Entiselle turvetuotantoalueelle rakennettu kosteikko Pudasjärven Pikku Saarisuolla. © Anna Laine-Petäjäkangas
Turvetuotannon päätyessä maanomistajien on päätettävä, mitä jäljelle jääneille suonpohjille tehdään. SysteemiHiili-hankkeessa tarkasteltiin, millaista tutkimustietoa turvetuotantoalueiden eri jatkokäyttövaihtoehtojen kokonaisvaikutuksista on olemassa.
Tutkijat kävivät kokooma-artikkelia varten läpi 356 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Tarkastelun kohteena oli turvetuotantoalueiden jatkokäyttömuotojen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, ilmastoon sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin.
Tutkimus on keskittynyt Pohjois- ja Keski-Eurooppaan sekä Kanadaan, sillä ne ovat alueita, joissa turvetuotantoa on mittavissa määrin harjoitettu.
Yhteenvedon perusteella aktiiviset ennallistamistoimet, kuten hydrologiset järjestelyt ja kasvien siirtoistutukset, nopeuttavat alueen kasvittumista ja vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa turvetuotantoalueelle ei tehdä mitään. Ennallistaminen palauttaa suolajien elinympäristöjä, joskin siitä hyötyvät enimmäkseen yleiset lajit. Myös kosteikoksi muuttaminen on ympäristövaikutusten kannalta hyvä ratkaisu. Turvetuotantoalueet ovat ominaisuuksiltaan mosaiikkimaisia – toiset kohdat ovat kuivempia kuin toiset. Siten yksi käyttömuoto ei välttämättä sovellu koko alalle.
Maanomistajat tarvitsevat tietoa
Turvetuotannosta poistuneen maa-alan jatkokäytölle on useita eri vaihtoehtoja. Suomessa suosituimmat jatkokäyttömuodot ovat olleet metsitys, maatalouskäyttö ja kosteikoksi rakentaminen. Monet maanomistajat ovat kiinnostuneita myös tuuli- ja aurinkovoiman rakentamisesta omistamilleen suonpohjille.
”Turvetuotantoalueiden jatkokäyttö on ajankohtainen aihe erityisesti Suomessa, sillä viime vuosikymmeninä turvetta on nostettu täällä kaikista maista ylivoimaisesti eniten. Tiedolle on kova tarve, ja siksi on ajankohtaista selvittää, millaiset vaikutukset jatkokäyttövaihtoehdoilla on”, sanoo tutkija Mari Annala Suomen ympäristökeskuksesta.
Maanomistajat tarvitsevat tietoa eri jatkokäyttömuotojen toteuttamiskelpoisuudesta ja vaikutuksista. Jatkokäyttömuodon valintaan vaikuttavat muun muassa maanomistajan tavoitteet sekä alueen ominaisuudet, kuten jäännösturpeen määrä ja vesistöjen läheisyys. Jatkokäyttömuotojen vaikutuksia olisi tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.
Ennallistaminen ja ennallistumaan jättäminen tutkituimpia
Kokooma-artikkelin perusteella tutkimukset ovat painottuneet kasvihuonekaasutaseiden ja suonpohjien kasvittumisen tarkasteluun. Jatkokäyttömuodoista tutkituimpia olivat ennallistaminen ja ennallistumaan jättäminen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa suonpohjalle ei tehdä aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä, vaan alueen annetaan kasvittua luontaisesti. Muista käyttömuodoista tutkituimpia olivat metsitys ja ruokohelpin viljely. Sen sijaan uudemmista jatkokäyttömuodoista kuten suonpohjien valjastamisesta tuuli- ja aurinkovoimala-alueiksi ei ole toistaiseksi julkaistu tutkimuksia.
Tarvittaisiinkin lisää tutkimusta, jotta turvetuotantoalueiden jatkokäyttövaihtoehtojen vaikutuksia voitaisiin arvioida kattavasti.
”Maanomistajia ja päättäjiä auttaisi saada tietoa eri jatkokäyttömuotojen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon, vesistöihin, ihmisten hyvinvointiin ja talouteen. Myös pitkäaikaistutkimuksista on vielä toistaiseksi tehty vähän”, tähdentää artikkelin pääkirjoittaja, erikoistutkija Aleksi Räsänen Luonnonvarakeskuksesta. Tietoa puuttuu erityisesti vesistö- ja sosioekonomisista vaikutuksista. Sidosryhmien kuten maanomistajien ja paikallisten asukkaiden näkemyksiä jatkokäyttömuodoista on selvitetty vain muutamassa tutkimuksessa.
Kokooma-artikkeli on julkaistu Science of the Total Environment -sarjassa. Kirjoittamiseen osallistui 11 tutkijaa Luonnonvarakeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Geologian tutkimuslaitoksesta ja Itä-Suomen yliopistosta. Se toteutettiin osana Suomen ympäristökeskuksen vetämää Ilmastotoimenpiteiden kokonaisvaltainen arviointi valuma-alueilla - Systeemianalyysillä kohti hiilineutraalia maankäyttöä -hanketta (SysteemiHiili). Hanke on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriö, Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelman kautta.
Linkkejä
Artikkeli: After-use of peat extraction sites – A systematic review of biodiversity, climate, hydrological and social impacts (Science of the Total Environment 2023)
Hankesivu: Ilmastotoimenpiteiden kokonaisvaltainen arviointi valuma-alueilla - Systeemianalyysillä kohti hiilineutraalia maankäyttöä -hanketta (SysteemiHiili)
Lisätietoja
- Erikoistutkija Aleksi Räsänen, Luonnonvarakeskus, puh. +029 532 2644, etunimi.sukunimi@luke.fi
- Tutkija Mari Annala, Suomen ympäristökeskus, puh 0295 251 797, etunimi.sukunimi@syke.fi