Monimuotoisuus- ja ilmastohyötyjä kannattaa tavoitella yhdessä Suomen metsissä

Tiedote 16.3.2021 klo 10.00
Vanhassa metsässä sammaloituneita runkoja.
© Kuva: Ninni Mikkonen, SYKE.

Tutkijaryhmä on koonnut laajasti tietoa ja yhdistänyt erilaisia menetelmiä uudella tavalla, jolla voidaan tunnistaa monimuotoisuuden turvaamisen ja hiilineutraalisuustavoitteen kannalta tärkeät metsäalueet. Laajaan tietopohjaan ja alueelliseen optimointiin perustuvaa menetelmää voidaan tulevaisuudessa käyttää päätöksenteon tukena, kun maankäyttöä ja suojelualueita suunnitellaan. Tutkijaryhmän mukaan olisi tärkeää suunnata metsänomistajille taloudellisia kannustimia, jotka palkitsisivat metsien monimuotoisuuden suojelusta ja kasvihuonekaasuja sitovien metsänkasvatusmenetelmien käytöstä. Oikeamuotoiset kannustimet ovat avainasemassa, kun tavoitellaan kestävää luonnonvarojen käyttöä ja hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Luonnon ja ilmaston kannalta arvokkaat metsäalueet voidaan tunnistaa seurantatietoja, maastotutkimusta, kaukokartoitusta, mallinnusta ja ennusteita yhdistämällä

Ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttäminen ovat suuri haaste ihmiskunnalle. Kasvihuonekaasujen vähentäminen ja hiilen sidonta kansallisella tasolla tukevat yhteistä maailmanlaajuista ilmastotavoitetta. Luontokadon eli lajien ja niiden elinympäristöjen vähenemisen pysäyttäminen vaatii sen sijaan paikallisia tekoja. Suomen luontokato ratkaistaan Suomessa.

Suomen uhanalaisista lajeista 31 prosenttia elää metsissä. Erityisesti vanhojen metsien lajisto on uhanalaistunut. Metsät ovat myös merkittävä hiilinielu ja hiilivarasto. Siten metsillä on keskeinen rooli maapallon ilmastonmuutoksen hillinnässä hiilitasapainon ylläpitäjinä. Metsien hyödyntäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa vaatii sekä metsien hiilinielujen kasvattamista että niiden nykyisten hiilivarastojen säilyttämistä.

Ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät metsät voidaan tunnistaa kartoitustiedon, mallinnuksen ja optimointianalyysien perusteella. Tutkimushankkeessa IBC-Carbon kehitetty lähestymistapa tuottaa monipuolisia arvioita kasvihuonekaasujen ja luonnon monimuotoisuuden alueellisesta vaihtelusta. Hankkeessa on hyödynnetty tietoa siitä, mitkä ovat eri lajien kannalta elintärkeät elinympäristön ja metsämaiseman piirteet ja miten eri metsänkäsittelymenetelmät niihin vaikuttavat.

”Käytännössä, jos meillä on riittävästi tietoa kasvihuonekaasujen lähteistä ja nieluista sekä luonnon monimuotoisuutta kuvaavista indikaattorilajeista tai monimuotoisuuden kannalta tärkeistä rakennepiirteistä, kuten lahopuusta metsissä, voimme hyödyntää kaikkia näitä tietoja samanaikaisesti maankäytön suunnittelussa”, kertoo tutkimusprofessori Martin Forsius Suomen ympäristökeskus SYKEstä. Forsius on johtanut Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon-tutkimushanketta vuodesta 2018.

Kokemäenjoen valuma-alue testiympäristönä

”Kootun tiedon ja alueellisen optimoinnin avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa kohteet, jotka maksimoivat sekä monimuotoisuus- että ilmastohyödyt, ja kohdentaa suojelutoimet kustannustehokkaasti”, Forsius täsmentää.

Menetelmää on kehitetty ja testattu Kokemäenjoen valuma-alueella. Alueelta on tunnistettu luonnon monimuotoisuuden sekä hiilen sidonnan ja varastoinnin kannalta arvokkaimmat kivennäismaapohjaiset metsäalueet. Valuma-alue on pinta-alaltaan noin 27 000 km2, josta 68 prosenttia on metsää. Alue valikoitui menetelmän kehittämisen pilotiksi myös siksi, että siellä sijaitsevat huippuluokan tutkimusasemat Lammilla ja Hyytiälässä sekä Evon tutkimus- ja opetusmetsä, joten mallinnusta varten oli olemassa pitkäaikaista ympäristön seuranta-aineistoa. Tavoitteena on jatkossa laajentaa analyysi koko Suomen kattavaksi.

Menetelmän kehityksen yhteydessä havaittiin myös, että analyyseissä käytettyjen tietojen perusteella Kokemäenjoen valuma-alueella on mahdollista saavuttaa hiilineutraaliustavoite vuoteen 2030 mennessä, jos kasvihuonekaasujen päästölähteet saadaan kuriin ja metsähakkuiden määrä pysyy maltillisena.

Perinteistä maastotutkimusta tarvitaan edelleen kaukokartoituksen ja muiden menetelmien rinnalla. Haapa on metsäluonnon avainlajeja. Vanhat haavat ovat erityisen merkittäviä eliöstön monimuotoisuuden turvaajia. Tutkijoita Evon metsäaukealla kesällä 2018. © Kuva: IBC-Carbon-hanke.

Houkuttelevia ohjauskeinoja luonnon, ilmaston ja metsänomistajien kannalta

Kun metsäluonnon monimuotoisuutta turvaava ja ihmisen hiilidioksidipäästöjä sitova alue on tunnistettu, mitä tulisi tehdä?

”Metsien talouskäyttöä voitaisiin ohjata monimuotoisuuden ja ilmaston paremmin huomioon ottavaan suuntaan oikeanlaisilla taloudellisilla kannustimilla. Niin, että se on taloudellisesti järkevää niin metsäomistajien kuin yhteiskunnankin kannalta”, sanoo professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Metsänomistajien kannustimia osallistua arvokkaiden alueiden vapaaehtoiseen suojeluun voidaan vahvistaa. IBC-Carbon-hankkeessa tutkittiin erityisesti monimuotoisuuskohteiden METSO-korvausjärjestelmän laajentamista ”hiilipreemiolla”, eli hiilensidontakorvauksella. Suojelurahoituksen kasvattaminen ilmastoperustein lisäisi tarjottujen kohteiden määrää ja laatua. Arvokkaaksi tunnistetun alueen omistajaa voidaan kannustaa vapaaehtoiseen suojeluun tai hänen kanssaan voidaan neuvotella suojelukorvauksesta. Laskelmat ohjauskeinosta ovat lupaavia: monimuotoisuuden voimistaminen ja ilmastotyö tukevat toisiaan.

”Monimuotoisuuden suojeluun kohdistettavia varoja voitaisiin kasvattaa rahoittamalla METSOon liitettävä hiilensidontakorvaus ilmastotoimiin kohdennetuista valtion varoista”, Ollikainen sanoo. ”EU:n tavoitteena on saada 30 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden maa-alasta suojeltua ja tätä myös nykyinen hallituksemme tukee”, Ollikainen jatkaa.

Havainnekuva metsien monimuotoisuuden ja hiilen yhteispriorisoinnista Kokemäenjoen valuma-alueen tutkimusalueella. Tiedot perustuvat Forsius & ym. tutkimusartikkeliin 2021. © Kuva: Forsius et al. 2021.

Tutkimusjulkaisut: 

Martin Forsius ym. (2021): Developing a spatially explicit modelling and evaluation framework for integrated carbon sequestration and biodiversity conservation: Application in southern Finland. Science of The Total Environment, 775, 145847. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2021.145847. 

Kangas and Ollikainen (2021): A PES scheme promoting forest biodiversity and carbon sequestration. Käsikirjoitus vertaisarvioitavana.

Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, lajien uhanalaisuusarviointi: http://hdl.handle.net/10138/299501. 

Lisätietoja:

tutkimusprofessori, Martin Forsius, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 118, etunimi.sukunimi@syke.fi.

professori, Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto, p. 0294 158 065, etunimi.sukunimi@helsinki.fi.

IBC-Carbon-tutkimushankkeen vuorovaikutusvastaava, Minna Pekkonen,  Suomen ympäristökeskus, p. 029 525 1779, etunimi.sukunimi@syke.fi. 

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu ja hiilen sitominen muuttuvassa ympäristössä eli IBC-Carbon-hanke, verkkosivu www.ibccarbon.fi.

Kuvia ja muita aineistoja tiedotteeseen liittyen voi tiedustella Minna Pekkoselta.

 


Kohderyhmä: