Kuiviketurpeelle on vaihtoehtoja – tutkimus vertaili eri materiaalien sopivuutta eläintiloille

Uutinen 8.2.2022 klo 10.04

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus 

Ruokohelpipellettejä © Katariina Manni

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus SYKE selvittivät turvetta korvaavia kuivikevaihtoehtoja eläintiloille. Käyttöominaisuuksien ja kustannusvertailun lisäksi tutkittiin turvetta korvaavien materiaalien ilmastovaikutuksia.

Turve on Suomessa paljon käytetty kuivikemateriaali, mikä johtuu erityisesti sen hyvistä kuivikeominaisuuksista, saatavuudesta, hinnasta ja jälkikäyttöominaisuuksista. Turvetta korvaavien materiaalien tarve lisääntyy kuitenkin koko ajan, sillä ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää turpeen käytön vähentämistä.

Turveke-hankkeessa vertailtiin turvetta korvaavia materiaaleja laboratorio-olosuhteissa sekä käytännön olosuhteissa hevosilla, naudoilla ja broilereilla, joilla turvekuiviketta käytetään määrällisesti eniten. ”Materiaaleja verrattiin kaikissa tilanteissa turpeeseen. Lisäksi vertailtiin tuotanto-olosuhteissa syntyneiden kuivikelantojen vaikutuksia kasvien typenkäyttöön sekä arvioitiin vaihtoehtoisten kuivikemateriaalien käyttökustannuksia ja ilmastovaikutuksia”, Turveke-hankkeen projektipäällikkö Katariina Manni Lukesta sanoo.

Rahkasammal ja ruokohelpi turpeen veroisia kuivikkeita

Broilereilla tehdyssä kuivikemateriaalien vertailussa rahkasammal oli ominaisuuksiltaan turpeen veroinen kuivike. Ruokohelpi- ja järviruokosilppu eivät soveltuneet ainakaan ainoiksi kuivikkeiksi lintujen heikentyneen jalkaterveyden ja likaisuuden vuoksi. Hevosilla kutterista valmistetun murukuivikkeen ja ruokohelpipellettien kuivikeominaisuudet olivat hyvät. Tekstiilijätteestä tehtyjen brikettien käytettävyys oli muita materiaaleja huonompi. Ruokohelpisilppu osoittautui varteenotettavaksi kuivikemateriaaliksi lihanaudoilla.

Broilereiden kuivikelannalla oli hyvä typpilannoitusvaikutus riippumatta käytetystä kuivikemateriaalista. Nautojen ruokohelpisilppu-kuivikelannan lannoitusvaikutus ei juuri eronnut turvelannasta. Hevosten kuivikkeena käytetyllä tekstiilibriketillä oli huono kasvuvaikutus, eikä se siten sovellu kuivikelannan mukana peltoon levitettäväksi. Ruokohelpipelletti ja puupohjainen murukuivike sitoivat omaan hajoamiseensa typpeä, mikä on otettava huomioon typpilannoituksen suunnittelussa.

Nykyisillä hinnoilla yksikään vertailluista kuivikkeista ei ollut turpeen hintaan nähden kilpailukykyinen. ”Kuivikemateriaalien käyttökustannusten arviointiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia, sillä uusien materiaalien markkinat ovat vasta kehittymässä ja kuiviketurpeen hintaan on odotettavissa muutoksia”, Manni toteaa.

Tuotantotapa vaikuttaa turvetta korvaavien materiaalien hiilijalanjälkeen

SYKEn selvityksen mukaan lähes kaikkien tutkittujen materiaalien hiilijalanjälki oli turvetta pienempi, mutta suurta vaihtelua esiintyi materiaalien tuotantotavasta riippuen. Ilmaston kannalta parhaaksi kuivikkeeksi osoittautui järviruokosilppu. ”Myös tekstiilibriketin ja kivennäismaalla viljellyn ruokohelven hiilijalanjäljet osoittautuivat selvästi turvetta pienemmiksi. Rahkasammaleen hiilijalanjälki oli suunnilleen turpeen tasolla, mutta vaihtelua esiintyi korjuualueesta, -syvyydestä ja -tiheydestä riippuen”, erikoistutkija Suvi Lehtoranta SYKEstä sanoo.

Hiilijalanjäljestä suurin osa syntyi maankäytöstä aiheutuvista päästöistä kaikilla muilla kuivikkeilla paitsi kierrätyspuuvillasta valmistetulla tekstiilibriketillä. Kuivikemateriaalien prosessointi ja kuljettaminen osoittautuivat ilmastovaikutuksiltaan kokonaisuudessa vähäisiksi. ”Erityisesti alihyödynnettyjen kierrätysmateriaalien ja erilaisten sivutuotteiden jalostaminen kuivikekäyttöön voisi olla ilmastovaikutusten kannalta kannattavaa. Jalostamisella voidaan myös parantaa materiaalien soveltuvuutta kuivikkeeksi.” kertoo Lehtoranta SYKEstä.

Arvioita hiilijalanjäljistä voidaan pitää suuntaa antavina ja niitä tulee täsmentää jatkotutkimuksissa. Hiilijalanjäljen lisäksi myös muut ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, tulee jatkossa sisällyttää arviointiin.

Lisätutkimusta kuivikevaihtoehdoista tarvitaan

Kuivikehuolto on eläinterveyden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta keskeinen tekijä. Tutkimusta uudentyyppisillä kuivikemateriaaleilla sekä niiden seoksilla tarvitaan lisää, jotta löydetään toimivia ja kustannuksiltaan edullisia vaihtoehtoja kuiviketurpeelle. Lisäksi pitää löytää keinoja, joilla voidaan lisätä jo olemassa olevien, potentiaalisten kuivikemateriaalien tuotantoa ja käyttöä. Jatkotutkimuksilla tulee myös varmistaa, että kuiviketurpeen korvaaminen uusilla materiaaleilla tapahtuu kokonaisympäristövaikutusten kannalta kestävällä tavalla.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta rahoitetussa Turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit (Turveke) -hankkeessa verrattiin uusia, turpeelle vaihtoehtoisia kuivikemateriaaleja laboratoriomittakaavassa ja tuotanto-olosuhteissa broilereilla, hevosilla ja lihanaudoilla.

Raportit

Lisää aiheesta

Lisätietoja

  • Katariina Manni, projektipäällikkö, katariina.manni@luke.fi, p. 0295 322 204 (Kuivikemateriaalien vertailu laboratoriomittakaavassa ja käytännön olosuhteissa)
  • Markku Saastamoinen, markku.saastamoinen@luke.fi, p. 0295 326 509 (Kuivikemateriaalien vertailu laboratoriomittakaavassa ja käytännön olosuhteissa)
  • Tapio Salo, tapio.salo@luke.fi, p. 0295 326 516 (Kuivikemateriaalien typpilannoitusvaikutus)
  • Ari-Matti Seppänen, ari-matti.seppanen@luke.fi, p. 0295 322 159 (Kuivikemateriaalien käyttökustannukset)
  • Suvi Lehtoranta, erikoistutkija suvi.lehtoranta@syke.fi, p. 0295 251 362 (Kuivikemateriaalien ilmastovaikutukset)

Kohderyhmä: