|
|
|
|
Vyövillakärpänen (Villa cingulata)
vaatii lämpimiä rinneniittyjä.
Kuva: Antti Haarto
|
Avoimien elinympäristöjen umpeen kasvaminen muun muassa hiekkapohjaisilla kedoilla, paahderinteillä ja rantaniityillä on yleisin kärpästen uhanalaisuuden syy ja tulevaisuuden uhkatekijä. Vain alle puolesta maamme kärpäslajeista on kertynyt riittävästi tietoa uhanalaisarvioinnin tekemiseksi. Näistä 6,5 prosenttia arvioitiin uhanalaisiksi ja 7,7 prosenttia silmälläpidettäviksi vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa. Kärpäsillä menee kuitenkin vielä kohtuullisesti, sillä yli kolme neljäsosaa (78,5 %) arvioiduista lajeista on elinvoimaisia.
Aiemmin Suomessa aktiivinen kärpästen tutkimus väheni 1960-luvulla ja siitä alkaneella ajanjaksolla1990-luvun lopulle saakka talletetut havaintoaineistot olivat pieniä. Kärpästen harrastus kuitenkin elpyi tultaessa 2000-luvulle, ja vuonna 2002 perustettiin Diptera-työryhmä (kaksisiipisten hyönteislahko) valmistemaan vuoden 2010 uhanalaisuusarviota
Lisääntynyt tiedon taso kärpäsissä näkyy erityisesti puutteellisesti tunnettujen lajien määrän selvänä vähenemisenä ja siitä johtuen uhanalaisten, silmälläpidettävien ja hävinneiden kärpäslajien määrän kasvuna.
|
vuonna 2000
|
vuonna 2010
|
|
hävinneet
|
4
|
23
|
|
uhanalaiset
|
11
|
67
|
|
silmälläpidettävät
|
15
|
79
|
|
puutteellisesti tunnetut
|
766
|
53
|
|
elinvoimaiset
|
343
|
1379
|
Vuoden 2010 arviointiin pystyttiin ottamaan mukaan kokonaisuutena edellisessä arvioinnissa puutteellisesti arvioidut heimot: ase-, naamio- ja kukkakärpäset. Lisäksi uusina kokonaisuuksina arvioitiin kiilukärpäset sekä hedelmä- ja luhtakärpäsmäisten yläheimot.
Suomen tunnetuista 3 845 kärpäslajista jäi kuitenkin suuri osa arvioimatta puutteellisten tietojen takia. Maailmassa on yli 120 000 tieteellisesti kuvattua lajia, mutta suuri osa todellisesta lajimäärästä edelleen tuntematta.
Myös metsien ja rantojen lajit uhanalaisia
Valtaosa uhanalaisista kärpäsistä elää hiekkapohjaisilla kedoilla, metsissä ja rannoilla. Hiekkapohjaiset kedot ovat tärkein elinympäristö 17 uhanalaiselle ja 10 silmälläpidettävälle lajille, joita uhkaa ketojen umpeenkasvu. Paahderinteet ovat puolestaan merkittävä elinympäristö kahdelle uhanalaiselle lajille. Myös laidunniityillä on merkitystä joillekin uhanalaisille kärpäsille, kuten äärimmäisen uhanalaiselle vyövillakärpäselle. Myös se kärsii elinympäristönsä sulkeutumisesta.
Metsissä elävistä uhanalaisista kärpäslajeista suuri osa (13 lajia) elää toukkana lahoissa puissa. Nykyiset suojelualueet tukevat parhaiten juuri vanhoissa metsissä esiintyviä lajeja. Useat vielä elinvoimaiset lahopuissa elävät lajit ovat sopeutuneet käyttämään hakkuualueiden kantoja metsissä luontaisesti muodostuvien lahopuiden sijaan.
Itämeren hiekkarannat ja rantaniityt ovat tärkeitä uhanalaisten kärpästen elinympäristöjä. Hiekkarannat kärsivät umpeenkasvusta sekä ihmisen toiminnasta, ja rantaniittyjen määrä on pienentynyt voimakkaasti laidunnuksen vähentyessä.
Kärpästen uhanalaisarvioinnissa käytettiin tavallista tiukempia vaatimuksia ennen kuin laji todettiin hävinneeksi Suomesta. Onkin on mahdollista, että Suomesta hävinneitä lajeja on enemmän. Toisaalta hävinneiksi luokiteltujen lajien esiintymiä saattaa vielä löytyä, kuten lähdeasekärpänen, joka luokiteltiin hävinneeksi vuoden 2000 arvioinnissa.
Uhanalaisten kärpäslajien suojelua vaikeuttaa se, että kattavaa seurantaa ei ole vielä pystytty järjestämään. Lisäksi suojelua toteuttavilta tahoilta puuttuu käytännön lajituntemus.
Lisätiedot
FT Antti Haarto, Diptera-työryhmän pj., ahaarto(at)gmail.com, puh. 040 510 8594
Kuva tiedotusvälineiden käyttöön