Laura Uusitalo: Millaisia oikeuksia kansalaishavaitsijoilla pitäisi olla?

RSS
10.12.2021 Laura Uusitalo
 

Kansalaishavainnoinnilla tarkoitetaan kansalaisten vapaaehtoistyönä tekemiä ja lähettämiä havaintoja esimerkiksi ympäristön tilasta. SYKE ja useat muut suomalaiset laitokset keräävät kansalaishavaintoja, ja niillä on tärkeä merkitys luonnon seurannassa. Havaintojen keräämisen eettisistä näkökulmista on kuitenkin keskusteltu vain vähän ja silloinkin havaitsijoiden tietosuojaa painottaen. Haluaisin tässä nostaa keskusteluun kaksi muuta näkökulmaa: yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja aineistojen käyttötavat.

Kansalaishavainnointi perustuu vapaaehtoisuuteen ja oletettavasti tuottaa siis iloa ja hyötyä siihen osallistuville. Siksi onkin tärkeää, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua havainnointiin. Tämä edellyttää esimerkiksi käyttöliittymien suunnittelua niin, että ne ovat helposti ymmärrettäviä ja käytettävissä esimerkiksi vammoista riippumatta, sekä tiedotuksen kohdentamista eri ikäisille ja taustaisille ihmisille.

Havaintojärjestelmiä ei ole eettistä suunnitella yksin aineiston käyttäjän tarpeisiin, vaan ne pitää nähdä myös kansalaisille tarjottavana palveluna ja suunnitella yhdenvertaisuuteen pyrkien.

Aineistojen käyttötarkoitusten selkeä viestintä on tärkeää

Havaitsijoilla ei aina ole hyvää käsitystä siitä, mihin tarkoituksiin havaintoaineistoja käytetään. Esimerkiksi ei-toivottujen asioiden kuten vieraslajien ja roskien havaitsija saattaa olettaa, että viranomainen kerää tietoa voidakseen tulla korjaamaan tilanteen, vaikka tosiasiassa tietoa kerättäisiin vain ongelman laajuuden selvittämiseen. Kaikkia kansalaishavaintoja ei käytetä muuhun kuin tietojen julkaisuun internetissä toisten kansalaisten hyödyksi. Tämä voi olla tärkeä tieto niille havaitsijoille, joita motivoi erityisesti luonnonsuojelun edistäminen.

Kansalaishavaintoja voidaan joskus käyttää havaitsijan edun tai toiveiden vastaisesti. Kansalainen voi vaikkapa kerätä havaintoja luonnonvaraisten lajien esiintymisestä, koska toivoo tämän tiedon vaikuttavan kaavoitukseen. Lupaviranomainen voi kuitenkin kerättyjen tietojen perusteella päätyä tulokseen, että lajisto kestää rakennushankkeen. Ratkaisu voi olla yleisen hyödyn mukainen, mutta kansalainen voi kokea tiedon käytön epäoikeudenmukaiseksi. Voidaankin pohtia, onko yhteisön tuottamaa aineistoa eettistä käyttää heidän etujensa vastaisesti.

Aineistojen käyttötarkoitusten selkeä viestintä on tärkeää, jotta havaitsijoita ei johdeta harhaan. Kansalaishavaintojärjestelmien ja niiden tuottaman tiedon käytön läpinäkyvyyttä voisi lisätä laatimalla selosteet, joista löytyisi tieto siitä, mihin tarkoituksiin aineistoa parhaillaan käytetään ja mihin sitä mahdollisesti tullaan käyttämään tulevaisuudessa.

Kansalaishavainnointi voi kasvattaa ymmärrystä tieteen merkityksestä yhteiskunnassa

Parhaimmillaan kansalaishavainnointi lisää vuorovaikutusta tutkijoiden ja kansalaisten välillä, kasvattaa ymmärrystä tieteen tekemisestä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa, ja vahvistaa kansalaisten roolia ympäristötiedon tuottamisen eri vaiheissa. Kansalaisten, tutkijoiden ja päättäjien keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus tekevät vaikeiden, yhteiskunnalliset ja ympäristöasiat yhteen kietovien ongelmien ratkomisesta hitusen helpompaa.

SYKE kehittää aktiivisesti kansalaishavainnointia ja pitää näitä teemoja esillä myös tulevissa hankkeissa. SYKEn tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi piti digitalisoituvaa kansalaistiedettä käsittelevän esitelmän lokakuun lopulla Viikki Sustainability Research Seminar -sarjassa

Laura Uusitalo on SYKEssä työskentelevä meri- ja datatieteilijä, jota kiinnostaa jotakuinkin kaikki. Sydäntä lähellä ovat muun muassa looginen päättely ja algoritmit eri muodoissaan, niin ympäristötutkimuksessa, lautapeleissä kuin neuleissakin, sekä oikeudenmukaisuus yksilöiden, sukupolvien, kansojen ja lajien välillä.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (5 kommenttia)
Panu Hänninen
10.12.2021
klo 14.11
Uusitalo on aivan oikeilla jäljillä kirjoituksessaan. Kansalaisia ei pidä syyttää siitä, jos he eivät ole tietoisia mihin havaintoja käytetään. Kyllä syyllinen, jos sellaista halutaa etsiä, löytyy havainnoititarpeen tekijästä. Kyllä kansalaisille tulee
selkeästi kertoa mihin havaintoja käyteteään, jotta he tietävät niiden merkityksen. Tämä kansalaisten ja tutkijoiden välinen yhteistyö voi olla hyvinkin merkittävä, ja se lähentää tutkijoita ja kansalaisia. Lisäksi se tuo kansalaisten näkyville tutkimuksen
merkittävyyden, jolla on isompi merkitys kuin moni mieltää. Ja kun tähän voidaan yhdistää vielä tutkimuksen ja päätöksenteon suhteen, niin tällöin kansalaisille avautuu merkittävä kokonaiskuva.
Lari Kaukonen
10.12.2021
klo 17.24
Kansalaishavainnot on monipuolinen kokonaisuus. Kehittämismielessä olisi syytä laatia säännöllisiä katsauksia kansalaishavainnoista. Niissä voisi tuoda esille, mitä kerätyt havainnot meille kertovat. Toisaalta voisimme kuunnella millaisia havaintoja kansa
meille haluaa kerätä. Jos pelillistäminen on liian radikaali ehdotus, niin vuotuiset huomionosoitukset olisivat keino palkita ja ohjata kansalaishavaintojen keruuta haluttuun ja hyödylliseen suuntaan.
Timo Pyhälahti
13.12.2021
klo 14.22
Kansalainenhan on toisaalta tässä kuviossa myös yleisen vallan osaomistaja, ja kansalaisten kollektiivisen edustuksen kautta määräytyvät myös säännöt ja niiden mukaan tehdyt päätökset vaikkap mainituissa kaavoitusasioissa: Vaikkapa yksittäinen lajihavaintoilmoitus
sinänsä ei käännä kaavoituspäätöstä. Vasta tuohon havaintoon perustuva tulkinta tilanteesta (onko alueella kaavoituspäätökseen vaikuttava lajiesiintymä) ja arvio sen merkittävyydestä (onko esiintymä eri säädösten ja tulkintojen mukaan sellainen, että se vaikkapa
rajoittaa kaavalla sallittavissa olevaa toimintaa) ja nimenomaan tämä tulkintavaihe ratkaisee ilmoiuksen merkittävyyden päätöksenteossa. Toisaalta ei voida lähteä ajatuksesta että jos jokin tieto ei miellytä, sitä ei saisi olla tiedon käyttäjälle olemassa
tai että fakta olisi jonkun omistama siten, että jos se vahingoittaa omaa etua sen voisi jotenkin poistaa. Tällaista kansalaisten oikeutta toteuttavat mahdollisuudet mielipiteiden, huomautusten ja viime kädessä korvausvaatimusten ja oikaisupyyntöjen tekemiset
- onhan yleensä poliittinen ja yksittäisiin poliittisiin päätöksiin erityisesti vaikuttaminen hyvin keskeinen kansalaisen oikeus: Se on kuitenkin oikeutta faktojen tulkintaan, ei omiin faktoihin. Poliittisessa vaikuttamisessa ei faktojen keräämisen merkityksen
vaikutusta aina voi ennakoida. Huolestuttavampi vaikutus kuitenkin on sillä tiedolla, mikä jätetään keräämättä ja kertomatta: Jos jotain ilmiötä ei näy kartalla siinä naapurimetsäalueella, tarkoittaako se ettei sitä sieltä ole etsitty vai että sitä on etsitty
mutta havaittu ettei sitä ole? Oikeus osallistua esteettömästi yms on korkealla prioriteettilistalla, ja sen vuoksi pitäisi antaa mahdollisuuksia parantaa osallistumisen palveluita erilaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin. Tätä varten pitää myös julkisesti pohtia
miten tieto käytännössä vaikuttaa. Kansalainen yhteiskuntansa toiminnan viimesijaisena ja lopullisena vastuunkantajana tarvitsee tätäkin tietoa päätöstensä pohj
Taru Peltola
13.12.2021
klo 19.32
Hieno kirjoitus! Erityisesti huomio siitä, että kansalaishavainnointia todella tarkasteltaisiin palveluna, on tärkeä. Tämä voisi avata hieman laajemman näkökulman havaintoihin ja niiden keräämisen toteuttamiseen: voisiko vapaaehtoisten itsensä kanssa suunnitella,
miten tiedon kokoamista olisi hyvä toteuttaa ja miten he esimerkiksi haluaisivat itse tietoa käyttää?
Laura Uusitalo
14.12.2021
klo 9.48
Kiitos kommenteista! Lari, pelillistäminen on tapa tehdä havaintojen keräämisestä hauskempaa, ja se varmasti palvelee osaa käyttäjistä. Osalle kuitenkin altruistinen tiedon tuottaminen on tärkeää ja pelillistäminen joko turhaa tai jopa häiritsevää. Miten
näitä palveluita voisi suunnitella niin, että ne palvelisivat mahdollisimman monia hyvin? Timo, olen kanssasi sinänsä samaa mieltä faktoista. Toisaalta asia on aika monisyinen, etenkin jos mennään esim. alkuperäiskansojen asuinalueille. Onko eettisesti ongelmatonta,
että valtaa pitävä osapuoli käyttää alkuperäiskansan edustajien keräämää tietoa, mutta tekee ratkaisut omalta arvopohjaltaan? Tässä (ja kaiken tarpeellisen tiedon saamisessa päätöksenteon käyttöön laajemminkin) lienee arvostavalla, avoimella ja rakentavalla
keskustelulla kikkien osapuolten kesken aivan kriittisen tärkeä merkitys.