Riku Lumiaro
Ilmasto lämpenee huimaa vauhtia ennustetun kaltaisesti. Eri puolilla maailmaa tehdään lämpötilaennätyksiä ja viimeiset vuodet ovat olleet mitatun historian lämpimimmät.
Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen nopea ratifiointi tuo toivoa paremmasta, eivät nykytoimet riitä pysäyttämään lämpenemistä. YK:n tuoreen arvion mukaan keskilämpötila tulee nousemaan tällä vuosisadalla 2,9–3,4 astetta vaikka ilmastosopimus vietäisiin täysimääräisesti käytäntöön.
Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan. Vuonna 2050 maailmassa arvioidaan olevan ihmisiä 9,6 miljardia ja vuonna 2100 peräti 11,2 miljardia ihmistä. Erityisen nopeata väestönkasvu on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja osassa Aasiaa. Kasvava väestö kuluttaa enemmän ja kehittyvät maat kurovat ennätystahtia elintasokuiluaan länsimaihin verrattuna. Aasiassa keskiluokkaistuminen on kolminkertaistunut 2010-luvulla.
Maailman energiankulutus jatkaakin huomattavaa kasvuaan. Vaikka OECD-maiden energiankulutuksen lisääntyminen on saatu pysähtymään ja yhä suurempi osa siitä on uusiutuvaa energiaa, tulee fossiilisten polttoaineiden kysyntä kasvamaan kaikkien ennusteiden mukaan. Esimerkiksi International Energy Outlook 2016 -arvion mukaan 78 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla vuonna 2040. Toiveista huolimatta hiilidioksidipäästöt jatkavat kasvuaan.
Toistaiseksi näyttää siltä, että maapallon lämpötila nousee seuraavan 50 vuoden aikana noin 3 ja Suomen yli 4 astetta. Se merkitsee Etelä-Saksan ja Unkarin lämpötiloja eteläiseen Suomeen.
Miten näin nopeaan ja suureen muutokseen tulisi sopeutua? Sehän heijastuu koko yhteiskunnan toimintaan. Monilta osin muutokset ovat myönteisiä, kuten kiihtyvä metsänkasvu ja maatalouden tuottavuuden paraneminen. Toisaalta lämpeneminen merkitsee uusien tuhohyönteisten ja -tautien rantautumista maahamme sekä sään ääri-ilmiöt näkyvät myrskytuhoina ja tuhotulvina.
Näihin ja moniin muihin muutoksiin olemme jo varautumassa. Sen sijaan ihmisten arvoihin liittyvät näkökulmat ja globaalien muutosten ennakointi ovat jääneet vähemmälle. Niihin liittyy arvosidonnaisia painotuksia, joihin ei olemassa yhtä oikeaa vastausta. Tällaisia ovat mm. ilmastopakolaisuus ja eliölajien avustettu leviäminen.
Tulevina vuosikymmeninä ilmastopakolaisuus tulee kasvamaan huomattavasti. Jo nyt ilmaston lämpeneminen ja vesikriisi pakottavat suuremman määrän ihmisiä hylkäämään kotejaan kuin sodat, terrorismi ja levottomuudet yhteensä. Tutkimusraporttien mukaan vuonna 2050 ilmastonmuutoksen johdosta kotinsa joutuu jättämään noin 200–250 miljoonaa ihmistä.
Miten Suomen tulisi varautua ilmastopakolaisuuden kasvamiseen tulevina vuosikymmeninä? Voisiko ilmastopakolaisuuden syntymistä jotenkin ehkäistä tai lieventää? Suomellahan on hyvää osaamista juuri vesiin ja koulutukseen liittyvien asioiden viennin edistämisessä. Hillinnän rinnalle tarvitaan käytännönläheisiä sopeutumisen käytäntöjä.
Luonnolle muutos on liian nopea, vaikka Suomeen on saapunut 2000-luvulla yli 1 000 uutta tulokaslajia, pääosin lentämään kykeneviä hyönteisiä. Euroopassa ilmastovelkaa on kertynyt päiväperhosille 135 ja linnuille 212 kilometriä. Lajit eivät yksikertaisesti pysy lämpötilaoptimiensa perässä.
Suurin osa lajeista, varsinkaan monista kasveista, eivät kykene luontaisesti leviämään 50 tai edes 100 vuodessa Keski-Euroopasta Itämeren yli Suomeen. Ne voivat kuitenkin nopeasti uhanalaistua ja jopa hävitä nykyisiltä esiintymisalueiltaan.
Lajien avustettu siirtäminen edellyttää aivan uudenlaista näkökulmaa, missä huomioidaan sekä ilmaston lämpeneminen että lajien väliset ekologiset vuorovaikutukset. Kansallisvaltioiden rajojen sisällä lajien siirtäminen on vielä mahdollista, mutta rajoja ylittävä siirtäminen tekee niistä vieraslajeja. Näyttää siltä, että tulemme tarvitsemaan lähivuosikymmeninä avustetun siirtämisen lajeille uuden käsitteen ja niitä koskevaa ennakoivaa tutkimusta.
Työskentelen niin luonnon monimuotoisuuden kuin luontoviestinnän parissa. Olen monessa mukana mikä tekee työstäni haastavan mielenkiintoisen.
Puh. 040 509 8654
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.