Sinilevät alkoivat runsastua tänä kesänä aikaisin, mutta loppukesästä pintakukintatilanne oli keskimääräistä rauhallisempi. Suomen lounaisilla avomerialueilla sinileviä oli runsaasti veteen sekoittuneena pitkin kesää, mutta pitkäkestoisia pintalauttoja ei tuulisuuden takia päässyt muodostumaan. Pääosa merialueen sinilevähavainnoista tehtiin Saaristomeren ja Suomenlahden rannikoilta. Järvillä sinilevää oli runsaasti yksittäisillä viikoilla, mutta elokuun alkupuolella levähavaintoja on tehty poikkeuksellisen vähän.
Kooste kesän 2016 aikana satelliittikuvista havaituista Itämeren leväesiintymisistä heinä-elokuun osalta. Pilvettöminä päivinä tehdyt havainnot luokitellaan alueisiin, joissa oli voimakkaita pintalevälauttoja vähintään yhtenä päivänä kesän 2016 aikana (punainen), laimeampia pintaleväesiintymiä (keltainen) ja joissa ei ollut levää (sininen). Satelliittikuvien perusteella ei voi päätellä mikä levälaji aiheuttaa pintaleväesiintymän. Kuva: SYKE
Suomen merialueiden sinilevähavainnot painottuivat Saaristomeren ja Suomenlahden rannikoille – tuulinen sää vähensi sinilevälauttojen muodostumista avomerellä
Sinilevät runsastuivat merialueilla aikaisin muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna. Jo kesäkuun lopulla havaittiin Suomen eteläisillä merialueilla laajoilla alueilla sinilevää veteen sekoittuneena. Myös rannikkoalueilla havaittiin tällöin sinilevää, paikoin jopa erittäin runsaasti. Tuulet kuitenkin pitivät huolen siitä, ettei laajoja, pitkäkestoisia sinilevien pintalauttoja päässyt muodostumaan Suomen avomerialueilla, vaikka veteen sekoittuneena sinileviä oli kohtalaisen runsaasti pitkin kesää.
"Pääosa kuluneen kesän sinilevähavainnoista tehtiin Saaristomeren ja Suomenlahden rannikoilta. Paikallisia sinileväkukintoja esiintyi aika ajoin myös muilla rannikkoalueillamme. Avomerellä lyhytaikaisia sinilevien pintakukintoja havaittiin pääasiassa vasta heinäkuun lopulla läntisellä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomerellä sekä eteläisellä Selkämerellä", tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Valtalaji avomeren sinileväkukinnoissa oli maksamyrkkyä tuottava Nodularia spumigena. Perämeren ja Selkämeren pohjoisosan ulappa-alueilla ei havaittu sinilevälauttoja, mikä on näille merialueille tavanomaista. Panssarisiimalevien aiheuttamia kukintoja ei tänä kesänä havaittu.
Sinileväkukintatilanne jäi paremmaksi kuin SYKEn kesäkuun alussa julkaisemassa sinileväkukintojen riskiennusteessa arvioitiin, johtuen siitä, että normaalia tuulisempi sää piti sinilevät avomerialueilla pääosin veteen sekoittuneena. Alueellisesti kukinnat painottuivat riskiennusteen mukaisesti.
Ravinne- ja sääolojen suosiessa sinileväkukinnat kuten muutkin leväkukinnat ovat mahdollisia vielä syksylläkin.
Sinilevät pysyivät järvillä kurissa paria viikkoa lukuun ottamatta
"Sinilevätilanne oli tänä kesänä järvillä pääasiassa keskimääräistä parempi lukuun ottamatta yksittäisiä viikkoja kesäkuun ja heinäkuun lopussa. Elokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana sinilevää havaittiin poikkeuksellisen vähän. Myös sen jälkeen levätilanne on säilynyt keskimääräistä parempana. Elokuun viimeisellä viikolla sinilevää havaittiin 31 havaintopaikalla, joista yhdessä oli erittäin runsas ja viidessä runsas pintakukinta", erikoistutkija Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Elokuun alkupuolen levätilanne oli poikkeuksellisen rauhallinen, eikä vuonna 1998 alkaneessa leväseurannassa ole ollut koskaan aiemmin elokuun puolivälissä yhtä vähän sinilevähavaintoja sisävesiltä. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan juuri elokuussa, mutta tänä vuonna epävakainen sää esti sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Pilvisyys, viileät vedet ja tuulen vettä sekoittava vaikutus ehkäisevät sinilevien kasvua ja pintalauttojen muodostumista.
Runsaita tai erittäin runsaita sinileväkukintoja havaittiin kesän aikana kolmellakymmenellä, pääasiassa rehevällä seurantajärvellä. Seurannan piirissä oli kaikkiaan 243 valtakunnallista havaintojärveä. Tyypillisesti sinilevien massaesiintymien kesto oli kuitenkin lyhyt, ja kukinta voitiin havaita järvellä vain yhdellä seurantaviikolla. Kaksi viikkoa tai kauemmin yhtäjaksoisesti kestäneitä runsaita tai erittäin runsaita sinileväkukintoja esiintyi vain kymmenellä seurantajärvellä.
Heinäkuussa järvillä havaittiin keskimääräistä enemmän harmittomia kuusen suopursun ruostesienen itiöiden muodostamia pintaesiintymiä.
Kansalaishavaintoja ennätysmäärä
Kansalaiset voivat osallistua sinilevähavainnointiin Järvi-meriwikin avulla. Se on Suomen vesien oma verkkopalvelu, johon kuka tahansa voi perustaa itselleen havaintopaikan ja ryhtyä seuraamaan muun muassa sinilevätilannetta, pintaveden lämpötilaa ja näkösyvyyttä. Havaintojen tallentaminen Järvi-meriwikiin sujuu helposti älypuhelimille kehitetyllä Havaintolähetti-verkkosovelluksella.
Kansalaiset ja muut virallisen leväseurannan ulkopuoliset tahot tallensivat kesän aikana Järvi-meriwikiin yhteensä noin 1 000 levätilannehavaintoa. Se on reilusti enemmän kuin aiempina vuosina. Kansalaisilta tulleissa havainnoissa hieman alle 600:ssa oli havaittu sinilevää, kun taas runsaat 400 oli havaintoja levättömyydestä. Kesän vilkkain kansalaishavaintoaika oli juhannusviikko, jolloin Järvi-meriwikiin tallennettiin peräti 150 havaintoa levätilanteesta.
Asiantuntijat saivat 89 leväpuhelua, joista 29 koski Itämerta ja loput sisävesiä. Tyypillisesti kansalaisia huolestuttivat oman lähi- tai mökkivesistön mahdollinen leväkukinta sekä sen vaikutukset virkistyskäyttöön ja terveysriskit. Tiedotusvälineitä kiinnostivat valtakunnallinen sinilevätilanne, sinilevien mahdolliset terveyshaitat sekä niiden esiintymistä ja vaihtelua selittävät tekijät. Myös SYKEn tarjoamat verkkopalvelut sinilevätilanteen kartoittamisessa olivat median kiinnostuksen kohteena.
Sinilevien esiintymistä seurataan kesäisin viikoittain
Suomen ympäristökeskus on julkaissut kesä-elokuussa viikoittain katsauksen sinilevätilanteesta Suomen merialueilla ja järvissä. Sinilevien havainnointia jatketaan syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen tiedotus päättyy.
Valtakunnallinen leväseuranta aloitettiin kesällä 1998. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY), kunnallisten ympäristöviranomaisten Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja Suomen ympäristökeskuksen kesken. Leväseurantaan kuuluu noin 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata. Itämeren levätilanteesta saadaan tietoa myös SYKEn tutkimusaluksilta, satelliittikuvista, Itämerta risteileviltä aluksilta (Alg@line) sekä Rajavartiolaitoksen lennoilta.
Kesän 2016 leväbarometri sisävesien osalta
Karttakuva median käyttöön:
Lisää aiheesta:
Leväennuste
Valtakunnallinen levätiedotus
Lisätietoja:
Merialueet
Tutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 353, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sisävedet
Erikoistutkija Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0295 251 241, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi