Tiedote 16.2.2011 klo 12.00
Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden syvän veden happitilanne on edelleen huono. Viime vuonna Tanskan merialueilta tullut suolainen, mutta vähähappinen merivesi vaikuttaa edelleen Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella, kertovat tutkimusalus Arandan talviseurantamatkan tulokset. Veden sekoittumisen vuoksi Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuus on viime vuotta korkeampi. Syvän veden fosforimäärä sen sijaan on laskenut.
Arandan kolmiviikkoisella talviseurantamatkalla tutkittiin Itämeren suola-, happi- ja ravinnepitoisuuksia sekä planktonia Suomenlahdella, Ahvenanmerellä, Selkä- ja Perämerellä sekä varsinaisen Itämeren altaan koillis- ja keskiosissa.
Syvän veden happitilanne ei juuri ole viime vuodesta kohentunut. Oheiset kuviot esittävät Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden suola- ja happitilannetta talvina 2010 ja 2011. (kuva 1)
Kuva 1. Suolaisuus ja happipitoisuus Itämeren pääaltaan Gotlannin syvänteeltä Suomenlahdelle tammikuussa 2010 ja 2011: A) Suolaisuus 2010, B) suolaisuus 2011, C) happipitoisuus 2010, D) happipitoisuus 2011.
Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuus on tänä talvena viime vuotista korkeampi, mutta toisaalta syvässä vedessä fosforipitoisuus on viime talvea alhaisempi, mikä viittaa siihen, että vesi on nyt tehokkaammin sekoittunut ja fosforia on siirtynyt syvältä lähemmäs pintaa (kuva 2). Fosforipitoisuuden nousu pintakerroksessa lisännee sinileväkukintojen riskiä tulevana kesänä. Leväkukintaennuste annetaan kuitenkin vasta kesän kynnyksellä, kun tiedetään, miten ravinnetilanne kehittyy lopputalven ja kevään aikana.
Kuva 2. Fosfaattifosforin pitoisuus talvina 2010 ja 2011 asemilla LL7 (keskinen Suomenlahti) ja XV1 (Itäinen Suomenlahti, Suomen rannikko), F42 (Suomenlahden suu, eteläpuoli) ja GF2 (keskinen Suomenlahti, Viron rannikko). Punainen viiva: tammikuu 2010, sininen viiva: tammikuu 2011. Pystyakselilla veden syvyys.
Pohjanlahdella parempi tilanne
Pohjanlahdella ei juuri ole muutoksia viime talven tilanteeseen verrattuna. Pohjanlahdelle ei pääse Itämeren pääaltaan suolaista ja vähähappista syvävettä sen ja Itämeren pääaltaan välillä olevan kynnyksen ansiosta. Pohjanlahti on myös vähäravinteinen fosforin osalta ja koska syvä vesi ei kärsi happikadosta, ei fosforia pääse vapautumaan pohjasta kuten Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella (kuva 3).
Kuva 3. Suolaisuus ja happipitoisuus Itämeren pääaltaalta Perämerelle tammikuussa 2010 ja 2011. A) suolaisuus 2010, B) suolaisuus 2011, C) happipitoisuus 2010, D) happipitoisuus 2011.
Kampamaneettien määrä ennallaan
Kampamaneettien runsautta seurattiin Suomenlahdella. Kampamaneettien määrät olivat samalla tasolla kuin viime talvena. Arktisia kampamaneetteja löytyi kaikilta asemilta aivan itäisintä Suomenlahtea myöten. Suurimmat tiheydet (2800 yksilöä neliömetriä kohti) löytyivät kuitenkin keskiseltä Suomenlahdelta, jossa syvä vesi on muutaman promillen suolaisempaa kuin idässä. Arktinen kampamaneetti on suolaisen veden laji ja pohjoisella Itämerellä se elää suolaisuuden minimirajoilla. Amerikankampamaneettia ei edelleenkään tavattu Suomen aluevesiltä.
Lisätietoja
Arandan matkajohtaja, erikoistutkija Juha Flinkman, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 040 750 3911, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Maneetit
Erikoistutkija Maiju Lehtiniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 725 5085, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Verkkopäätoimittaja Aira Saloniemi, puh. 0400 148875, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi