Etusivu
>
Ajankohtaista
>
Levätilannekatsaukset
>
Vuosittaiset sinileväyhteenvedot
>
Valtakunnallinen leväyhteenveto 13.9.2013: Sinileväkesä oli keskimääräistä parempi sekä merellä että sisävesillä

Valtakunnallinen leväyhteenveto 13.9.2013: Sinileväkesä oli keskimääräistä parempi sekä merellä että sisävesillä

Tiedote 13.9.2013 klo 12.00

Merialueilla sinilevää havaittiin keskimääräistä vähemmän heinäkuussa ja vasta elokuussa sinilevähavaintojen määrä lisääntyi ajankohtaan nähden tavanomaiseksi. Havaintoja tuli kesän 2013 aikana Saaristomereltä, itäiseltä Suomenlahdelta, Itämeren pääaltaan pohjoisosasta ja Selkämeren eteläosasta. Myös järvillä sinilevätilanne oli keskimääräistä parempi tänä vuonna. Järvillä vältyttiin pitkäkestoisilta sinileväkukinnoilta vaihtelevien sääolojen seurauksena. Järvillä havaittiin runsaimmin sinilevää elo-syyskuussa.

Merialueet

Suomen merialueilla sinileväkukinnat ovat yleensä runsaimmillaan heinä-elokuun vaihteessa, mutta vuonna 2013 sinileväkukintoja havaittiin selvästi keskimääräistä vähemmän heinäkuussa, ja vasta elokuussa sinilevähavaintojen määrä lisääntyi ajankohtaan nähden tavanomaiseksi. Eniten sinilevähavaintoja Suomen merialueilla tehtiin vasta kuluvalla viikolla.

Suomen avomerialueilla ei havaittu voimakkaita ja laajoja sinilevien pintalauttoja. Havaintoja sinileväkukinnoista tuli kesän 2013 aikana Saaristomereltä, itäiseltä Suomenlahdelta, Itämeren pääaltaan pohjoisosasta ja Selkämeren eteläosasta. Syyskuun sinilevähavainnot ovat etenkin Suomenlahdelta ja pääaltaan pohjoisosasta.

Myrkytön Aphanizomenon-sinilevä oli valtalajina Suomenlahden seurantanäytteissä heinäkuusta lähtien. Myrkyllistä Nodularia-sinilevää esiintyi näytteissä vain vähän.

SYKEn kesäkuun alkupuolella julkaiseman sinileväennusteen voidaan arvioida kokonaisuutena toteutuneen hyvin. Ennusteen mukaan sinileväkukintojen riski Suomen merialueilla oli pääosin vähäinen, ja Suomenlahden suulla kohtalainen.

Sinileväkukintojen esiintymisriskiä kuvaava ennuste tehtiin SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen ekosysteemimalleilla, jotka perustuvat viime talven ravinnepitoisuuksiin ja niiden muutoksiin kuluneen kevään aikana, sekä keskimääräisiin virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin tai pitkän aikavälin sääennusteeseen. Myös mallien epävarmuustekijät ja kokemukset aikaisempien vuosien arvioinneista ja havainnoista otettiin huomioon ennustetta laadittaessa.

Järvien tilanne

Kesän 2013 sinilevätilanne järvillä oli keskimääräistä parempi, koska heinäkuussa sinileviä havaittiin selvästi normaalia vähemmän. Pääosalla havaintojärviä vältyttiin voimakkailta pitkäkestoisilta sinilevien pintakukinnoilta. Runsaimmin sinilevää havaittiin järvillä elokuussa ja syyskuussa. Alkusyksystä pintakukintoja on esiintynyt hieman runsaammin kuin ajankohdalle on tyypillistä.

Sinilevien pintakukintojen esiintyminen järvillä vaihteli kesän aikana pitkälti sääolojen mukaan.

Kesäkuussa sinilevän määrä oli järvissä ajankohdalle tyypillinen juhannukseen asti. Lämmin loppukevät ja alkukesä kuitenkin aikaistivat sinilevien runsastumista. Jo kesäkuun lopun hellejakson yhteydessä sinilevien pintakukintoja havaittiin järvillä selvästi keskimääräistä enemmän.

Heinäkuun alussa Suomen yli kulkeneet ukkosrintamat ja tuulinen sää hajottivat levälautat takaisin vesimassaan. Heinäkuun epävakaisen sään seurauksena sinilevät pysyivät vesipatsaaseen sekoittuneena, ja kukinnoilta pääasiassa vältyttiin.

Sinilevätilanne pysyi keskimääräistä parempana aina elokuun puoliväliin asti. Tuolloin alkanut lämpimämpi ja tyynempi sääjakso mahdollisti sinilevien ilmaantumisen pintaveteen. Levien kasvua elokuussa suosivat myös lyhytkestoiset voimakkaat tuulet, ja järviveden asteittainen viileneminen, mikä toi lisäravinteita levien käyttöön.

Sinilevien esiintymisen painopiste järvissä on ollut Etelä- ja Keski-Suomessa, missä myös ihmisten vaikutus vesistöihin on suuri. Runsaita, yli neljä viikkoa kestäneitä kukintoja, havaittiin vain muutamissa seurantajärvissä.

Sinilevälajit olivat tavanomaisia järvissä kukintoja muodostavia lajeja suvuista Dolichospermum (Anabaena), Microcystis, Woronichinia ja Aphanizomenon. Näiden sukujen lajit voivat tuottaa haitallisia myrkkyjä järvissä. Ympäristöhallinto analysoi 203 sisävesien levänäytettä kesällä 2013. Näistä 95 prosentissa kukinnan pääasiallisena aiheuttajana olivat sinilevät.

Valtakunnalliseen merialueiden ja sisävesien leväseurantaan kuului 320 pysyvää havaintopaikkaa eri puolella Suomea. Järvien seurantapaikat on valittu edustamaan rehevyydeltään, kooltaan ja veden laadultaan erilaisia kohteita. Seurannassa on edustava otos Suomen järvistä ja se antaa yleiskuvan levätilanteesta erityyppisissä järvissä.

Järviwikiin tuli 450 havaintoa kansalaisilta

Leväseurannan toteuttivat yhteistyössä SYKE, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kunnalliset ympäristö- ja terveysviranomaiset. Mukana on ollut myös yksityisiä havainnoitsijoita. Merialueilla seurantaa on tehty myös SYKEn merikeskuksen tutkimusaluksilla, kauppalaivoihin asennetuilla Alg@linen automaattisilla mittauslaitteilla, älypoijuilla, rajavartioston lennoilla sekä satelliittikuvista.

Virallisen seurannan lisäksi myös kansalaiset raportoivat levätilanteesta. Kesän aikana Järviwikiin tallennettiin lähes 450 levätilannehavaintoa 165 havaintopaikalta, jotka eivät kuuluneet viralliseen seurantaan. Levävahti-älypuhelinsovelluksen kautta havaintoja saatiin etenkin Saaristomereltä, mutta myös muilta rannikkoalueilta, yhteensä noin 150 kappaletta.

Suomen ympäristökeskuksen sisävesi- ja meriasiantuntijat vastasivat noin sataan kansalaisilta ja tiedotusvälineiltä tulleisiin sinileviä ja sinilevätilannetta koskeneisiin kysymyksiin. Kansalaisten kysymykset koskivat lähinnä oman mökkijärven levätilannetta ja sen mahdollisia vaikutuksia vesistön virkistyskäyttöön.

Sisävesiennusteet

Kesällä 2013 SYKE jatkoi reaaliaikaisten leväennusteiden laskemista 34 järvelle. Mukana olivat muun muassa maakuntajärvet. Ennustetut leväkukintariskit perustuivat malleilla laskettuihin ravinnepitoisuuksiin.

Kesän 2013 leväbarometri