Rhyssa persuasoria –porapistiäinen. Kuva Pekka Malinen.

Maamme runsaslukuisin hyönteislahko jatkaa uhanalaistumistaan. Vaikka tiedon määrä pistiäisistä on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti, niin esimerkiksi uusia kätköpistiäisiä löytyy yhä maastamme yli 30 lajia vuodessa. Pistiäisistä parhaiten tunnettu ryhmä on myrkkypistiäiset, jonka arvioiduista lajeista 16,2 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi. Niittyjen ja muiden paahdeympäristöjen umpeenkasvu on merkittävin uhka myrkkypistiäisille. Lisäksi rakentaminen, pesäpaikkojen vähyys ja isäntäeläimien väheneminen uhkaavat monia pistiäislajeja.

Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin runsas kolmannes noin 7 100 pistiäislajistamme. Maamme runsaslajisimman hyönteislahkon uhanalaisuustarkastelu oli aiempaa kattavampi. Tarkimmin selvitettiin myrkkypistiäisten, 597 lajia, uhanalaisuustilanne. Sen sijaan sahapistiäisistä arvioitiin vain alle puolet, 325 lajia, koska valtaosa lehtipistiäisistä jäi tiedon puutteen vuoksi selvityksen ulkopuolelle. Kätköpistiäisistä tarkasteluun otettiin vajaa kolmannes tunnetusta 5 615 lajistamme.

Myrkkypistiäiset uhanalaistuvat

Myrkkypistiäislajeistamme kolmannes päätyi punaiselle listalle eli ne ovat joko uhanalaisia, silmälläpidettäviä, hävinneitä tai puutteellisesti tunnettuja. Vaikka uhanalaisten lajien määrän kasvu johtuu osaltaan aiempaa kattavammasta arvioinnista, niin myrkkypistiäislajiston taantuminen jatkuu.

Uhanalaisten lajien määrä myrkkypistiäisten parhaiten tunnetussa osassa, mesipistiäisissä, on pysynyt ennallaan ja silmälläpidettävien lajien määrä on jopa laskenut. Sen sijaan hävinneiksi tulkittuja lajeja on nyt kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Punaisen listan lajeja on suhteellisesti eniten kulta- ja tiepistiäisissä, molemmissa noin puolet lajistostamme, ja eräissä niukkalajisissa ryhmissä niiden osuus on vieläkin suurempi. Muurahaisista punaiseen listaan päätyi vain 15 prosenttia lajeista.

Niittyjen umpeenkasvu vaikeuttaa myrkkypistiäisten elämää

Uhanalaisten myrkkypistiäisten taantumisen syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu. Puut ja pensaat valtaavat hoitamattomat tai laiduntamattomat niityt ja kedot, jolloin niittykasvien lajirunsaus vähenee ja myrkkypistiäisten elinmahdollisuudet vaikeutuvat. Samalla kukkien ja monen hyötykasvin pölyttäjien määrät vähenevät.

Kuolleen puuaineksen väheneminen on aiheuttanut 23 uhanalaisen ja 27 silmälläpidettävän lajin taantumisen. Monet lajit kärsivät rakentamisesta, esimerkiksi tienparannuksissa saattaa kadota pistiäisten pesäpaikkoja. Vanhojen hirsirakenteiden lahoaminen ja heinälatojen väheneminen aiheuttavat vaikeuksia kolopesijöille. Vaikka osa uhanalaisista pistiäisistämme elää suojelualueilla, ne eivät selviä ilman ketojen ja niittyjen hoitoa.

Sahapistiäisetkin kärsivät avointen ympäristöjen sulkeutumisesta

Edelliseen uhanalaisuustarkasteluun verrattuna hävinneiksi ja silmälläpidettäviksi katsottujen sahapistiäislajien määrissä ei ole juurikaan tapahtunut muutosta. Sen sijaan uhanalaisiksi luokiteltujen lajien määrä nousi 11:sta 42:een, vaikka tarkasteltuja lajeja oli aiempaa vähemmän.

Pääosa uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elää niityillä tai lehto- ja kangasmetsissä, muutamat myös rannoilla. Avoimien niittyjen sulkeutuminen sekä metsänkäsittely ovat tärkeimmät uhanalaisuuden syyt. Lisäksi lehtojen kuusettuminen uhkaa monia lajeja.

Kätköpistiäisiä uhkaa isäntäeläinten ahdinko

Kätköpistiäiset ovat Suomen lajirikkain hyönteisryhmä. Arvioiduista kätköpistiäisistä katsottiin uhanalaisiksi 44, silmälläpidettäviksi 83 ja hävinneiksi 29 lajia. Loisina elävien kätköpistiäisten taantuminen on useimmiten seurausta isäntäeläinten vähenemisestä, ja erityisen ongelmallinen tilanne on loisenloisilla. Koska edellisessä arvioinnissa tarkasteltuja lajeja oli vain parikymmentä, uhanalaisuuskehityksen suunnasta ei ole varmuutta.

Yhteistyö muiden ryhmien asiantuntijoiden kanssa on tuottanut runsaasti uutta tietoa kätköpistiäisten biologiasta ja johtanut tieteelle uusien lajien löytymiseen. Muun muassa hämähäkeillä loisivia ahmaspistiäisiä on voitu kattavasti arvioida yhteistyön ansiosta. Toisaalta joidenkin alaheimojen systemaattinen tarkastelu on osoittanut, että etenkin lahopuuhyönteisiä loisivat ahmaspistiäiset ovat uhanalaistuneet.

Hävinneet lajit saattavat palata

Aikaisemmin hävinneeksi luokiteltu vyömaamehiläinen on tehnyt näyttävän paluun. Se on viime vuosina runsastunut sekä Kaakkois-Suomessa että Ahvenanmaalla niin paljon, että sen kantoja pidetään nykyään elinvoimaisina. Myös hävinneiksi oletetut pulskamailapistiäinen, kerinuijapistiäinen ja hiisipuupistiäinen on löydetty maastamme uudelleen.

Aiemmin erittäin uhanalaisena pidetty herhiläinen on yleistynyt Kaakkois- ja Etelä-Suomessa siinä määrin, ettei se enää ole punaisella listalla. Lajin runsastumista on edesauttanut kesien lämpeneminen.

Lisätietoja

Museomestari Juho Paukkunen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 
puh. 050 318 2349, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Suunnittelija Reima Leinonen, Kainuun ELY-keskus, puh. 040 529 6896, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

SYKEn viestintä Riku Lumiaro, puh. 040 509 8654, 
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön

• Rhyssa persuasoria (.jpg, 618kt)

Kätköpistiäiset muodostavat suuren ja huonosti tunnetun hyönteisryhmän, jonka lajeista vain alle kolmasosan uhanalaisuutta on kyetty arvioimaan. Rhyssa persuasoria -porapistiäinen on yhä elinvoimainen. Kuva Pekka Malinen.

• Bombus humilis, juhannuskimalainen (.jpg, 609kt)

Silmälläpidettäväksi luokiteltu juhannuskimalainen elää Lounais-Suomen kedoilla ja niityillä. Aiemmin sen levinneisyysalue on kattanut koko eteläisen Suomen. Kuva Pekka Malinen.