristösaaste. Elohopea kertyy hyvin voimakkaasti kaloihin, jotka ovat siten myös ihmisaltistuksen suurin lähde. Paikallisten kalojen ympärivuotinen käyttö on Pohjois-Suomessa selvästi laajempaa kuin etelämpänä. Tällä hetkellä tiedot eri kalalajien ja alueiden elohopeapitoisuuden välisistä eroista ovat heikommat kuin esimerkiksi Itämeren kaloista.

Arktiset ravintoketjut ovat pitkiä, ja tunnetusti saastumisongelmat kulminoituvat ravintoketjun huipulle. Kansallisten ravintosuositusten ja -tietoisuuden lisääminen on tärkeä näkökulma. Altistus niin eläimille kuin ihmisille tulee ympäristöstä, jonka saastuminen – tai puhtaus – tulee tuntea luotettavasti, jotta riskien ja altistuksen arvioita (joihin suositukset perustuvat) voidaan tehdä. Myös näiden arvioiden tarkistamisen tulee perustua tutkittuun (=mitattuun) tietoon. Tässä suhteessa ympäristön kuormituksen (ilma, maaperä) ja tilan seurantoja tulee jatkaa, mutta kohdistaa mittauksia myös ravintoketjun eri tasoille ja puhtaammille alueille. Tällä tiedolla on laajempaa käyttöä myös alueen puhtauden ja miksei myös lähiruoan täsmällisemmässä suosimisessa.

Ympäristöhallinnon tietojärjestelmiin on tallennettu mittaustuloksia ahventen elohopeapitoisuuksista (kuva alla). Vesistöistä noin puolessa elohopean pitoisuus ylittää ympäristön tilan arvioinnissa käytettävän hyvän kemiallisen tilan alimman raja-arvon 0,20 mg/kg (SYKE 2020). Raja-arvon ylityksiä mitataan erityisesti runsashumuksisissa metsäjärvissä, joilla on kokoonsa nähden suurehko metsäinen valuma-alue. Oulun pohjoispuolella sijaitsevissa 61 sisävesimuodostumassa raja-arvon ylityksiä on enää 18 prosentissa. Elintarvikkeille asetettu raja-arvo 0,50 mg/kg ei ylity tällä alueella yhdessäkään vesistössä, kun koko aineistossa ylityksiä on viidessä prosentissa. Myös laajemmin Fennoskandiassa havumetsävyöhykkeellä ahventen elohopeapitoisuuksien on todettu olevan subarktista aluetta korkeampia (Braaten ym. 2019). Suomalaisen aineiston kalat on pyydystetty pääasiassa ympäristön tilan seurantatutkimuksiin, johon valikoidaan 15–20 cm mittaisia yksilöitä. Koska metyylielohopeaa kertyy iän ja kasvun myötä, suurempikokoisissa ahvenissa olisi todennäköisesti näissäkin vesistöissä suurempi pitoisuus.

Sisävesistöjen (659 kpl, vuodet 2010–2020) ahventen keskielohopeapitoisuus pohjoiskoordinaatin mukaan. Punainen viiva kuvaa elintarvikkeiden raja-arvoa 0,50 mg/kg ja oranssi alue ympäristön tilan luokittelussa käytettävää veden humuspitoisuudesta riippuvaa ympäristönlaatunormia 0,20–0,25 mg/kg. © Ville Junttila

Tavoite

Hankkeen tavoitteena on toteuttaa Suomen panos ja osallistuminen Arktisen elohopea-arvioinnin yhteistyöprosessiin tuottamalla Suomea koskevat tiedot sekä antamalla menetelmällistä osaamista elohopean kiertokulusta ja ihmisaltistumisesta. Hankkeessa selvitetään Suomen olosuhteissa ja näkökulmasta Arktisen seuranta ja arviointiohjelman (AMAP) kannalta keskeistä ympäristöongelmaa – haitallisen elohopean kiertokulkua - Suomen Lapissa. Hankkeessa tutkitaan elohopean kuormituksen pitkäaikaismuutoksia, kertymistä eliöstöön ja ihmisravintoon, ja sen myötä humaanialtistuksen määrää Lapissa ja altistuksen eroja eri puolilla maata. Näillä toimenpiteillä lisätään tietopohjaa elohopean kansainvälisen Minamata-sopimuksen tehokkuuden arviointiin.

Viestinnällä tuetaan Suomen kansainvälisen kemikaalien hallinnan strategian ja kansallisen kemikaaliohjelman toimenpiteitä haitallisten aineiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien välttämiseksi.

Päivitetty maailman elohopeabudjetti osoittaa ihmistoiminnan vaikutuksen elohopean kiertoon ja lisääntyneeseen kertymiseen maaperään ja valtameriin. © UN environment 2019

Toteutus

Tärkeimpinä toimenpiteinä ovat uusimpien kala-aineistojen analysointi Lapin järvistä (kertyminen ihmisravintoon), ihmisten altistumisen arviointi (verinäytetutkimukset) ja elohopean ilmakuormituksen raportointi (ilmapitoisuuden/laskeuman seuranta) sekä järvien pohjasedimenttitutkimukset (kuormitushistoria). Nämä tuottavat Suomen osalta tietoja ja menetelmällistä osaamista elohopean kiertokulusta ja ihmisaltistuksesta Suomen panoksena tulevaan AMAP-raporttiin v. 2021.

AMAP arvioinnin päätulokset julkaistaan toukokuussa 2021 Arktisen neuvoston ministerikokouksen yhteydessä.

Webinaari keskiviikkona 26.5.2021

Ministerikokouksen jälkeen järjestetään kansallinen webinaari, jossa käsitellään elohopean merkitystä enemmän kotimaisesta näkökulmasta:

• Millaisia havaintoja elohopean kiertokulusta on Suomessa, erityisesti Lapissa?
• Kuinka tämä eroaa muista pohjoisista alueista?
• Millaiset prosessit vaikuttavat ilmakehässä, maaperässä ja sedimenteissä?
• Kuinka tämä heijastuu ravintoketjuissa – erityisesti kaloissa?
• Mitä tämä merkitsee ihmisten altistumiselle?
• Mitä tietoja meiltä puuttuu tulevaisuuden hahmottamiseksi?

Suositukset ja johtopäätökset (pdf)

Lisätietoja

Johtava tutkija Jaakko Mannio ja tutkija Ville Junttila

Suomen ympäristökeskus SYKE, Kulutuksen- ja tuotannon keskus

etunimi.sukunimi@syke.fi puh. 0295 251 406

Tämän sivun lyhytosoite on www.syke.fi/hankkeet/AMAPelohopea

Kirjallisuus

AMAP (2011). AMAP Assessment 2011: Mercury in the Arctic. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP), Oslo, Norway. xiv + 193 pp.

Braaten H.F.V., Åkerblom S., Kahilainen K., Rask M., Vuorenmaa J., Mannio J., Malinen T., Lydersen E., Poste A.E., Amundsen P.-A., Kashulin N., Kashulina T., Terentyev P., Christensen G., de Wit H.A. (2019). Improved Environmental Status: 50 Years of Declining Fish Mercury Levels in Boreal and Subarctic Fennoscandia. Environmental Science & Technology 53 (4), 1834-1843 DOI: 10.1021/acs.est.8b06399.

UN environment 2019. UNEP Global Mercury Assessment 2018

Kyllönen K. (2020) Fluxes, trends and source characterisation of atmospheric trace elements. Finnish Meteorological Institute Contributions No. 164. Väitöskirja. ISBN 978-952-336-104-1 (pdf).

SYKE 2020. Vesistöjen kemiallinen tila.