Riikka Paloniemi
Aika ajoin olisi hyvä päivittää ammatillinen profiili ajanmukaiseksi. Päivän trendi tieteessä on avoimuus. Olenko valmis?
Tiedän.
Useammat keskeiset tutkimusrahoittajat, mukaan lukien Suomen Akatemia ja EU:n Horisontti2020-ohjelma, edellyttävät, että tutkijoiden avaavat tutkimusaineistot, menetelmät ja julkaisut asianmukaisesti. Tätä samaa avoimuuden päämäärää edistää opetus- ja kulttuuriministeriön kansallinen Avoin tiede ja tutkimus-hanke. Sen tavoitteena on nostaa Suomi yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja tukea avoimen tieteen hyödyntämistä yhteiskunnassa laajasti. Tavoite on kunnianhimoinen ja täysin kannatettava.
Tunnen.
Tutkimusaineistojen avaaminen on iso, periaatteellinen muutos. Tieto on valtaa. Avaamalla tutkimusaineistoja valta – ja myös vastuu – aineistojen viisaasta käytöstä jaetaan. Ulrich Beck puhui organisoidusta vastuuttomuudesta: kun vastuu on kyllin monella, se ei ole enää kenelläkään yksin. On pitkälti tutkimuseettinen kysymys, miten tiedeyhteisö varmistaa avoimien aineistojen vastuullisen käytön.
SYKEkin on sitoutunut avaamaan aineistot CC4.0BY-lisenssillä. Se sallii aineiston hyödyntämisen vapaasti, kunhan käyttäjä mainitsee lähteen, josta aineiston sai. Täysin vapaa käyttö on uusi ajatus. Vapaus tuntuu arvaamattomalta, ja toisaalta juuri siinä on avoimen tieteen voima. Vain aidosti jaettuna, koeteltuna ja hyödynnettynä aineiston – ja samalla myös tutkijan oma - vaikuttavuus voi moninkertaistua. Helsingin yliopiston geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivosen inspiroiva esimerkki avatusta tutkimusaineistosta ja aineiston uudesta elämästä löytyy täältä. Miksipä ei?
Ratkaisuni on sitoutua.
Järjestimme keväällä SYKEn tutkimusaineistojen avaamista edistävän työryhmän* ja Envibase-hankkeen voimin Kohti avointa tutkimusta -seminaarin. Seminaari koostui erinomaisista alustuksista ja asiantuntevasta paneelikeskustelusta**. Avoimessa tieteessä tapahtuu nyt todella paljon. Avoimen tieteen poliittisia linjauksia viedään käytäntöön innovatiivisesti ja rohkeasti. Seminaarin innostamana pyrin henkilökohtaiseen ratkaisuun: tutkimusaineistojen systemaattiseen avaamiseen.
Olemme vetämässäni Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuuden kohdentamisen tueksi -hankkeessa jo aika hyvässä vaiheessa: metsänomistajien ja metsäammattilaisten kyselyvastaukset odottavat siirtymistä Yhteiskunnalliseen tietoarkistoon, kunhan hanke päättyy vuoden lopussa. Käytännöstä on sovittu hankepartnereiden kanssa hankkeen sopimuksessa, ja aineiston keruu on toteutettu sen mukaisesti. Kaikki tuntuu ilahduttavan yksinkertaiselta!
Mutta vielä on syytä nostaa kunnianhimon astetta. Miksipä ei seuraisi Toivosen ohjetta kääntää koko tutkimusprosessin avoimen tieteen vaatimusten mukaiseksi ja tehdä tutkimusprosessi avoimeksi ja ottaa avoimuus tutkimuksen vahvuudeksi. Vaikkapa julkaisemalla aineistoja datajulkaisuartikkeleina. Se on muuten jo mahdollista esimerkiksi Fenniassa.
* Toimin SYKEn tutkimusaineistojen avaamista edistävän työryhmän puheenjohtajana. Työryhmä on osa SYKEn avoimen tieteen edistämisen jatkumoa. Seuranta-aineistoja on jaettu vuodesta 2008 lähtien ja metatietopalvelukin (eli aineistoja kuvailevien tietojen jakaminen) on toiminut paikkatietoaineistojen jo ympäristötietojärjestelmien osalta vuodesta 2012. Nykyisin erilaisten seuranta-aineistojen lataaminen on jo Avoimen tiedon palveluissa arkipäivää. Parhaillaan Envibase-hankkeessa pyritään edistämään myös tutkimusaineistojen metatietojen jakamista digitaalisesti. Metatietojen kokoaminen ja jakaminen on edellytys sille, että joku toinen tutkija, voi hyödyntää aineistoja uusien, erilaisten tutkimuskysymysten ratkaisemiseen.
**Kohti avointa tutkimusta -seminaarissa esiintyivät opetusneuvos Eeva Kaunismaa OKM:n Avoin tiede ja tutkimus -hankkeesta, Luonnontieteellinen keskusmuseon eläintieteen yksikönjohtaja Aino Juslén, Helsingin yliopiston geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen sekä SYKEn pääjohtaja Lea Kauppi, tutkimusjohtaja Per Mickwitz, juristi Lena Nordqvist, erikoissuunnittelija Kaisu Harju ja kaukokartoitusasiantuntija Olli-Pekka Mattila. Tilaisuuden juonsi Liisa Mayow Kaskas Mediasta.
Riikka Paloniemi
Olen Riikka Paloniemi, ympäristöpolitiikan dosentti ja SYKEn viherrakenneryhmän päällikkö. Tutkimusaineistojen avaaminen on avainkohtaista juuri nyt. Uusien ajattelu- ja toimintatapojen oppiminen on paitsi tutkimuksellisesti kiinnostavaa, myös arvokas ympäristönsuojelun voimavara. Puh. 0295 251 493, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.