Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Kimmo Silvo: Kantaako metsäteollisuus vastuunsa kannolta kierrätykseen?

RSS
13.1.2016 Kimmo Silvo
Kimmo Silvo suksilla
Olen Kimmo Silvo ja toimin teollisuuden ympäristönsuojelu -ryhmän päällikkönä. Minua kiinnostavat erityisesti tuotantoprosessien kestävyys sekä sääntelyn vaikuttavuus. Vapaa-aikaani vietän metsien monikäytön, veneilyn, paikallishistorian sekä rakennusten korjaamisen parissa. Puh. 0295 251 640, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Metsäteollisuus ja siihen kytkeytynyt metsätalous on vaikuttanut Suomi-neidon hipiään monin tavoin jo pitkään, noin 150 vuoden ajan.

Metsäteollisuuden vesipäästöjä alettiin pistää kunnolla kuriin 1980-luvulla. Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota happamoittaviin ilmapäästöihin ja kloorivalkaisuun. Avohakkuut nousivat otsikoihin vuosisadan lopussa. 2000-luvulla esillä ovat olleet monikansallisten yritysten hakkuut sademetsissä, sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä kasvihuonekaasupäästöt.

Voimakkaan rakennemuutoksen seurauksena metsäteollisuuden jätevesikuormitus on loppunut jokseenkin kokonaan noin kymmenen vesialueen ääreltä viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhä edelleen Suomessa on kuitenkin parikymmentä vesialuetta, joita metsäteollisuus kuormittaa merkittävästi. Suurin ongelma on ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Myös hitaasti hajoava orgaaninen aines ja pilaantuneet sedimentit heikentävät yhä vesien tilaa.

Tänään metsäteollisuuden ympäristönsuojelua toteutetaan usein lainsäädännön minimivaatimuksia laajemmin vapaaehtoisten ympäristöjohtamisjärjestelmien avulla ja koko jalostusketjun kestävyys – kannolta kierrätykseen – huomioon ottaen. Kahdeksan metsäteollisuuden toimipaikkaa Suomessa ja 13 suomalaisen yhtiön toimipaikkaa ulkomailla on sitoutunut vaativimman luokan ympäristöjohtamisjärjestelmään, EMASiin, jonka toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä SYKE hoitaa.

Vuonna 2012 Suomen metsäteollisuusyritykset sopivat ympäristö- ja vastuullisuussitoumuksista, joiden mukaan ala sitoutuu omaehtoisesti kehittämään toimintaansa arvoketjun kaikilla osa-alueilla kymmenen avainsitoumuksen avulla vuoteen 2020 mennessä. Tuoreessa väliarvioinnissa todetaan, että viiden sitoumuksen kohdalla on edetty tavoitteiden mukaisesti, viiden sitoumuksen osalta toimia pitää tehostaa.

Kuormittavimpien teollisten toimintojen aiheuttamat päästöt ympäristöön pyritään pitämään siedettävinä koko EU:n alueella parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten avulla. Siinä toimialan keskeiset suurimmat sallitut päästö- ja kulutustasot tarkistetaan noin kymmenen vuoden välein. Monilla suomalaisilla massa- ja paperiteollisuuslaitoksilla lupamääräyksiä joudutaan lähiaikoina tarkistamaan. SYKEllä on keskeinen tehtävä tietopohjan kansallisessa kokoamisessa, EU-valmistelussa sekä koulutuksessa ja tiedottamisessa.

Vastuullisuus punnitaan jatkuvasti ajan virrassa. Uusien tuotteiden ympäristövaikutukset on otettava huomioon kattavasti koko arvoketjussa. Hiilinielu- ja -varastokysymykset sekä metsien käytön sosiaalinen kestävyys kehittyvissä maissa ovat nousemassa entistä vahvemmin metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja lisäämisen rinnalle.

Uudet puun käyttöä merkittävästi lisäävät tehdashankkeet asettavat metsäteollisuuden uusiin testeihin. Vesien tilaa on edelleen parannettava, metsäluonnon monimuotoisuutta vaalittava paremmin ja ilmastovaikutuksia pienennettävä. Yhtenä viimeaikaisena esimerkkinä SYKE on ollut mukana kehittämässä metsäteollisuuden jätevesien puhdistuksen ympäristötehokkuutta CLEEN MMEA -hankkeessa. Yhteistyötä metsäteollisuuden ja SYKEn välillä voitaisiin jatkossa kuitenkin tiivistää esimerkiksi teknologioiden kestävyysarvioinneissa.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (2 kommenttia)
Jorma Rytkönen
13.1.2016
klo 16.59
Viittaat rakennemuutoksen poistaneen osan metsäteollisuuden jätevesikuormituksesta. ilmeisesti viittaat tässä jätevedenkäsittelyn sisäisen kierron ratkaisuihin ? Miten on itse metsämaan muokkauksen yhetydessä vesistöihin pääsevät raskasmetallit ja muut
mömmöt. Onko teknologiassa uutta olemassa ?
Kimmo Silvo
14.1.2016
klo 13.52
Rakennemuutoksella viittaan siihen, että Suomessa on vuoden 2006 jälkeen lakkautettu yhdeksän paperi- ja sellutehdasta sekä toistakymmentä paperinjalostuslaitosta. Lisäksi monia konelinjoja olemassa olevissa massa- ja paperitehtaissa on suljettu. Suomen
paperin ja kartongin tuotanto saavutti huippunsa vuonna 2007, mistä se on vähentynyt lähes 30 prosenttia. Vesien käytön tehostaminen ja tehokkaat puhdistusmenetelmät toteutettiin metsäteollisuudessa jo ennen tuotannon supistusten käynnistymistä. Metsätaloudessa
tehtävissä maanmuokkauksissa kiintoaine-, humus-, ravinne- ja metallikuormitusta on pyritty vähentämään käyttämällä kevennettyjä muokkausmenetelmiä (esim laikutus ja äestys) sekä perustamalla suojakaistoja ja pintavalutuskenttiä. Raskaimpien maanmuokkausmenetelmien
(navero- ja ojitusmätästys) yhteydessä on suositeltu käytettäväksi samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituksessa (laskeutusallas, pintavalutus, virtaamansäätö, kosteikot tms.). Metsätalouden vesiensuojelumenetelmissä ei ole tapahtunut mullistavaa
uutta, mutta haasteena on saada ne käyttöön kattavasti ja kyseiseen paikkaan ja valuma-alueeseen oikein räätälöitynä.