Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää

Tiedote 12.5.2020 klo 9.00

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tiedottavat 12.5.2020

Suomella on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana on löydetty monia uusia keinoja luonnon tilan parantamiseksi. Yhteiskunnalta luonnon tilan heikkenemisen pysäyttäminen vaatii vahvan sitoutumisen sekä kaikkia yhteiskunnan osia läpäisevän rakenteellisen muutoksen. Nyt on toteutuksen aika.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä on ollut vaikea pysäyttää niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Valmistumassa olevan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tutkimus keskittyi Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman onnistumisen ja vaikutusten arviointiin.

Ilmassa on muutoksen merkkejä

– Ilmastonmuutoksen myötä on muistettu, että taloutemme ja yhteiskuntamme rakentuu edelleen luonnon varaan. Ilman suhteellisen vakaata ilmastoa ja toimivia ekosysteemejä Suomen ja maailman hyvinvointi ovat vaakalaudalla. Luonnonprosessien häiriöt voivat näkyä muun muassa ruokaomavaraisuuden heikentymisenä sekä erilaisina terveyteen liittyvinä riskeinä. Ilmastonmuutos on saanut suomalaiset ymmärtämään, että kehityksen suunnan kääntäminen edellyttää tekoja – hallinnosta yrityksiin, järjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin. Sama havahtuminen tarvitaan nyt myös luonnon elinvoimaisuuden turvaamisen osalta, sanoo tutkimusta johtanut biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth SYKEstä.

Suomessa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on edennyt muun muassa hallinnon sektorivastuun, viestintä- ja kasvatusyhteistyön, vapaaehtoisen suojelun sekä maa- ja metsätalouden luonnonhoidon avulla. Maahamme on luotu toimivat perusrakenteet ja verkostot, joiden varaan jatkotoimet on hyvä rakentaa. Myös kansalaisten tietoisuus luonnosta ja sen merkityksestä on parantunut.

– Toteutetut toimet ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Mittakaavan kasvattaminen on ollut välttämätöntä, ja parhaillaan otettavat uudet askeleet ovat erittäin tarpeellisia, Ahlroth toteaa.

Metsätalous paineet
 

 

Tekoja kaikilta

Viime vuosien aikana yritysten kiinnostus luonnon monimuotoisuuden suojeluun on kasvanut merkittävästi. Nyt myös kunnat ja seurakunnat ovat tulossa entistä laajemmin työhön mukaan. Tutkijat ehdottavat maakunnallisen monimuotoisuustyön lisäämistä ja kehittämistä sekä yritysten, finanssialan, järjestöjen ja säätiöiden roolin vahvistamista toimintaa koordinoivan valtionhallinnon rinnalla.

Luontopääoman hupenemiskehityksen kääntäminen vaatii toimivan lainsäädännön lisäksi nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee poistaa tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Muun muassa verotuksen keinoin luonnon monimuotoisuuden heikentymisen tulee koitua haitan aiheuttajan maksettavaksi, ja luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri. Koko kansantalouden tasolla tarvitaan maamme luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Yksityisten kansalaisten rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on keskeinen, mutta erityisesti kulutuksen ohjaaminen kestäväksi vaatii edelleen aktiivista työtä. Suomeen tulisi luoda tuotteiden ilmasto- ja luontovaikutuksista kertova kuluttajamerkintä, jotta kuluttajan olisi mahdollista tehdä luonnon kannalta myönteisiä valintoja. Kansalaisten tietoa ja tietoisuutta luonnosta ja sen merkityksestä tulee kasvattaa viestinnän ja koulutuksen keinoin. Perustuslakiin kirjatun kaikkien suomalaisten vastuun luonnosta täytyy konkretisoitua nykyistä paremmin, muistuttavat tutkijat.

Viime vuosina luonnon merkitys suomalaisten identiteetin ja hyvän elämän perustana on kasvanut. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat muun muassa elokuussa vietettävä Suomen luonnon päivä ja koronakriisin myötä nähty ihmisten voimakas tukeutuminen luonnossa liikkumiseen vaikeina aikoina.

Maankäyttö ratkaisee

Luonnon monimuotoisuus on elinympäristöjen laajuudesta ja kunnosta riippuvaa. Tästä näkökulmasta katsottuna maankäyttö on avainasemassa. Viime vuosikymmenten aikana joitakin elinympäristöjä heikentäviä toimia, kuten soiden ojituksia ja vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, on vähennetty, mutta samaan aikaan esimerkiksi metsien hakkuut ovat nousseet uudelle tasolle puun kysynnän voimakkaan kasvun seurauksena.

– Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi keskeistä, ettei mikään ihmistoimi saisi enää johtaa luonnon monimuotoisuuden lisäheikennyksiin. Luonnonympäristöjen hitaasti etenevästä, mutta jatkuvasta nakertamisesta tulisi päästä siihen, että maan- ja luonnonvarojen käyttö on vähintään neutraalia eikä se aiheuta luonnonympäristöjen nettohävikkiä. Jo pelkästään tätä periaatetta noudattamalla päästäisiin pitkälle, kertoo tutkija Ari-Pekka Auvinen SYKEstä.

Vielä parempi tavoite olisi nettopositiivinen vaikutus. Tällöin maankäytön ratkaisut lisäisivät monimuotoisuutta sen vähentämisen sijaan. Tähän voidaan päästä muun muassa ekologisen kompensaation ja erilaisten luontopohjaisten ratkaisujen, kuten vesien- ja tulvansuojelukosteikkojen keinoin.

Paineet rakentaminen
 

 

Biodiversiteetti on osa kestävää kehitystä

Kestävää kehitystä ei voida saavuttaa, mikäli sen luontoperusta ei ole kunnossa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen tulee kytkeä yhteen muihin yhteiskunnan tärkeisiin päämääriin ja laajimmillaan osaksi kestävää kehitystä. Suurimpien ympäristöongelmiemme – ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja luonnonvarojen kiihtyvän käytön – ratkaisujen tulee tukea toisiaan.

– On nähtävissä, että uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden tarve kasvaa maailmanlaajuisesti, kun siirrymme fossiilisesta ilmastoviisaaseen talouteen. Tällöin myös suomalaisen biomassan kysyntä todennäköisesti kasvaa. Yksi suurimmista haasteista on varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyminen näiden paineiden alla. On hyvä muistaa, että monimuotoiset monilajiset elinympäristöt ovat yksi parhaimpia vakuutuksia Suomea uhkaavien häiriöiden, kuten metsien hyönteistuhojen varalta, toteaa Senior advisor Taneli Kolström Lukesta.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista. Tämä voi tarkoittaa monimuotoisuuden suojelun vuoksi menetettyjen tulojen korvaamista elinkeinojen harjoittajille. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että meillä kaikilla suomalaisilla – myös vielä syntymättömillä sukupolvilla – on mahdollisuus nauttia monimuotoisesta luonnosta.

Uhkista mahdollisuuksiin

Suurimmiksi luontoon kohdistuviksi paineiksi tutkimusryhmä nimesi aiempien uhanalaisarvioiden pohjalta maa- ja metsätalouden, rakentamisen ja muun maankäytön sekä ilmastonmuutoksen, saastumisen ja rehevöitymisen. Elinympäristöistä uhanalaisimpien – perinneympäristöjen – lisäksi tarvetta toimenpiteisiin on etenkin soilla ja muilla kosteikoilla, Itämeressä ja rannikolla sekä sisävesissä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat nopeimmin tunturiluontoon.

– Viime vuosikymmenellä parhaimmin onnistuneita toimenpiteitä olivat uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelma PUTTE ja vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU. Niiden toteutukseen panostettiin taloudellisesti, ja hankkeiden tiedotus lisäsi kansalaisten kiinnostusta ja tietämystä monimuotoisuudesta. Lisäksi näiden hankkeiden tuloksia on viety käytännön suunnittelutyöhön laajasti, arvioi biologi Eija Kemppainen SYKEstä.

Useimpien 2010-luvulla monimuotoisuuden suojelemiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutus luonnon kehitykseen arvioitiin kuitenkin pieneksi. Edistystä on tapahtunut, mutta se ei ole ollut kokonaismittakaavassa merkittävää. Kunnianhimon taso ei ole toistaiseksi ollut riittävä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että nykyisen luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelman 105 toimenpiteestä yli neljäsosalla on tutkimuksen mukaan suuri potentiaali vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden kehitykseen tulevaisuudessa. Useita vaikuttavia keinoja on siis valmiiksi tarjolla.

Paineet maatalous
 

 

Globaali vastuu

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on – aivan kuten ilmastonmuutos – ensisijaisesti globaali huolenaihe. Suomalaisten luontojälki ulottuu ylikansallisten hankintaketjujen myötä lähes kaikkialle maailmaan. Tutkimusryhmälle tuli yllätyksenä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on jäänyt pois hallitusohjelmassa mainituista Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista ja miten siihen suunnatut kehitysyhteistyövarat ovat viime vuosina vähentyneet.

– Tätä ei voida pitää kestävänä ratkaisuna. Suomen tulee tuntea vastuunsa luonnosta myös globaalisti. Meillä olisi paljon annettavaa esimerkiksi luontoon liittyvien ratkaisujen ja tietotaidon viennissä maailmalle. Maallamme on asiasta myös hyvää kokemusta, sillä olemme aikaisemmin olleet aktiivinen toimija luonnon monimuotoisuuden saralla myös kehittyvissä maissa, toteaa kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen SYKEstä.


Tietolaatikko biodiversiteettiohjelman arvioinnista
Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä ohjaa valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytty kansallinen biodiversiteettistrategia ja sitä tukeva toimintaohjelma. Vuosille 2012–2020 laaditun strategian ja vuosia 2013–2020 koskevan toimintaohjelman tavoitteena on ollut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. Strategian pohjana ovat olleet YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa sovitut 20 kansainvälistä Aichi-tavoitetta. Näitä on pyritty viemään käytäntöön 105 kansallisen toimenpiteen avulla. Tavoitetta ei ole kuitenkaan vielä saavutettu, sillä muun muassa lajien ja niiden elinympäristöjen uhanalaistuminen on jatkunut.

Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman toteutumista seuraa ja edistää kansallinen luonnon monimuotoisuuden työryhmä, johon kuuluu jäseniä 12 eri ministeriöstä ja laajasta joukosta sidosryhmiä. Toimintaohjelman ja sen toimenpiteiden toteutumisesta on raportoitu säännöllisesti biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle. Tuorein, Suomen kuudes maaraportti valmistui keväällä 2019.

Vuoden 2019 alussa käynnistyi valtioneuvoston kanslian rahoittama Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi (BD-arvio) -hanke. SYKEn ja Luken yhteisen tutkimushankkeen tavoitteena on ollut selvittää, kuinka hyvin ohjelman toimenpiteet on viety käytäntöön ja kuinka asetetut tavoitteet ovat toteutuneet ministeriöiden sektorivastuulla. Arvioinnissa käytettiin maaraporttien ja muiden tuoreiden biodiversiteettiarvioiden lisäksi aiheen kannalta keskeisiä tutkimustuloksia. Yhtenä tärkeimmistä lähteistä olivat tuoreimmat luontotyyppien ja lajien punaiset kirjat.

Neuvottelut globaaleista ja EU:n vuoden 2020 jälkeisistä biodiversiteettitavoitteista ja toimenpiteistä ovat parhaillaan meneillään. Viimeksi niistä neuvoteltiin globaalilla tasolla Roomassa 24.–29.2.2020, ja seuraavan kerran asia on esillä Montrealissa Kanadassa ensi syksynä. Uusi maailmanlaajuinen biodiversiteettistrategia on tarkoitus vahvistaa Kiinassa vuonna 2021. Myös Suomen luonnon monimuotoisuuden uuden strategian ja toimintaohjelman valmistelu käynnistyy ensi vuonna. SYKEn ja Luken tutkimusryhmän tässä arviointihankkeessa esittämät suositukset ovat lähtökohtana, kun uusia 2020-luvun luontotoimia aletaan muotoilla.

Paineet saastuminen
 

 

Laajapohjainen tutkija- ja asiantuntijaverkosto

Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi (BD-arvio) on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2019 haussa hyväksymä hanke.

Hankkeen loppuraportin kirjoittajat: Ari-Pekka Auvinen, Eija Kemppainen, Jukka-Pekka Jäppinen, Janne Heliölä, Katja Holmala, Jorma Jantunen, Marja-Liisa Koljonen, Taneli Kolström, Riku Lumiaro, Pekka Punttila, Riikka Venesjärvi, Raimo Virkkala ja Petri Ahlroth. Kokonaisuudessaan tutkimus julkaistaan kesäkuun lopussa valtioneuvoston julkaisusarjassa.

 

Webinaarin 12.5.2020 esitelmät

 

Lisätietoja

Hankkeen vastuullinen johtaja
Petri Ahlroth, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 054

Arviointihanke kokonaisuudessaan
Ari-Pekka Auvinen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 050 4133 403

Hankkeen koordinaattori
Eija Kemppainen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 274

Metsien käyttöpaineet ja rakennemuutos sekä hankkeen johtaja Lukessa
Taneli Kolström, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 325 011

Hankkeen viestintä, rehevöityminen
Riku Lumiaro, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 394

Ekologinen rakennemuutos, biodiversiteettiosaamisen vientimahdollisuudet
Jukka-Pekka Jäppinen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 000

Maatalouden luontovaikutukset
Janne Heliölä, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 164

Riistaeläimet
Katja Holmala, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 327 206

Vesistöt ja kalakannat
Marja-Liisa Koljonen, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 327 315

Metsien rakenne ja lajisto
Pekka Punttila, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 523

Itämeri, sisävedet, kalakannat
Riikka Venesjärvi, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 322 351

Ilmastonmuutos ja linnut
Raimo Virkkala, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 747

 

Lue aiheesta lisää

 

 

 


Kohderyhmä: