Tiedote 30.7.2014 klo 11.28
Kuva: Heikki Kotiranta
Merimetsojen pesiä laskettiin kesällä 2014 yhteensä noin 20 350, mikä oli yhdeksän prosenttia enemmän kuin edelliskesänä. Muista merialueista poiketen eteläisen Selkämeren pesimäkanta jatkoi taantumistaan pienentyen kahdeksan prosenttia.
Merimetsokannan kasvu on hidastunut huomattavasti 2000-luvun aikana. Vuosina 2005–2009 vuotuisen kannankasvun keskiarvo oli vielä 41 prosenttia, mutta vuosina 2010–2014 enää viisi prosenttia. Pesimäkanta on taantunut kuitenkin vain kahdesti historiansa aikana, vuosina 2010 ja 2012.
Merimetso levittäytyi rannikkoalueellemme Itämeren eteläosista 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen ja on nopeasti vakiintunut osaksi luontaista lajistoamme.
Merimetsonkokonaispesämäärät vuosina 2005-2014.
Merimetsokannan prosentuaalinen kasvu vuosina 2005-2014.
Suomenlahdella vahvin merimetsokanta
Merimetson pesimäkanta oli vahvin Suomenlahdella, missä laskettiin noin 8 150 pesää. Selkämerellä havaittiin 5 379, Saaristomerellä 4 850, Merenkurkussa 1 771 ja Perämerellä 205 pesää. Pesämäärät runsastuivat eniten Suomenlahdella Porvoon ja Virolahden välillä, missä lisäys oli yli tuhat pesää.
Saaristomerellä lisäys oli noin 450 pesää suurimman kasvun keskittyessä Uudenkaupungin yhteen yhdyskuntaan. Eteläisellä Selkämerellä pesämäärät vähenivät voimakkaasti Luvialla ja Porissa, mutta runsastuivat Raumalla ja Merikarvialla. Merikarvian yhdyskunta on Suomen suurin käsittäen 3 013 pesää. Merenkurkussa kanta on keskittynyt Uudenkaarlepyyn kolmeen yhdyskuntaan.
Kaikkiaan havaittiin 44 merimetsoyhdyskuntaa, jotka pesivät 71 luodolla tai saarella yhteensä noin 55 hehtaarin alueella. Vajaa viidennes merimetsoista rakensi pesänsä puihin. Kaikista pesistä yli puolet sijaitsi suojelualueilla. Yhdeksän uutta yhdyskuntaa sijaitsivat Haminassa, Porvoossa, Raaseporissa, Turussa, Kemiönsaaressa, Maalahdessa ja Vaasassa.
Merimetson pesämäärät merialueittain vuosina 2005-2014.
Merikotkat heikensivät pesimämenestystä
Merikotka voi heikentää tai estää merimetson pesintöjä pelottamalla lintuja ennen munintaa ja myöhemmin syömällä munia tai poikasia.
Merikotkia havaittiin sekä Suomenlahden, Saaristomeren että Selkämeren merimetsoyhdyskunnissa. Merikotkien vaivaamista suurista yhdyskunnista Paraisilla ja Porissa pesämäärät ovat pienentyneet parissa vuodessa yhteensä 2 600 pesällä.
Merikotkan läsnäolo näkyi myös useissa pienemmissä yhdyskunnissa. Yhteensä seitsemän yhdyskunnan pesinnät epäonnistuivat osittain merikotkan vaikutuksesta ja lisäksi merimetsot hylkäsivät kolme vakiintunutta pesimäpaikkaansa ulkosaaristossa. Ihmisen hävittämiä pesiä havaittiin varmuudella ainakin Siikajoella.
Merimetsojen pesimäyhdyskunnat kesällä 2014.
Lisätietoja
Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Aiemmat tiedotteet
Kuvia mediakäyttöön