Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Haja-asutusalueen kestävä vesihuolto ja arvio toimintaedellytyksistä vuoteen 2030 HaKeVe 2030

+ Näytä tiedot

Hankkeen perustiedot

Vesihuollon järjestämisen lähtökohdat ovat erilaiset yhdyskuntarakenteen eri osissa. Asemakaava-alueet kuuluvat lähtökohtaisesti yhteisen vesihuollon piiriin. Asemakaavan lievealueet ovat yhteisen vesihuollon näkökulmasta haasteellisia, sillä niillä on huomioitava yhdyskuntarakenteen hajautumisen suunnittelukysymys. Varsinaisella haja-asutusalueella, jossa rakentamispaine on vähäinen, osuuskuntapohjaiset yhteiset vesihuoltojärjestelmät ovat toimiva ratkaisu niillä kyläalueilla, joilla asutusrakenne muodostuu riittävän tiiviiksi. Harvaan asutuilla alueilla vesihuolto perustuu pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin.

Valtakunnallisesti väestönkasvu kohdistuu kaupunkiseuduille ja niiden reunoille. Vastaavasti etäällä kaupunkiseuduista sijaitsevat alueet ovat menettäneet väestöään ja näillä alueilla väestön ikääntyminen näkyy voimakkaimmin. Taajaman ulkopuolisen haja-asutusalueen pysyvä asutus on vähentynyt Suomessa vuosina 1980–2011 yhteensä 394 000 asukkaalla (32 prosenttia). Samaan aikaan taajamissa asuvien osuus on kasvanut 1 022 000 asukkaalla (29 prosenttia).

Eriytyvän kehityksen seuraukset tulee ottaa huomioon vesihuoltoinfrastruktuurin laajentamista suunniteltaessa. Etenkin kaupungistuminen ja väestön ikääntyminen tulevat vaikuttamaan merkittävästi vesihuoltolaitosten ja -osuuskuntien liittyjämääriin ja niiden toimintaedellytyksiin. Väestön vähenemisestä koituvat ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi talousveden laadun tai jäteveden käsittelyn heikentymisenä ja siten terveydellisenä riskinä tai vesistökuormituksen kasvuna.

Alueet muuttuvat eri tavoin ja eri syistä, joten tarvitaan erilaisia keinoja muutoksen hallintaan ja sopeutumiseen. Erityisesti tarvitaan keinoja maankäytön ja vesihuollon suunnittelun yhteensovittamiseen.

Hankkeen tavoitteet ja menetelmät

Hankkeen tavoitteena oli tarkastella haja-asutusalueen vesihuollon kehittämistä yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Painopisteenä olivat haja-asutusalueen väestönkehitys ja tulevaisuusnäkymät, joista laadittiin trendianalyysit ja skenaariot. Lisäksi keskityttiin paikkatietomenetelmien ja -aineistojen hyötykäyttöön erityyppisten alueiden vesihuoltoratkaisuiden teknistaloudellisen arvioinnin perusteina sekä kuntien suunnittelukysymyksiin liittyen vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamiseen.

Hankkeen keskeiset tulokset

Yhdyskuntarakenteen ja väestön erilaiset kehityssuunnat asettavat haja-asutusalueen vesihuoltoinfrastruktuurin suunnittelulle ja ylläpidolle erittäin merkittäviä haasteita ja vaativat monilla alueilla toiminnan uudelleen arvioimista:

  • Missä ja miten laajalle ulottuvat ne alueet, joihin vesihuoltoverkostojen laajentaminen tulee suunnata, ja miten nykyisten haja-asutusalueen vesihuoltoverkostojen toiminta voidaan taata jatkossa?
  • Minkälaista tietoa tulevasta haja-asutusalueen kehityksestä on saatavissa ja miten sitä voidaan hyödyntää, kun arvioidaan vesihuoltohankkeiden toteuttamista erityyppisille alueille Suomessa?
  • Minkälaisia suunnittelukysymyksiä ennakoidusta haja-asutusalueen kehityksestä nousee ja miten niitä ratkaistaan kunnissa?

Hankkeessa laaditut valtakunnalliset haja-asutusalueiden trendianalyysit ja skenaariot tulevasta kehityksestä tuovat uutta tietoa kuntien haja-asutusalueiden kehittämiseen. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää arvioitaessa erilaisia mahdollisuuksia ja uhkia, joihin voidaan varautua esimerkiksi vesihuoltopalveluiden laajemmalla ylikunnallisella yhteistyöllä.

Vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen suunnittelukysymyksiä kartoitettiin tarkastelemalla lähemmin kuutta kuntaa, joissa on erilaiset lähtökohdat. Yksi haastavimmista tilanteista huomattiin olevan väestöltään kasvavissa kunnissa, joissa suunnitellaan vesihuoltoa kaavan lievealueilla ja vesihuollon toteuttaminen osuuskuntien toimesta on yleinen käytäntö.

Vesihuoltoverkoston laajentamisen teknistaloudellisessa vertailussa voidaan käyttää apuna hankkeessa kehitetyn laskentamallin periaatetta. Yhteinen vesihuolto alkaa olla kiinteistökohtaista edullisempaa, kun verkostoon liitettyjen rakennusten tiheys on 20-30 rakennusta neliökilometrillä. Tämä tarkoittaa, että verkostoon liitettävät rakennukset eivät saisi sijaita yli 200 metrin päässä toisistaan. Vaikeasti kaivettavilla kallioisilla alueilla vastaava rakennustiheys on 40-60 rakennusta neliökilometrillä, jolloin rakennusten välinen etäisyys tulisi olla vähintään 100 metriä.

Toki on otettava huomioon taloudellisten arvojen ohella muitakin tekijöitä vertailtaessa kiinteistökohtaista vesihuoltoratkaisua vesihuoltolaitoksen verkostoon liittymiseen. Kiinteistökohtainen ratkaisu perustuu laadultaan hyvään ja antoisuudeltaan riittävään pohjavesivarojen saatavuuteen sekä jätevesien asianmukaiseen käsittelyyn tontilla. 

Erityisesti rakennustiheyden kasvaessa pohjaveden käyttöön liittyvät riskit kasvavat eikä käsiteltyä jätevettä voida välttämättä järkevästi johtaa pois tontilta, joten kiinteistökohtaiseen ratkaisuun ei voida välttämättä päätyä vaikka se olisi teknistaloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

Tärkeintä haja-asutusalueen vesihuoltoinfrastruktuurin suunnittelussa on päästä eroon sektorikohtaisesta ajattelusta. Vesihuoltoa ja maankäyttöä tulisi kehittää samoilla tavoitteilla. Tavoitetilassa vesihuollon hankkeet voidaan ajoittaa tarkoituksenmukaisesti sinne, missä tarve konkretisoituu ja vesihuollon toimintaedellytykset pystytään oletettavasti turvaamaan tulevaisuudessakin.

Hankkeen toteuttajat ja työnjako

Päätyö hankkeessa toteutettiin SYKEssä. Hankkeen koealueiksi valittujen kuntien maankäytön ja vesihuollon yhteensovittamisen tilanteesta keskusteltiin kuntien maankäytöstä sekä ympäristö- ja terveydensuojelusta vastaavien viranomaisten sekä vesihuoltolaitosten ja ELY-keskusten edustajien kanssa. Hankkeen ohjausryhmään kuului ELY-keskusten, ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä SYKEn edustajia.


Loppuraportti

Haja-asutusalueen yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030

Lisätietoja:

Tutkija
Ville Helminen
Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija
Sanna Vienonen
Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 10.5.2013 klo 15.43, päivitetty 11.4.2014 klo 14.10